Käsitärinäaltistuksen arviointi ammattitautiselvityksissä

Käsiin kohdistuvaan tärinään on kiinnitetty erityishuomiota viimeisten kymmenen vuoden aikana tärinädirektiivin ja tärinäasetuksen (48/2005) myötä. Tietoisuus tärinän esiintymisestä ja haitoista on lisääntynyt, mikä ilmenee mm. ilmoitettujen ammattitautiepäilyjen lisääntymisenä. Tärinätauti heikentää merkittävästi työkykyä ja elämänlaatua. Saunin tutkimuksen mukaan (Sauni 2013) tärinätautioireet jatkuvat enemmistöllä ammattitautidiagnoosin jälkeenkin. Kuten kaikissa työperäisissä sairauksissa, tässäkin ennaltaehkäisy on ensiarvoisen tärkeää ja edellyttää työterveyshuollon sekä työnantajien ja työntekijöiden toimenpiteitä. Tärinätaudin primaari-, sekundaari- ja tertiääripreventiossa työterveyshuollolla on keskeinen rooli.

Tärinäaltistumisen aiheuttaman valkosormisuusriskin arviointiin käytetään yleisesti kansainvälistä standardia ISO 5349. Se antaa annos-vastesuhteen valkosormisuuden ja käsitärinäaltistuksen välille. Kuvassa 1 on esitetty päivittäinen tärinäaltistus a(8), joka aiheuttaa valkosormisuusriskin 10 %:lle altistuneista. Valkosormisuusoireet syntyvät siis vuosia kestävän altistumisen seurauksena.

Tärinäaltistuksen aiheuttaman ammattitaudin tutkimuksissa työhygieenikon tehtävänä on arvioida potilaan altistushistorian perusteella tärinäaltistuksen voimakkuus. Tätä varten tarvitaan altistustietoa työntekijän koko työuran ajalta, eli kunkin osa-altistuksen tärinäkiihtyvyys (m/s2), vastaava päivittäinen työskentelyaika sekä kyseisen tärinätyön kestoaika vuosina. Paras tilanne tärinäkiihtyvyyden arvioinnin kannalta on silloin, jos on tiedossa koneen merkki ja malli sekä tärinän mittaustuloksia. Tärinän voimakkuustieto saadaan koneen valmistajalta, tärinätietokannasta, mittaamalla tai arvioimalla. Koneiden tärinätasoja on muun muassa Työterveyslaitoksen nettisivuilla olevassa kuvassa (www.ttl.fi/fi/tyoymparisto/tarina/kasitarina/Documents/Koneiden_kasitarinatasoja.pdf), josta ilmenee koneen kuvan ja nimityksen lisäksi tärinäkiihtyvyyden mittaustuloksia. Hyvä tietolähde on myös Uumajan yliopiston tärinätietokanta, joka löytyy internetistä hakusanoilla "umu vibration". Käytäntö on osoittanut, että tarkkoja tietoja ei läheskään aina ole käytettävissä, varsinkin jos kyseistä konetta on käytetty monia vuosia aikaisemmin. Kuitenkin kohtalaisen hyvään arviointitarkkuuteen päästään, jos saadaan tieto koneen tyypistä (pora, iskuvasara, kulmahiomakone jne.) sekä työstökohteesta.

Koneen tyyppiä selvitellessä saatetaan törmätä työpaikalla sellaisiin koneiden nimityksiin, jotka eivät ole yleisessä käytössä. Tällaisia "konepajaslangin" mukaisia nimiä ovat esimerkiksi "rälläkkä" eli kulmahiomakone, "pulttipyssy" eli mutterinväännin, "juju" eli suorahiomakone. Koneiden "viralliset" nimitykset selviävät yleensä joko työpaikan edustajien kanssa keskustelemalla tai käyttämällä apuna edellä mainittuja internetin tietolähteitä.

Tärkeää on myös selvittää kunkin koneen päivittäinen käyttöaika sekä työskentelyjakson pituus. Keskimääräisen päivittäisen tärinäaltistuksen laskemisessa oivallinen apuväline on Excel-ohjelmalla toteutettu helppokäyttöinen laskin, jonka löytää internetistä hakusanalla "tärinälaskin". Esimerkki yksittäisestä altistusjaksosta: Henkilö käytti paineilmakäyttöistä hiomakonetta keskimäärin tunnin päivässä ja iskuporakonetta puoli tuntia päivittäin. Hiomakoneen tärinä oli valmistajan ilmoituksen mukaan 6 m/s2 ja iskuporakoneen 9 m/s2. Tärinälaskimella saadaan keskimääräiseksi päivittäiseksi tärinäaltistukseksi 3,1 m/s2. Jos tällainen altistus olisi jatkunut yhteensä kymmenen vuotta, kuvasta «Standardin ISO 5349 mukainen päivittäinen tärinäal»1 nähdään, että valkosormisuusriski on 10 %. Voidaan todeta, että kyseinen altistus olisi mahdollisesti valkosormisuuden aiheuttaja. Jos henkilön kokonaisaltistusaika samanlaiselle tärinälle olisi yhteensä puolet edellä mainitusta eli viisi vuotta, altistus olisi epätodennäköisesti valkosormisuuden aiheuttaja.

Kuva 1. Standardin ISO 5349 mukainen päivittäinen tärinäaltistus, joka aiheuttaa keskimäärin 10 % valkosormisuusriskin altistuneiden ryhmässä.

Kirjallisuutta

1. Sauni Riitta: Tärinätauti ja työkyky. Työterveyslääkäri 2013;31(3):30–33.
2. ISO 5349-1. Mechanical vibration - Measurement and evaluation of human exposure to hand-transmitted vibration - Part 1: General requirements. International Organization for Standardization, Geneva. 2001.