Arviointitutkimus – Napakkuutta ja yhteistyötä pitkittyvään työkyvyttömyyteen tarttumiseen

Viidesosa lausunnoista oli tehty yhteistyössä työnantajan kanssa

Maksukieltomerkinnän 91. sairauspäivärahapäivän kohdalla sai seuranta-aikana 4244 henkilöä. Maksukieltomerkinnät koostuivat 5694 sairauspoissaolojaksosta, pääasiassa siis yhdestä jaksosta. Työssäjatkamislausunto toimitettiin Kelaan yleisimmin 120–149 päivää sairauspoissaolojakson alkamisen jälkeen. Suurten kaupunkien seutukunnissa oli vähän pitkittyneitä poissaoloja työllisiä kohden. Suuria alueellisia esiintymiä oli etenkin Savon, Kainuun ja Lapin alueilla. Tämän tutkimuksen ja sen jälkeen tulleiden Kelan alustavien tilastojen perusteella arvioidaan vuosittain tulevan 18 000–27 000 uutta lausuntoa, joissa 10 000–11 000:lla sairauspoissaolo on jatkunut yli kolme kuukautta.

Työterveyshuollon lausunnoista suurin osa oli B-lausuntoja, A-todistuksia oli 24. Lausunnon toimittamispäivänä kertyneiden sairauspäivärahapäivien lukumäärän keskiarvo oli 95 päivää (vaihteluväli 36–151 päivää). Työkyvyttömyyttä ensisijaisesti aiheuttaneiden sairauksien kärjessä olivat tuki- ja liikuntaelinten sairaudet, toisena olivat mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt sekä kolmanneksi suurimpana ryhmänä kasvaimet. Nykyistä työkykyä oli arvioitu 92 lausunnossa. Jäljellä olevaan työkykyyn oli otettu kantaa 62 lausunnossa, sitä ilmoitettiin arvioitavan myöhemmin 29 lausunnossa, ja yhdeksässä todistuksessa jäljellä olevaa työkykyä ei ollut arvioitu lainkaan. Työssä jatkamisen mahdollisuuksia oli arvioitu 54 lausunnossa, arviota ei ollut tehty 14 lausunnossa, ja 32 lausunnossa näitä mahdollisuuksia mainittiin arvioitavan myöhemmin. Yleisimpänä työssä jatkamisen mahdollisuutena oli esitetty työn muokkauskeinoja (n=22).

Työnantajan kanssa yhdessä oli työssä jatkamisen mahdollisuuksien arvio tehty 21 tapauksessa. Työnantajan kanssa ei ollut lausuntoa tehtäessä tehty yhteistyötä 55 tilanteessa, mikä tuli esille esimerkiksi mainintana myöhemmin tehtävästä yhteydenotosta työnantajaan. Työnantajayhteistyön näkökulmaa ei tullut lainkaan esille 24 lausunnossa. Kuntoutusta oli suunniteltu 12:lle ja työn muokkausta 26 työntekijälle. Haastateltu työntekijä oli kokenut lausunnon toimittamisen Kelaan kielteisesti kuormittavana, mutta työterveyslääkärin ja esimiehen kanssa työhön paluun suunnittelu oli kuitenkin käynnistynyt. Aineiston perusteella voi arvioida, että reilulla kolmanneksella työpaikoista seurataan sairauspoissaoloja ajantasaisesti.

Huomiota työssä jatkamismahdollisuuksien arviointiin

Tutkimuksen perusteella tunnistettiin useita tehostamistarpeita lakimuutosten täytäntöönpanon ohjeistukseen ja koulutukseen. Työnantajille ja kansalaisille suunnatussa tiedotuksessa olisi korostettava vahvemmin lakimuutosten päätavoitetta eli sekä työpaikan työssä jatkamisen mahdollisuuksien että muiden työhön paluun tukitoiminen kartoitusta ja suunnittelua. Terveydenhuollon koulutuksessa ja tiedotuksessa tulisi korostaa asiakkaan luvalla tai asiakkaan kautta tapahtuvaa yhteistyötä työterveyshuoltoon. Lisäksi kuntoutuksen ja työhön paluun suunnittelu tulisi aloittaa riittävän varhain ennen 90 sairauspäivän täyttymistä, vaikka sairaus tai sen hoito siirtäisikin työhön paluun toteutuksen käynnistämistä.

Toimintamalleissa napakoittamista

Työterveysyhteistyössä toteutettavaan työkyvyn tuen toimintamalliin ja työterveyshuollon toimintasuunnitelmiin tulisi kirjata nykyistä selkeämmin ne toimintatavat ja prosessit, joilla työpaikoilla sekä työterveyshuollossa puututaan pitkittyvään sairauspoissaoloon. Lisäksi työterveysyksiköissä tulisi kehittää työprosessit siten, että työhön paluun ja kuntoutuksen suunnittelu toteutuu tarvittavassa moniammatillisessa yhteistyössä eikä jää yksinomaan yksittäisen työterveyslääkärin vastuulle. Työterveyshuollon palveluja tuottavissa yksiköissä ja niiden johtamisessa tulisi tunnistaa toiminnan laajempi yhteiskunnallinen merkitys ja korostaa myös tässä yhteydessä työpaikan kanssa tehtävää yhteistyötä käytännössä.

Yhteenvetona voidaan todeta, että lakimuutoksen täytäntöönpanoa oli alkuvaiheessa Kelassa ja työterveyshuolloissa mahdollisesti ohjannut enemmän sairauspoissaoloon liittyvän yksilön toimeentulon turvaaminen kuin työssä jatkamisen mahdollisuuksien tarkastelu ja niihin liittyvien tukitoimien suunnittelu. Jatkossa tulisi erityisesti työnantajan ja työterveyshuollon puuttumista pitkittyviin poissaoloihon tehostaa jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Arviointitutkimuksen toteutti Työterveyslaitos, ja se toteutettiin yhteistyössä Kansaneläkelaitoksen tutkimusosaston ja asiantuntijalääkäreiden kanssa. Tutkimus kuului Työterveyslaitoksen Vaikuttava työterveyshuolto-teemaan ja oli osa Vaikuttavuuden lisääminen työterveystoiminnassa -tutkimus- ja kehittämisohjelmaa 2012–2014. Hanke toteutettiin sosiaali- ja terveysministeriön rahoituksella.