Osasairausvapaa tukee työhön osallistumista

Tutkimuksen tavoitteet ja toteutus

Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa tarkastetun väitöskirjatutkimukseni tavoitteena oli selvittää osasairauspäivärahan ja osasairausvapaan vaikutuksia työhön osallistumiseen. Väitöskirja koostuu viidestä osatutkimuksesta; kirjallisuuskatsauksesta, kolmesta pitkittäisestä rekisteritutkimuksesta sekä kokeellisesta interventiotutkimuksesta. Rekisteritutkimuksissa selvitettiin osasairauspäivärahan käytön vaikutuksia työhön paluuseen, työssä jatkamiseen ja työhön osallistumiseen pitkittyneen (vähintään 60 päivää kestäneen) sairauspoissaolon jälkeen. Lisäksi tarkasteltiin, eroavatko nämä vaikutukset miesten ja naisten välillä, eri ikä- tai diagnoosiryhmissä tai sosioekonomisen aseman mukaan. Interventiotutkimuksessa tutkittiin osasairausvapaan vaikutuksia työhön paluuseen ja työssä jatkamiseen työkyvyttömyyden varhaisemmassa vaiheessa työntekijöillä, joilla oli tuki- ja liikuntaelinvaivoja. Tutkimuksessa hyödynnettiin kyselytietojen, kliinisten tutkimustietojen ja työterveyshuolloista saatujen rekisteritietojen lisäksi laajoja otoksia Kelan ja Eläketurvakeskuksen sairausvakuutus-, ansainta- ja eläkerekistereistä (n = 38 865 ja n = 68 924).

Asenteet myönteisiä – käytännöissä haasteita

Vaikka osasairauspäiväraha on ollut muissa Pohjoismaissa käytössä jo pitkään, Ruotsissa jo vuosikymmeniä, kirjallisuuskatsauksen tulos oli, että vuoteen 2008 mennessä osasairauspäivärahan käytöstä oli julkaistu Pohjoismaissa vain yksi laadukas tieteellinen tutkimusraportti. Päivitetty kirjallisuushaku tuotti kolme vuotta myöhemmin neljä uutta vertaisarvioitua julkaisua, joissa raportoitiin, että osasairauspäivärahaa saaneet palasivat kokoaikaiseen ansiotyöhön nopeammin ja jatkoivat työssään todennäköisemmin kuin täyttä sairauspäivärahaa saaneet. Kirjallisuuskatsauksessa selvitettiin myös, minkälaisia osasairausvapaata koskevat asenteet olivat eri Pohjoismaissa ja minkälaisia käytännön kokemuksia etuuden käytöstä oli kertynyt kustakin maasta. Kävi ilmi, että kaikki sairauspoissaoloprosessiin osallistuneet (potilaat, työnantajat, lääkärit ja muut ammattihenkilöt) uskoivat osasairausvapaan hyödyllisyyteen. Kohdatut esteet ja ongelmat olivat maiden rakenteellisista eroista huolimatta samantapaisia. Vaikeudet ovat useimmiten liittyneet osasairausvapaan aikaisiin työ- ja sijaisjärjestelyihin mutta myös eri toimijoiden väliseen yhteistyöhön, tiedonkulkuun ja sairauspoissaoloprosessin koordinointiin.

Harvemmin täydelle työkyvyttömyyseläkkeelle

Osatutkimusten tulokset olivat yhteneviä aineistojen ja menetelmien eroista huolimatta. Osasairausvapaa osoittautui vaikuttavaksi toimenpiteeksi sairauspoissaolon jälkeisen työhön paluun tukemisessa tavanomaiseen sairauspoissaoloon verrattuna. Pidempiaikaisen työkyvyttömyyden jälkeen osasairauspäivärahaa saaneet siirtyivät harvemmin täydelle työkyvyttömyyseläkkeelle (8 %) ja useammin osatyökyvyttömyyseläkkeelle (12 %) kuin ainoastaan täyttä sairauspäivärahaa saaneet (vastaavat luvut 23 % ja 4 %). Osatyökyvyttömyyseläkkeen käyttö pitkittää työuraa jonkin verran, sillä Suomessa 70 % osatyökyvyttömyyseläkettä saavista tekee osa-aikatyötä muutaman vuoden ennen siirtymistään täydelle työkyvyttömyyseläkkeelle.

Työhön osallistuminen

Työkyvyttömyyden varhaisvaiheessa tuki- ja liikuntaelinsairauksien vuoksi osasairausvapaalla olleet palasivat työhön nopeammin, ja heillä oli vuoden seuranta-aikana vähemmän sairauspoissaoloja kuin tutkimuksen alussa kokoaikaisella sairauslomalla olleilla. Tulokseksi saatiin myös, että osasairauspäivärahaa saaneet osallistuivat työhön seuranta-aikana sairauspäivärahan saajia enemmän, kun huomioitiin lisäksi tiedot tutkittavien ansiotyöhön osallistumisesta ja työttömyysjaksoista.

Hyötyä niin masennuksessa kuin selkävaivoissa

Vaikka työhön paluun haasteet työpaikalla saattavat olla suuremmat mielialahäiriöissä kuin tuki- ja liikuntaelinsairauksissa, näinkin yksinkertainen interventio kuin osasairausvapaa on tulosten mukaan yhtälailla vaikuttava niin masennuksen kuin selkävaivojen hoidossa. Osasairauspäivärahan saajista valtaosa on ollut naisia, mutta tulosten mukaan myös miehet hyötyvät osasairausvapaasta. Tulokseksi saatiin, että osasairausvapaa lisäsi etenkin 45–64-vuotiaiden ja korkeammassa sosioekonomisessa asemassa olevien työhön osallistumista. Näitä tuloksia saattavat selittää esimerkiksi iäkkäämpien työntekijöiden vakiintunut asema työmarkkinoilla ja työpaikalla, paremmassa asemassa olevien työntekijöiden suuremmat vaikutusmahdollisuudet työhön tai tietyt psykologiset tai työpaikan kulttuuriin liittyvät tekijät.

Osasairauspäivärahan käyttö aikaistunut

Suomessa osasairauspäivärahaa voidaan tällä hetkellä maksaa joko työntekijälle (joka voi olla myös yrittäjä) tai työnantajalle, jos työnantaja jatkaa sairausajan palkan maksamista osasairauspäivärahakauden aikana. Kelan rekisteritietojen mukaan työnantajien osuus osasairauspäivärahan saajista oli 13 % v. 2010 ja 20 % v. 2012. Lauri Virran kanssa selvitimme hiljattain, niin ikään Kelan rekistereistä, onko vuoden 2010 osasairauspäivärahaa koskenut säädösmuutos vaikuttanut siihen, missä vaiheessa työkyvyttömyysjaksoa etuutta on käytetty. Saimme tulokseksi, että osasairauspäivärahakautta edeltänyt keskimääräinen työkyvyttömyysjakso on selvästi lyhentynyt: v. 2009 se kesti 149 kalenteripäivää ja v. 2011 enää 75 kalenteripäivää. Lisäksi Kelan tilastot osoittavat, että etuuden käyttö yleistyi selvästi vuoden 2010 jälkeen. Aikaisemmat tutkimustuloksemme ovat osoittaneet, että osasairauspäivärahakautta edeltäneen työkyvyttömyyden suhteellinen lyhyys oli yhteydessä siihen, että kauden koettiin edistäneen toipumista ja kauden jälkeen palattiin kokoaikaiseen ansiotyöhön. Niinpä onkin mahdollista, että uudistettu osasairauspäiväraha toimii entistä tehokkaammin työssä pysymisen edistäjänä. Tätä selvitämme tarkemmin tulevaisuudessa.

Väitöskirjatutkimukseni keskeisin tulos voidaan tiivistää siis siten, että tähänastisen näytön perusteella osasairausvapaa tukee sairauspoissaolon jälkeistä työhön paluuta ja työssä jatkamista. Koska etuuden käyttö Suomessa on toistaiseksi ollut hyvin vähäistä, sillä ei ole vielä ollut suurta kansantaloudellista merkitystä. Jenni Blomgren ja Helka Hytti toteavatkin raportissaan, että v. 2010 osasairauspäivärahaa sai vain 0,02 % työikäisistä, ja tämä ei vielä vaikuta kokonaistilanteeseen millään tavalla. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella voidaan kuitenkin ennustaa, että etuuden käytöllä saattaa olla vaikutusta väestötasolla, mikäli sen käyttö yleistyy selvästi. Kuten monesti on jo todettu, osasairauspäivärahan ja osittaisen sairauspoissaolon merkitys on myös siinä, että se kiinnittää huomion laajemminkin ns. osatyökykyisyyteen ja siihen, että jäljellä olevaa työkykyä kannattaa hyödyntää.