Millaisia haasteita ammatti-identiteetti voi asettaa terveysohjaukselle? – terveyden edistämistä ammattikuljettajien kanssa

Kulttuurisidonnainen maskuliinisuus osana ammatti-identiteettiä

Ammatillinen identiteetti tarkoittaa käsitystä itsestä sosiaalisena ja ammatillisena mutta myös persoonallisena ja yksilöllisenä toimijana. Se kiinnittää ihmisen yhteiskuntaan mutta on myös yhteisyyden tuntemista, yhteisiä arvoja, ammattietiikkaa ja osallisuutta ryhmänä sekä itsekunnioitusta ja jonain erityisenä olemista.

Suomessa kuljetusalan noin 100 000 kuljettajasta lähes 90 % on miehiä. Ammatti-identiteettiin sisältyy kulttuurisidonnaisen maskuliinisuuden piirteitä, jotka viittaavat suomalaisessa kulttuurissa hyväksyttyihin tapoihin osoittaa olevansa mies. Kulttuurinen maskuliinisuus määrittää esimerkiksi sitä, miten mies liikkuu, puhuu, ruokailee, pukeutuu, ajattelee, tuntee ja jopa rakastaa. Kulttuurisesti hyväksyttyjä tapoja olla mies esiintyy samanaikaisesti useita variaatioita, eli ei ole vain yhtä oikeaa tapaa olla mies tai osoittaa maskuliinisuutta. Kuljettajan ammatti-identiteetin kulttuurisidonnainen maskuliinisuus ulottuu myös terveyskäyttäytymiseen, elintapoihin ja työkyvyn ymmärtämiseen. Haastateltu kuljettaja totesi: "Jos pitäs aatella, että mikä ois enemmän sitä tyyliä niin kai se ois sitte se rasvasempi ruoka..." "Katotaan nyt mikä lopputulos on tällä elämäntyylillä", totesi puolestaan toinen nuori kuljettaja uhmakkaasti pohdittuaan omia elintapavalintojaan.

Tutkimusten mukaan työläismiesten asenteet antavat suojaa, kun yhteiskunnallinen ja sosiaalinen asema eivät tarjoa riittävästi mahdollisuuksia puolustaa omia etuja ja itselle merkityksellisiä asioita. Asenteet voivat siis tukea itsetuntoa. Kuljettajien suhde kontrolliin ja valvontaan tukee havaintoja siitä, että asenteista voi saada suojaa, kun puolustautumisen mahdollisuuksia on muuten heikosti tarjolla.

Kuljetusalan työntekijät eivät hyväksy virallista kontrollia, tai sillä on niin sanotusti alhainen legitimiteetti heidän keskuudessaan. Alalla on tiukat säännöt ja paljon valvontaa, esimerkiksi ajomatkamittareita ("ajopiirtureita") käytetään työaikalainsäädännön noudattamisen seurannassa. Osa kuljettajista kokee virallisen kontrollin hyvin hallitsevaksi ja pitää sitä merkittävänä osana työnkuvaansa. Kuljettajien enemmistö piti virallista kontrollia kielteisenä asiana eikä antanut sille korkeaa hyväksyntää.

Haastatellut kuljettajat etäännyttivät itsensä kontrollia pitävistä tahoista (valtiovalta, poliisi, tulli) ja rakensivat tietoisesti itsetuntoa vahvistavaa asennesuojaa. Vaikka kuljettajien työ on yksin ajamista, he pitivät paljon yhteyttä toisiinsa ja pyrkivät rakentamaan yhteistä näkökulmaa asioihin. Tämä toiminta vahvistaa riippumattomuuden tunnetta ja korostaa itsemääräämisvaltaa. Myös nuoret vielä ammattiin opiskelevat ilmaisivat kuljettajakaverin auttamisen ja yhteisöllisyyden olevan heidän suurimpia toiveitaan tulevaa työpaikkaa ajatellessa. Tämä on ammattikulttuurista oppimista, jossa rakennetaan tietynlaista arjen käytännöllistä ja normatiivista maskuliinisuutta. Maskuliinisuus näyttäisi olevan alalla merkittävä osa ammatti-identiteettiä, joka näkyy niin yhteiskunnallisella tasolla kuin ryhmä- ja yksilökohtaisestikin. Tämä tulee ottaa huomioon alalle suunnatussa ohjaustyössä.

Elämismaailma tarkoittaa ihmisen yksityistä elämänpiiriä, joka on epämuodollisen, kulttuuriin ja kieleen pohjautuvan ymmärtämisen ja mukautumisen arkipäivässä eletty todellisuus. Kuljettajien elämismaailmasta on tunnistettavissa omia, ammattikunnalle erityisiä piirteitään. Esimerkiksi epäterveellinen käyttäytyminen vie voiton, koska se tuo mukanaan sosiaalista hyväksyntää ja lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta. Ryhmään kuuluminen ja yhteisön tuen saaminen voi siten olla merkityksellisempää kuin terveysneuvojen noudattaminen. Kulttuurisesti vieraalta tuntuvan faktatiedon lisääntyminen terveyttä koskevissa asioissa ei välttämättä tuota toivottuja tuloksia.

Ammattikuljettajan identiteetti näyttää muodostuvan perinteisten sukupuolittuneiden identiteetin rakennusosien lisäksi myös vapauden ja liikkeellä olon arvoista sekä alan sukupolvelta toiselle siirtyvästä kulttuurisidonnaisesta maskuliinisuudesta.

Ammattikuljettajan motorisoitu ja vapaa elämäntyyli

Ammattikuljettajilla työhön sitoutuminen on ollut perinteisesti erittäin vahvaa. Mitä kuljettajat tarkoittavat puhuessaan haastatteluissa vapaudesta tärkeänä uravalintaankin vaikuttaneena tekijänä? Vapaus on heille ennen kaikkea valinnanvapautta, vapautta sitoutua työhön omien ehtojensa kautta sekä vapautta sitoutua itseen, omiin mielihaluihin ja toiveisiin. Vapauden symboliseksi merkitsijäksi nousee kuljettajien haastatteluissa aika, ja nimenomaan oma aika. "Tää työ, on se vapaus joo…et kuhan ne hommat hoijan ni kukaa ei oo kattomassa ni onhan se vapaa", toteaa eräs kuljettaja. Vapaiksi itsensä tuntevat kuljettajat kokevat tekevänsä työtä, jossa ei eletä kellokortin tahdissa eikä toisten määräysvallan alla. Vaikka vapaus ei vapauta työnteosta, tärkeää ei niinkään ole se, mitä vapaaksi itsensä kokeva tekee, vaan se, että voi tehdä työnsä niin kuin itseä huvittaa. Todellisuudessa vapaus näyttää olevan alalla enemmänkin eräänlainen sukupolvelta toiselle välittynyt ammatillinen ihanne, "king of the road"-haave. Käytännössä kuljetusala on erittäin säädeltyä, esimerkiksi työlainsäädännön, liikennesääntöjen, toimitusaikataulujen ja äkillisten reittiaikataulumuutosten johdosta. Tästä huolimatta haastateltu nuori kuljettaja toteaa ammattinsa parhaaksi puoleksi: "Vapaus. Saa iha ommaa tahtii touhuta. Ei oo kukkaa selän takana."

Työ on edelleen myös nuoremman sukupolven kuljettajille kunnia-asia, mutta pitkät työpäivät, alhaiset palkkatulot, lisääntyvä kontrolli ja vaikeat työolosuhteet turhauttavat. Ammattikuljettajan sosiaalisesti ja historiallisesti periytyvä identiteetti näkyy myös alalle opiskelevien toiveissa. Nuorillakin on korostunut vapauden kaipuu ja myös tarve sen ilmaisemiseen. Eräs nuori ammattiin opiskeleva kuljettaja totesi: "Se on se veri joka vetää tielle. Mahtaa olla sukuvika." Toisen ammattiin opiskelevan näkemys asiaan on myös vapauden näkökulmasta kiinnostava: "Parasta on, ku joka päivä on erilainen. Siinä on..se on niinkö aina..ei tiiä aamulla välttämättä, että no mitä nyt tännään tehhään ja missä käyvvään ja..se on ihan erilaista niinkö joka päivä." "Ettei oo semmosta rutiininomaista tuo työ," kuittaa toiveensa kolmas nuori.

Tieto kuljettajien ammattikulttuurista ja – identiteetistä mahdollistaa terveysneuvonnan ja – ohjauksen onnistumisen!

Terveyteen liittyvää tietoa on paljon, mutta sitä ei osata hyödyntää eri kulttuurisissa konteksteissa, eikä se siten tavoita kaikkia yhteiskuntaluokkia tai ammattikuntia. Havaintojemme perusteella kuljettajat ovat yksi ryhmä, jota sairauslähtöinen terveysneuvonta ja hyvinvoinnin edistämiseen tähtäävä ohjaus eivät tavoita. Kulttuurisesti etäiset terveyden uhkatekijöihin ja riskeihin sekä kontrolliin perustuvat terveys- ja hyvinvointiviestit nostattavat kuljettajissa pikemminkin kiukkuista vastarintaa ja saavat aikaan terveyteen liittyvien ilmiöiden kieltämistä.

Kuljettajien ammatti-identiteetille ominainen vapauden kaipuu ja itsemääräämisoikeuden korostuminen on siten hyvä tunnistaa ja ottaa huomioon ohjauksessa. Tietojen ja taitojen siirtämiseksi käytäntöön on tärkeä tarkastella kuljettajien omia kokemuksia siitä, miten epäterveelliset tai terveelliset valinnat vaikuttavat ajovireyteen, työhyvinvointiin ja terveyteen. Osallistavat ohjausmenetelmät kunnioittavat itsemääräämisoikeutta ja haastavat toimimaan aktiivisesti ja itseohjautuvasti. Ohjauksen ammattilaisten rooli on siten toimia ennen kaikkea kumppaneina, oppimistilanteiden järjestäjinä, tukijoina sekä vinkkien jakajina.

Ammattikulttuurin ja -identiteetin tuntemusta voidaan hyödyntää myös ohjausmenetelmien valinnassa. Kuljettajat muistavat hyvin näkemänsä, joten visuaaliset ohjausmateriaalit on todettu projekteissamme hyödyllisiksi ja toimiviksi. Ohjausmateriaalin ja -menetelmien suhteen on tärkeää huomioida monipuolisuus, jotta mahdollisimman moni kiinnostuu ja hyötyy ohjauksesta. Terveyteen liittyvää ohjausta on perinteisesti toteutettu paternalistiseen tyyliin. Tämä tarkoittaa sitä, että tietoa jaetaan, jaettua tietoa pidetään ainoana oikeana vaihtoehtona ja tavoitteena on toiminnan suoraviivainen muuttaminen. Tämä ei todennäköisesti tuota toivottuja tuloksia vaan pikemminkin nostattaa muutosvastarintaa. Sen sijaan ohjaaminen siihen, miten toimimalla onnistuu muutoksessa, on tärkeää.

Tiedon liittäminen kuljettajien työn erityispiirteisiin, ajovireyteen ja ammattikulttuuriin, omien kokemusten tarkasteluun ohjaaminen sekä vertaisten kanssa kokemusten jakaminen saa todennäköisesti ohjauksen kiinnostavaksi ja oppimisen tuntumaan merkitykselliseltä ja mielekkäältä. Huomion kiinnittäminen onnistumiseen ja siihen, mitä hyvää siitä itselle seuraa, vahvistaa motivaatiota ja tiedon siirtämistä toiminnaksi. On myös taloudellisesti kestävää oppimista hyödyntää ohjausympäristöinä kuljettajien elämismaailmaa ja kulttuurista yhteisöä.

Aktiivinen osallistuminen lisää ohjauksen aikaansaamia vaikutuksia käyttäytymisessä. Myös huumori ja ammatti-identiteettiä vahvistavat myönteiset tunnusmerkit ja voimavarat, kuten esimerkiksi ammattikunnan yhteenkuuluvuus ja vertaistuki, kannattaa ottaa monipuolisesti käyttöön. Riski-, kielto- ja kontrollilähtöistä viestintää on suositeltavaa välttää, jotta ohjattavien ja ohjaajan välille ei synnytetä etäisyyttä sekä vahvisteta kulttuurisia suojamuureja.

Ryhmä- ja yksilöohjauksessa voi käyttää maksuttomia kuljettajille suunnattuja ja heidän kanssaan työstettyjä ohjausmateriaaleja (www.ttl.fi/virkeanaratissa -> Materiaalit).

Ohjauksen kulttuurisensitiivisyyteen kannattaa panostaa

Kuljetusalan kehittämistyö on oiva toimintakenttä, jolla Maailman terveysjärjestön (WHO) terveyden edistämisen viitekehyksen mukaisesti on hyvä suosia ratkaisukeskeisyyttä ja myönteisten, voimavaroja lisäävien tekijöiden esiin nostamista ja korostamista (The Ottawa Charter 1986). Kokemuksemme kuljetusalan kehittämistyöstä korostavat sellaisen neuvonnan merkitystä, joka rakentuu ryhmien kulttuuritaustan tuntemiseen ja sen kunnioittamiseen.

Kulttuurisensitiivisyys tarkoittaa kuljetusalalla ennen kaikkea maskuliinisen ammatti-identiteetin tuntemista ja sen huomioon ottamista. Kuljettajan ammattikulttuuriin sovelletussa ohjauksessa on syytä kunnioittaa itsemääräämisoikeutta ja vahvistaa itsestä sekä työtovereista huolehtimisen taitoja osana hyvää ammattiosaamista ja työsuojelua. Työhönsä sitoutuneille kuljettajille elintapoja ja työkykyä koskevien asioiden esille ottaminen työn näkökulmasta toimii paremmin kuin sairauksien ehkäisyn viitekehys. Monipuoliset, käyttäjälähtöiset, osallistavat ja ammattikulttuuriin sovitetut ohjausmenetelmät johtavat todennäköisemmin syvätason oppimiseen, jonka myötä tietoja pystytään soveltamaan omassa ammatissa ja käytännön työssä. Kuljettajien ja ohjaajien väliseen sosiaaliseen vuorovaikutukseen kannattaa siis panostaa. Kun tieto nivoutuu ohjattavien kulttuuriseen ympäristöön ja kokemusmaailmaan, se kolahtaa!