Tapaturmavakuutuslain mukaan korvattava työliikekipeytyminen
Tapaturmavakuutuslain 4 § mukaan korvataan "työliikkeen muusta viasta, vammasta tai sairaudesta johtumaton lihaksen tai jänteen kipeytyminen". Tyyppitapauksena säädöstä tehtäessä on ollut selän kipeytyminen esimerkiksi noston yhteydessä. Oikeuskäytännössä on myöhemmin korvattu myös eräiden muiden, lähinnä yläraajojen lihasten tai jänteiden kipeytymisiä.
Korvauskäytännössä edellytykseksi on katsottu sellainen yksittäinen työliike, joka myös voimaltaan eroaa pelkän ruumiinliikkeen suorittamisesta. Tyypillisin työliikkeenä korvattava tilanne on lihasponnistus taakan käsittelyn yhteydessä. Tällöin liike on hallittu eikä siinä erotu hallitsematonta horjahdusta, liukastumista kaatumista tai riuhtaisua, jotka liittyvät taas työtapaturmana korvattavaan vahinkoon. Työtapaturman tunnusmerkkinä on äkillinen, odottamaton ja ulkoisen tekijän aiheuttama tapahtuma.
Yksittäisenä liikkeenä työliike eroaa jatkuvan liikkeen eli toistotyön aiheuttamasta rasituksesta, jonka seurauksia voidaan yläraajojen osalta korvata ammattitautilain 4 a § mukaisesti ns. rasitusvammoina. Ammattitautina voidaan korvata mm. olkaluun sivunastan tulehdus (Saarnio ym. 2012). Työn aiheuttama lihasten fysiologinen kipeytyminen ei kuulu työliikkeen seurauksiin jo senkin vuoksi, että kyseessä ei ole mikään yksittäinen liike.
Jänteen sairaus tai degeneraatio voi myös aiheuttaa kiputiloja, esimerkiksi kiertäjäkalvosimen jänteen selvä degeneraatio tai tendiniitti voi syntyä ilman erityistä liikettäkin. Samoin selän kulumat tuovat ajoittain esiin aktivoituvia kiputiloja. Sairaus- ja rappeumaperäisiä kiputiloja ei korvata yksittäisen työliikkeen aiheuttamana lihaksen tai jänteen kipeytymisenä.
Työliikekipeytyminen on katsottu tilaksi, jossa ei ole syntynyt ainakaan makroskooppisia kudosrepeämiä. Näin ollen diagnostiikassa tehtävät kuvantamistutkimukset eivät ole tästä korvattavia. Ajatellaan, että varsinaiset kudosvauriot syntyvät suuren ja hallitsemattoman energian seurauksena, kuten työtapaturmassa on yleensä asian laita. Joskus vahinkotapahtuman tarkennettu kuvaus ja lisätiedot tilanteesta voivat muuttaa juridisen arvioinnin työliikkeestä tapaturmaksi.
Työliikettä kuvaavat tyypillisesti ilmaisut, jotka koskevat yhtä liikettä: kumartui, kurotti, kantoi, työnsi, nosti, väänsi, repi, veti, heitti, löi, survoi, potkaisi, nousi tai hyppäsi. Osassa kuvauksia sanojen merkitys on lähellä hallitsemattoman rajaa, jolloin tapahtumakuvausten arviointi joko työliikkeeksi tai tapaturmaksi on joskus juridisesti haastavaa.
Työliikkeen korvattavuus
Korvauksen edellytyksenä on, että vakuutettu on hakeutunut viiveettä, viimeistään viikon sisällä lääkärin vastaanotolle. Työliikkeestä korvataan yleensä lääkärikäynnit, kipulääkitykset ja ansionmenetys eli työkyvyttömyysjaksot. Työliikkeestä ei korvata kuvantamistutkimuksia tai fysikaalisia hoitoja, eikä ortopedin konsultaatioita yleensä tarvita.
Työliikkeen aiheuttamasta lihaksen tai jänteen kipeytymisestä korvataan käytännössä enintään kuusi viikkoa työkyvyttömyyttä. Tässä ajassa viimeistään toivutaan lääketieteellisen kokemustiedon perusteella. Yleensä lyhyistä alle kuuden viikon sairauspoissaoloista maksaa työnantaja normaalin palkan työntekijälle. Jos työnantaja maksaa palkkaa, päiväraha maksetaan työnantajalle.
Äskettäin julkistetussa tapaturmavakuutuslain uudistusehdotuksessa (ns. TAU2) on täsmennetty tekstiin käytäntö kuuden viikon enimmäisajasta ja myös kipeytymisen äkillisyydestä viitaten siis yksittäiseen työliikkeeseen. Myöskään varsinaista tapaturmaa edellyttävä isompi kudosvaurio ei tästä kuulu korvattavaksi. Jos ulkoinen tekijä on vähäinen, terveeseen kudokseen voi syntyä vain lyhyen toipumisajan vaativa lihas- tai jännekudoksen venähdys tai "repeämä". Luuston tai nivelten vammaa ei katsota myöskään syntyvän, vaan niiden syntyyn tarvitaan ulkoinen tapaturmamomentti joko työssä tai muussa toiminnassa.
Oikeuskäytännössä on vahvistettu yksi poikkeus, jossa kudosvaurio voidaan korvata työliikkeestä. Hauisjänteen etäinen pää voi revetä suuren, hallitun voimanponnistuksen yhteydessä. Tällöin repeämä ja sen vaatima leikkaushoito korvataan. Tavallisemmin etäisen pään repeämä seuraa tapaturmaa, jossa esimerkiksi ote lipsahtaa niin, että raskas taakka jää toisen käden varaan kantaessa.
Esimerkkejä
Esimerkki 1
53-vuotias siivooja nosti isoa roskasäkkiä ja tunsi yhtäkkisen kivun selässä. Hän hakeutui seuraavana päivänä työterveyslääkärille selkäkivun johdosta. Lääkäri totesi noidannuolen, lumbagon. Välilevytyrään viittaavia oireita ja hermojuurioireita ei todettu. Työntekijä toipui viikon sairauslomalla ja särkylääkkeillä.
Kyseessä oli tapaturmana korvattava työliike. Vakuutusyhtiö korvasi hoidon ja ansionmenetyksen. Mikäli vakuutetulla olisi heti todettu myös iskiasvaiva, ei olisi korvattu ensikäyntiä enempää. Välilevysairauteen viittaavat löydökset ovat sairausperäisiä.
Esimerkki 2
42-vuotias rakennusmies heitti painavaa köyttä lastin ylitse ja oikea olkapää kipeytyi hiljalleen. Hän hakeutui kymmenen päivän kuluttua lääkärille olkapään kipuoireen johdosta. Lääkäri totesi kipukaaren ja painoarkuuden ylemmän lapaluujänteen seudussa. Kiertäjäkalvosimen voimat olivat normaalit. Diagnoosina oli ahdas olkapääoireyhtymä ja olkapään venähdys. Työntekijälle kirjoitettiin sairauslomaa ja määrättiin tulehduskipulääkkeitä.
Tapahtuma oli työliike, mutta vahinkoa ei korvattu. Perusteena oli, että vakuutettu hakeutui hoitoon viiveellä. Lisäksi kyseessä oli ns. impingement-oireyhtymä kipeytymisen taustalla.
johtava asiantuntijalääkäri
Pohjola Vakuutus Oy
heikki.saarnio@pohjola.fi
Anne Lamminpää
ylilääkäri
Pohjola Vakuutus Oy
Kirjallisuutta
- Saarnio H, Lamminpää A. Yläraajan rasitussairaudet ammattitautina. Työterveyslääkäri 2012;30(2):25–26