Edunvalvonta on paljon muutakin kuin palkankorotuksista tappelemista

Vastasimme liittoon tulleisiin lausuntopyyntöihin

Loppuvuodesta annoimme Lääkäriliiton pyynnöstä kaksi lausuntoa, toisen Valtioneuvoston ehdottamasta erikoislääkärikoulutuksen uudistuksesta ja toisen työtapaturmalain ja ammattitautilain yhdistämistä koskevasta lakiesityksestä.

Valtioneuvoston esittämä erikoislääkärikoulutuksen uudistus

Valtioneuvoston esittämä erikoislääkärikoulutuksen uudistus liittyy vuonna 2011 hyväksyttyyn Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaan, jossa erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutuksen ohjaus päätettiin siirtää opetus- ja kulttuuriministeriöstä (OKM) sosiaali- ja terveysministeriöön (STM) ja selkeyttää koulutuksen rahoitusta osana EVO-koulutusrahoituksen uudistamista.

Siirron perimmäisenä tavoitteena on helpottaa "– – riittävien, laadukkaiden ja yhdenvertaisten sosiaali- ja terveyspalve- luiden saamista koko maassa – –" ja paran- taa erikoislääkäri- ja erikoishammaslää- kärikoulutuksen ohjausta niin, että pys- tytään "– – turvaamaan eri erikoisalojen tasapainoinen määrällinen kehitys – –", mikä edellyttää "– – paitsi koulutusmää- rien aiempaa parempaa ennakointia, myös koulutukseen valittavien tarkem- paa ohjausta ja valintamenettelyjen ke- hittämistä– –".

Toteutuessaan ehdotettu koulutusuudistus tarkoittaa erikoistuvan lääkärin kannalta kahta merkittävää muutosta nykyjärjestelmään verrattuna: 1) koulutuksen tutkintomuotoisuus loppuu ja 2) erikoisalaa ei voi enää vapaasti valita, vaan erikoistujat eri koulutusohjelmiin valitaan hakumenettelyn avulla.

Koulutus tapahtuu edelleen yliopistoissa, ja käytännön palvelu suoritetaan hajautetusti sairaanhoitopiireissä ja kunnissa. Koulutus voi tapahtua myös muissa terveydenhuollon yksiköissä, mikä on tärkeää työterveyshuoltoon erikoistuvien lääkäreiden kannalta, sillä suurin osa erikoisalakohtaisesta työterveyshuoltopalvelusta suoritetaan yksityisillä lääkäriasemilla. Koulutusohjelman läpikäyminen ei enää johda erikoislääkärin tutkintoon vaan koulutukseen osallistuneelle lääkärille myönnetään erikoislääkärin pätevyys.

Omassa lausunnossaan Lääkäriliitto kannatti erikoislääkärikoulutuksen hallinnollisen vastuun siirtämistä STM:lle eikä se nähnyt estettä koulutuksen tutkintomuotisuudesta luopumiselle kunhan erikoislääkäreiden koulutuksen laadusta ja tasosta pidetään huolta eikä päätöksiä tehdä pelkästään työvoimapoliittisin perustein. Liiton mielestä on tärkeää, että koulutuksen sisältöä ja määrää koordinoidaan valtakunnallisesti ja että koordinaatiosta vastaavaan koordinaatiojaoksen toiminta saadaan käyntiin mahdollisimman pian.

Me kävimme johtokunnassa läpi valtioneuvoston esityksen ja liiton lausunnon ja totesimme, että työterveyslääkäreiden osalta liiton lausuntoon ei ole tarvetta tehdä lisäyksiä tai muutoksia.

Otimme kantaa työtapaturma- ja ammattitautilainsäädännön uudistukseen

Työtapaturmaan ja ammattitautiin liittyvä vakuutusturva perustuu tällä hetkellä lukuisiin erillisiin lakeihin, kuten tapaturmavakuutuslakiin (608/1948), ammattitautilakiin (1343/1988), ammattitautiasetukseen (1347/1988) ja kuntoutuslakiin (625/1991). Nyt valtioneuvosto esittää, että työtapaturma- ja ammattitautiturvasta säädetään yhdessä laissa. Lakiesitys on osa 2000-luvulla tehtyä ja tehtävää sosiaalivakuutuslainsäädännön selkiyttämis- ja uudelleenkirjoittamistyötä ja uuden lain on tarkoitus astua voimaan 1.1.2016.

Työterveys- ja työlääkärin kannalta merkittävimpiä muutoksia nykytilanteeseen verrattuna on se, että uudessa työtapaturma- ja ammattitautilaissa on tarkoitus antaa nykyistä yksityiskohtaisemmat säännökset siitä, milloin ja millaisissa olosuhteissa sattunut tapaturma tai ammattitauti korvataan ja siinä määritellään selkeästi, mitä tapaturmalla ja lääketieteellisellä syy-yhteydellä tarkoitetaan. Lisäksi laissa säädetään, milloin tietyt, nyt monien ongelmallisiksi kokemat sairaudet, kuten yläraajan jännetulehdus, epikondyliitti ja rannekanavaoireyhtymä voidaan korvata ammattitautina.

Työterveys- ja työlääkärin työtä selkiyttävät myös ammattitautiluetteloon suunnitellut muutokset, joilla on tarkoitus päivittää ammattitautiasetuksen säädökset nykytietämystä ja -käytäntöä vastaavaksi. Orgaanisille tai epäorgaanisille pölylle altistuneille tupakoimattomille työntekijöille kehittynyt keuhkoahtaumatauti (COPD) voidaan esimerkiksi jatkossa diagnosoida ja korvata ammattitautina, mikäli altistuminen on luotettavasti dokumentoitu, syy-yhteys altistumisen ja sairauden välillä on uskottava eikä muita sairaudelle altistavia tekijöitä ole tiedossa ja COPD diagnoosi on luotettavasti ja asianmukaisesti tehty. Muita ammattitautiasetukseen lisättäviä uusia mahdollisia ammattitauteja ovat mm. epäorgaanisten pölyjen aiheuttama retroperitoneaalinen fibroosi, ärsyttävien kemikaalien hengittämisestä aiheutunut ärsytysastma sekä poikkeuksellisen puristuksen aiheuttama polvilumpion limapussin tulehdus ja toistuvasta poikkeavasta lämpökuormituksesta aiheutuva hermoston lämmönsäätelyjärjestelmän pysyvä häiriintyminen.

Lakiesityksestä antamassamme lausunnossa totesimme, että työtapaturma- ja ammattitautilainsäädännön kokoaminen yhteen lakiin on perusteltua ja tarpeellista. Se helpottaa lain vaatimusten ja säädösten hallintaa ja sujuvoittaa työtapaturma- ja ammattitautipotilaita hoitavien lääkäreiden työtä. Lakiesityksessä oli myös kohtia, jotka huolestuttivat meitä ja joihin esitimme muutoksia. Meidän mielestämme lakitekstissä ei esimerkiksi tuoda tarpeeksi esiin, että sairauden toteaminen ammattitaudiksi edellyttää paitsi tietoa työstä ja altistumisesta myös riittävää työlääketieteellistä osaamista. Lisäksi kaipasimme selkeämpää ohjeistusta vakuutusyhtiöiltä lausunnoista perittävästä korvauksesta. Nyt ehdotetussa lakitekstissä todetaan, että vakuutusyhtiöillä on oikeus saada korvauksetta tietoja, mutta lausunnon antajalle pitää maksaa työstä kohtuullinen korvaus!

Pohdimme työterveyslääkärien kuntotus tarvetta

Työterveyslääkäreille suunnatun kuntoutuksen hakeminen on perinteisesti ollut alaosaston ja johtokunnan tehtävä. Viime vuonna johtokunta oli anonut yhtä ASLAK-kurssia, mutta se jouduttiin perumaan, koska hakijoita oli vain kaksi. Hakijat ohjattiin esimiehille tarkoitetulle kurssille, koska he toimivat esimiestehtävissä. Tälle vuodelle kuntoutuskurssia ei ole anottu. Tänä keväänä pohdimme johtokunnassa ASLAK kurssin hakemista ensi vuodelle. Totesimme, että kurssin hakeminen ja käytännön järjestelyjen hoitaminen on sen verran työläs prosessi, että siihen ei kannata ryhtyä ennen kuin kartoitetaan jäsenistön kuntoutustarve ja halukkuus kurssille osallistumiseen. Koska ASLAK-kurssit ovat poistumassa Kela:n kuntoutusvalikoimasta vuonna 2016, jatkossa pitää selvittää myös, minkä tyyppisestä kuntoutuksesta työterveyslääkärit hyötyisivät eniten.

Päivitimme alaosaston säännöt

Lääkäriliitto laati viime vuoden lopulla alaosastoille uudet mallisäännöt. Niiden pohjalta olemme johtokunnassa uudistamassa Työterveyslääkärit-alaosaston sääntöjä. Käytännössä kyse on lähinnä teknisistä muutoksista: jatkossa vuosikokous esimerkiksi järjestetään syksyllä kun se nykyisin on pidetty keväisin ja johtokunnan jäsenille valitaan varajäsenet. Oman alaosastomme johtokuntaan ehdotamme valittavaksi neljä varajäsentä. Tämä helpottaa johtokunnan päätösvaltaiseksi saamista. Me aktiivit työterveyslääkärit olemme kiireisiä, eikä ole helppoa löytää yhteistä aikaa kokouksille. Varajäsenten valinnalla toivomme saavamme johtokuntaan myös valtakunnallista edustavuutta. Tällä hetkellä Länsi-Suomi on vahvasi yliedustettuna. Työterveyslääkärien ammatti-identiteettiä haluamme korostaa ja puolustaa sillä, että jäseneksi hyväksytään vain työterveyshuollon erikoislääkäreitä tai erikoistuvia lääkäreitä, jotka tekevät vähintään 20 tuntia viikossa työterveyslääkärin työtä.

Pohdimme ja otimme kantaa työterveyslääkäreiden palkka- ja palkkioasioihin

Lääkäriliitto antaa vuosittain työterveyslääkärien palkkausta koskevan suosituksen. Suositus perustuu ylempien toimihenkilöiden palkkaukseen ja siinä otetaan huomioon alaosaston esittämä palkankorotustoive. Viime vuonna esitimme ja saimme palkkasuositukseen 2.5 % korotuksen.

Palkankorotusehdotusta pohtiessamme totesimme, että työterveyslääkäreiden palkka- ja palkkiosuositukset kaipaisivat perusteellisempaakin remonttia, sillä ne ovat pienemmät kuin muilla erikoislääkäreillä. Varsinkin ammatinharjoittajana toimivat kollegat ovat kokeneet epäoikeudenmukaisena, että erikoislääkäritutkintoa ei ole huomioitu yrityksiltä perittävissä palkkioissa. Erikoislääkärien yritysvastuut ja työtehtävät ovat monesti vaativampia kuin erikoistumattomien kollegoiden, mutta työterveyshuoltosopimuksissa kaikki lääkärintyö on yleensä sovittu samanarvoiseksi.

Palkka- ja palkkioasioihin on vaikea saada nopeita muutoksia, sillä ammatinharjoittaja joutuu yksin – ja monesti varsin kokemattomana – neuvottelemaan palkkioistaan ja muista työskentelyehdoistaan. Lääkäriliitto ja alaosasto voivat tarjota neuvottelujen tueksi erilaisia mallisopimuksia, antaa palkkasuosituksia ja tarjota vertailutietoa eri lääkäriryhmien palkoista. Valtakunnallista, yleissitovaa työehtosopimusta lääkärikeskuksessa työskentelevälle lääkärille ei kuitenkaan voi tarjota, koska yksityissektorilla liitolla ei ole neuvottelukumppania, jonka kanssa palkoista, palkkioista ja muista työskentelyolosuhteista voisi sopia.

Palkka- ja palkkioasioiden kannalta johtokunnassa koettiin ongelmalliseksi myös se, että työterveyslääkäri-tittelin käyttö on varsin kirjavaa ja kontrolloimatonta. Työterveyshuollon lääkärinä voi toimia ja työterveyslääkäri-titteliä voi käyttää, kunhan on ilmoittautunut alan erikoistumisohjelmaan. Kukaan ei kuitenkaan kontrolloi erikoistumisen edistymistä eikä valmistumiselle ole olemassa selkeää takarajaa. Erikoislääkärikoulutuksen muutos saattaa tuoda parannusta tähän asiaan, kun erikoistumisohjelmiin ei voi enää ilmoittautua, vaan erikoistujat valitaan hakumenettelyllä. Nämä pohdinnat ja keskustelut on dokumentoitu johtokunnan pöytäkirjoihin ja sitä kautta toimitettu ja saatettu Lääkäriliiton tietoon.