Apua, työntekijä altistuu nanohiukkasille!

Nanoteknologian uskotaan mullistavan arkielämämme perusteellisesti lähivuosina ja vuosikymmeninä. Rohkeimpien visioiden mukaan meillä on kohta likaa hylkivät sohvat, itsestään puhdistuvat ikkunat, pienhiukkasia ilmasta puhdistava nanoilmanpuhdistin ja monta, monta muuta ihmemateriaalia ja laitetta, joiden käytölle vain mielikuvitus on rajana. Luonnossa on esimerkkejä, jotka antavat pontta näille visioille: maailman vahvimpana materiaalina pidetty hämähäkin verkko on nanokokoista komposiittia, ja joidenkin lootuskasvien lehdet eivät kastu eivätkä likaannu, koska niiden pinnassa on ohut vahakalvo.

Nanoteollisuus saattaa työllistää meitä työterveyslääkäreitä tulevaisuudessa, sillä nanomittakaavassa (millimetrin miljoonasosa) monet materiaalit muuttuvat fysikaalis-kemiallisilta ja biologisilta ominaisuuksiltaan. Metallinen kulta esimerkiksi on hyvin turvallinen ja inertti aine ja siitä tehdään mm. kultahampaita, koska ne eivät aiheuta elimistössä reaktioita. Nanokokoiset kultapartikkelit puolestaan ovat biologisesti aktiivisia, ja niitä käytetään mm. antimikrobisina aineina jääkaappien sisäpinnoilla, säilytysastioissa ja pakkauslinjastoissa.

Teollisuusolosuhteissa työntekijät voivat altistua nanohiukkasille mm. hengitysilman kautta. Toistaiseksi nanokokoisten partikkeleiden terveysvaikutuksista ihmisillä tiedetään hyvin vähän ja altistumisen aiheuttaman vaaran arviointi on ja tulee olemaan vaikeaa, sillä vaaraan vaikuttavat aineiden pitoisuuksien ja fysikaalis-kemiallisten ominaisuuksien lisäksi niiden kidemuoto ja rakenne sekä niiden taipumus muodostaa ryppäitä.

Työterveyslaitoksen Nanoturvallisuuskeskuksen johtaja, professori Kaj Savolainen kertoi viime kevään STLY:n kevätseminaarissa Tahkolla, että hiilinanomateriaalit voivat olla eripituisia kuituja ja "vaijereita", ja pisimmät niistä (> 5 um pitkät) ovat aiheuttaneet koe-eläinten keuhkoihin tulehdukseen perustuvia muutoksia ja kollageenin kertymistä. Pitkät hiilinanoputket ovat myös aiheuttaneet hiirille vatsaontelon ja keuhkopussien mesoteliooman. Nämä havainnot ovat herättäneet kysymyksen, ovatko nanokuidut nykyajan asbesti?

Nanomateriaaleihin liittyy siis paljon toiveita mutta myös ymmärrettävää huolta ja pelkoja. Koska nanomateriaalien kehitystyö ja valmistus lisääntyvät jatkuvasti ja työntekijät altistuvat nanomateriaaleille yhä enenevässä määrin, Työterveyslaitokselle on vuonna 2011 perustettu Nanoturvallisuuskeskus, jonka tehtävänä on tutkia nanohiukkasten terveysvaikutuksia, arvioida nanohiukkasille altistumista työpaikoilla, tuottaa työkaluja työpaikkojen nanomateriaaleihin liittyvien riskien hallintaan ja jakaa nanohiukkasten turvallisuuteen liittyvää tutkittua tietoa.

Tutkimuksen ja kokemuksen myötä käsityksemme nanohiukkasten ja -materiaalien terveysvaikutuksista tarkentuu. Jos joku hiukkanen osoittautuu terveydelle haitalliseksi tai vaaralliseksi, niin asianmukaisilla riskienhallintakeinoilla voidaan parantaa työntekijöiden turvallisuutta ja minimoida terveysvaikutusten todennäköisyyttä. Nanoturvallisuuteen pätevät työpaikoilla samat periaatteet kuin muihinkin mahdollisiin vaaratekijöihin: jos vaaraa ei voi poistaa, siltä pitää suojautua.