Ulkomailla laadittu sairauspoissaolotodistus

EU-tasolla ei säädetä lääkintölaillisista todistuksista (vain resepteistä säädetään). Jos jonkun muun todettua työkyvyttömyyden joutuu kuitenkin hoitavana lääkärinä kirjoittamaan todistuksia, on syytä huomioida seuraavat asiat:

1) Lähtökohtaisesti todistusta ei pidä kirjoittaa takautuvasti.

2) Lääkärillä on myös mahdollisuus kieltäytyä todistuksen muuttamisesta suomalaiseksi.

3) Jos työkyvyttömyyden on määrittänyt terveydenhuollon ammattihenkilö (lääkäri) jossain muualla ja potilaalla on sairaus, vika tai vamma, joka aiheuttaa objektiivisesti todettavan työkyvyn aleneman, eikä henkilö lääkärin arvion mukaan kykene selviytymään työstään tai työ aiheuttaa mahdollista sairauden, vian tai vamman pahenemista, niin SVA -todistusta laatiessaan lääkärin arvioinnin päivämäärä on se, jolloin todistuksen kirjoittava lääkäri itse tapaa potilaan.

4) Viime kädessä työnantaja päättää hyväksyykö hän lääkärintodistuksen poissaolon perusteeksi. Työnantajalla on kuitenkin vastuu työturvallisuudesta, joten todistuksen hylätessään työnantaja ottaa vastuun siitä, että henkilö kykenee tekemään työtään vaarantamatta omaa tai muiden terveyttä ja turvallisuutta.

EK:n asiantuntijalääkäri Jan Schugk linjaa asiaa seuraavasti: "Linjamme ulkomailla laadittujen lääkärintodistusten osalta on ollut, että niiden on täytettävä samat vaatimukset kuin Suomessa laadittujen. Sairauspoissaolo-oikeutta ja siihen liittyvää työnantajan palkanmaksuvelvollisuutta arvioitaessa näitä oleellisia tietoja ovat mm. työkyvyttömyyden syy (diagnoosi), työkyvyttömyyden arvioitu kesto, työkyvyttömyyden toteamisajankohta sekä työkyvyttömyyden toteajan nimi ja ammatti. Lähtökohta on, että todistus on oltava kirjoitettu sellaisella kielellä, jota työnantaja ymmärtää. Jos todistus on laadittu sellaisella kielellä, jota työnantaja ei ymmärrä, on todistuksen käännättäminen luotettavalla kielenkääntäjällä työntekijän vastuulla."

Työnantaja ratkaisee millaista selvitystä hän katsoo voivansa pitää luotettavana selvityksenä työntekijän työkyvyttömyydestä. Lääkärintodistus on lähtökohtaisesti tällainen luotettava selvitys, eikä se että todistus on laadittu ulkomailla, oikeuta pitämään sitä lähtökohtaisesti epäluotettavana. Ulkomailla laadittuja todistuksia itsekin tulkinneena on kuitenkin todettava, että niihin sisältyy huomattavasti enemmän tulkinnanvaikeuksia ja epävarmuutta lähtien siitä, mikä on todistuksen laatineen henkilön ammatti, millä perusteella työkyvyttömyys on todettu (kaikissa maissa sairauspoissaolotodistuksiin ei merkitä diagnoosia), samoin kuin sosiaalivakuutusjärjestelmäämme liittyviä näkemyseroja siitä, milloin henkilö on suomalaisen sairausvakuutuslain tarkoittamalla tavalla työkyvytön omaan työhönsä. Edellä mainituista epävarmuustekijöistä johtuen suhtaudun erittäin varauksellisesti siihen, että lääkärit Suomessa ryhtyisivät kirjaamaan ulkomailta saadun todistuksen tietoja A-todistukselle. Tällöin vastuu tietojen oikeellisuudesta siirtyy todistuksen "suomentavalle" lääkärille. Toisaalta kyse on myös – sikäli kun kyse on taannehtivasta ajasta – henkilön taloudellisesta edusta ja toimeentulosta, ei hoidosta. Lääkäri ottakoon kantaa työkyvyttömyyteen lähtökohtaisesti siitä  hetkestä, jolloin hän on itse tutkinut potilaan ellei hänellä ole lääkärintodistusten laatimisesta annetussa ohjeessa mainittua mahdollisuutta varmistua henkilökohtaisesti  aiempien työkyvyttömyyteen liittyvien tietojen oikeellisuudesta.

Vuosilomalain muutoksen myötä ulkomailla laadittuja todistuksia tullaan näkemään aiempaa enemmän ja myös niiden arvioinnin merkitys kasvaa. Tämä saa minun mielestäni jäädä pääasiassa työntekijöiden ja heidän työnantajiensa vastuulle ilman, että todistusten arvioinnilla ja tulkkaamisella kuormitetaan suomalaista  terveydenhuoltojärjestelmää.

Kelan asiantuntijoiden näkemyksen mukaan ulkomailla laadittu lääkärintodistus kelpaa, mutta vähintään diagnoosi ja työkyvyttömyysaika tarvitaan. Todistuksen pitää olla alkuperäinen. Kelan asiantuntijoiden mukaan kuulostaa varsin kummalliselta, että Suomessa hoitava lääkäri jälkikäteen kirjoittaisi todistuksen takautuvalle ajalle ja ikään kuin siirtäisi ulkomailla kirjoitetun todistuksen tiedot omaan lausuntoonsa. Sellaiseen menettelyyn ei Kelan näkemyksen mukaan pidä mennä. Siihen ei liene tarvettakaan, vaan Kelassa yritetään selviytyä alkuperäisen ulkomailla  kirjoitetun todistuksen kanssa ja tarvittaessa voidaan pyytää asiakasta hankkimaan lisätietoa ulkomailta ao. hoitopaikasta, jos asian ratkaisemisen kannalta on tarve.

KIITOKSET

Riitta Aropuulle (Kela) ja Jan Schugkille (EK).