PK-yrittäjä toivoo ihmisen kokoista työterveyshuoltoa, jossa luottamus on ykkösjuttu

Kauppias toisessa polvessa, ekonomi Sirpa Kaalikoski Järvelän Rauta Ky:stä puhui PK-yrittäjän kokemuksista ja toiveista suhteessa työterveyshuoltoon STLY:n Tammiseminaarissa. Kaalikosken yrityksessä työskentelee vakituisesti 16 ja sesonkityöntekijät mukaan lukien ajoittain 25 työntekijää. Työntekijät tekevät rautakauppatyötä sekä kaupan yhteydessä olevan kahvilan töitä. Työ on vaihtelevaa, ja siihen kuuluu erilaisia työasentoja, nostelua, asiakaspalvelua ja näyttöpäätetyötä. Työntekijöiden ikähaitari on 19–60 vuoden välillä, ja yleensä työsuhteet ovat pitkiä. Kauppias on pitänyt arvokkaana huolehtia työntekijöistään hyvin: heillä on täysi ravintoetu ja kokonaisvaltainen työterveyshuolto. Tämä on näkynyt myös mittareissa – työtyytyväisyys- ja työhyvinvointi-, kuten myös asiakastyytyväisyysmittauksissa yritys on saanut toistuvasti korkeita pisteitä.

Kaalikoski kertoi yrityksensä työterveyshuollon historiaa. Alkuun yrityksellä oli vain lakisääteinen työterveyshuolto terveyskeskuksessa. Melko pian yrittäjä halusi siirtyä laajennettuihin työterveyshuollon palveluihin ja ryhtyi ostamaan työterveyshuollon ja työterveyshuoltopainotteisen sairaanhoidon yksityiseltä lääkäriasemalta läheltä, 18 km:n päästä lähimmästä kaupungista. Tällöin yrityksellä oli kokoaikainen oma työterveyslääkäri, jolla oli kaikkiaan hoidossaan 1500 potilasta. Tämä aika oli yrittäjän näkökulmasta lähes täydellistä: omaan lääkäriin syntyi hyvä yhteistyösuhde, hän oli tavoitettavissa, potilaat saivat aikoja ja asiat hoituivat. Luottamus työterveyshuoltoon oli hyvä.

– Ehkä ainoana miinuspuolena saattoi olla se, ettei työterveyshoitajalla ollut juuri mitään roolia, pohti Kaalikoski.

Sitten suuri valtakunnallinen palveluntuottaja osti työterveyshuoltoa tuottaneen pienen palveluntuottajan, jolloin Kaalikosken kokemuksen mukaan palvelu hänen ja hänen työntekijöidensä kannalta vähitellen heikkeni. Lääkärit vaihtuivat, hoitosuhteet ja yhteistyösuhteet tulivat katkonaisiksi – alkoi näyttää siltä, että työterveyshuolto tuottaa vain sairaanhoitoa, toistaa samoja tutkimuksia ja synnyttää turhiakin kustannuksia. Kaalikoski reagoi siirtymällä toisen työterveyshuollon tuottajan piiriin. Näin hän sai mitä halusi eli nimetyn työterveyslääkärin ja työterveyshoitajan, joilla on aikaa hänen yritykselleen ja hänen työntekijöilleen ja joiden kanssa tuntuu hyvältä rakentaa yhteistyösuhdetta ja luottamusta.

Tavoiteltava työterveyshuolto PK-yrittäjän näkökulmasta pitää sisällään pysyvän oman lääkärin ja hoitajan. Tämän järjestelyn hyödyt ovat Kaalikosken mielestä monet. Ensinnäkin lääkäri ja hoitaja oppivat tuntemaan yrityksen ja siellä tehtävän työn. Keskusteluyhteys ja luottamus työterveyshuollon ja yrittäjän kesken vakiintuu ja säilyy. Yhteistyökumppaneiden kesken voidaan neuvotteluissa puhua jopa rahasta. Näin syntyvät ja vakiintuvat yhteiset toimintatavat ja tavoitteet ilman resurssien hukkakäyttöä. Myös uusien toimintakäytäntöjen luominen voi toteutua helpommin ja todennäköisemmin. Eikä suinkaan vähäisimpänä hyötynä Kaalikoski pitää "Mitä sinulle kuuluu?" -kulttuurin kehittymistä, ts. syntyy hoitosuhde ja hoitosuhteita.

Kaalikosken näkemyksen mukaan pienen ja ison toimijan yhteistyö ylipäätään työterveyshuollon järjestämisessä on haasteellista muttei tietenkään mahdotonta.

Esityksen jälkeisessä keskustelussa pohdittiin keinoja lisätä tietoa ja ymmärrystä työterveyshuollosta PK-yrittäjien keskuudessa. Haasteiksi koettiin yhteisen kielen löytäminen. Pohdittiin, puhuuko työterveyshuolto huomaamattaan omaa slangiaan niin, että tulee antaneeksi vaikutelman, että on vain kuluerä. Kaalikoskelta kysyttiin myös, mitä hän neuvoisi yrittäjiä tilaamaan kun he tilaavat työterveyshuoltoa. Tähän hän vastasi, että kela ykköstä – hän panisi painon ihmisten hyvinvoinnin tukemiseen.