Erikoislääkärikoulutus uudistuu jo ensi vuonna

Hallituksen esitys laiksi terveydenhuollon ammattihenkilöistä lain muuttamiseksi, löytyy STM:n sivuilta hakusanalla erikoislääkärikoulutus. Luonnoksen mukaan erikoislääkärikoulutuksessa on todettu useita kehittämiskohteita. Koulutuksen valtakunnallista ohjausrakennetta tulisi uudistaa. Tulevien erikoislääkäreiden koulutusmäärien ennakointia ja koulutuksen kohdentamista eri erikoisalojen kesken ja myös alueellisesti tulisi parantaa. Erikoistuvien valintamenettelyäkin tulisi kehittää.

Toiminnan tehostamiseksi kaikkien erikoisalojen erikoislääkärikoulutuksen ohjausvastuu on tarkoitus siirtää OKM:stä STM:öön, jolla muutenkin on kokonaisvastuu palvelujärjestelmän toimivuudesta, ml. henkilöstö. Uudistuksen ääneen lausuttuina tavoitteina on vahvistaa STM:n mahdollisuuksia ohjata erikoistumiskoulutusta, sen mitoitusta ja määriä sekä koulutusrahojen kohdentumista. Pyrkimys on, että erikoislääkäreiksi koulutettavien ja valmistuvien määrää ohjataan todennettujen erikoislääkäritarpeiden mukaisesti.

Uudistuksessa luovutaan myös yliopistollisesta erikoislääkäritutkinnosta. Erikoislääkäritutkinto on ollut ammatillista täydennyskoulutusta tähänkin asti, mutta yliopistollinen tutkinto se on ollut vain Italiassa ja Suomessa. Jatkossa tutkintotodistuksen sijasta saa todistuksen suoritetusta koulutuksesta, jonka perusteella Valvira myöntää oikeuden toimia erikoislääkärinä nimetyllä erikoisalalla. Koulutus itsessään muuttunee vain vähän, sisällöllinen vastuu säilyy yliopistoilla.

Jatkossa nykyisen erikoislääkärikoulutukseen ilmoittautumisen sijasta erikoislääkärikoulutukseen oikeasti haetaan ja paikka siihen oikeasti myönnetään – tai voidaan myös oikeasti evätä, mikäli hakijoita on tarvetta enemmän. Lienee selvää, että erikoislääkärien riittävyyttä koko Suomen terveydenhuoltoon jatkossa ohjaillaan myös työvoima- ja aluepolitiikan silmälasien läpi.

Tavoite tietysti on, että kaikille erikoisaloille saadaan valituksi mahdollisimman sopivat lääkärit – lienee kuitenkin mahdotonta ennustaa, kenestä tulee hyvä erikoislääkäri millekin alalle. Entä miten hakijat valitaan? Valintakäytäntöjä ja -prosesseja ei ole vielä esitelty. Valintakäytännöt vaihtelevat eri maissa, mutta luonnollisesti niiden on oltava kaikkien tiedossa ja läpinäkyvät.

Vaikka lääkäri- ja erikoislääkärimäärät kasvavat tulevinakin vuosina, suurten ikäluokkien eläköityminen vuoden 2020 molemmin puolin aiheuttaa muutoksia, jotka kohdistuvat maan eri alueille ja eri erikoisaloille eri tavoin. Eläkkeelle siirtymisen vaikutuksia erikoisalojen työvoimaan onkin ennakoitu viidellä erva-alueella ja Lääkäriliiton työvoimaennusteilla. Näillä tiedoilla on tarvetta erikoislääkärikoulutuksen hallintovastuun siirtyessä opetus- ja kulttuuriministeriöstä sosiaali- ja terveysministeriöön.

Erikoislääkärikoulutuksen sisäiset tavoitteet sinänsä muuttuvat melko vähän. Jatkossakin sen tavoitteena on perehdyttää lääkäri erikoisalansa tieteelliseen tietoon ja tiedonhankintaan sekä antaa hänelle valmiudet alansa erikoislääkärin tehtäviin, ammattitaidon ylläpitämiseen ja erikoisalansa kehittämiseen sekä toimimiseen erikoislääkärinä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmässä. Koulutuksen tulee antaa erikoislääkärille valmiudet hallita vaativia diagnostisia menetelmiä sekä suunnitella ja toteuttaa erikoisalansa vaativa sairauksien ennaltaehkäisy ja hoito yksilö- ja väestötasolla. Koulutuksen tavoitteena on lisäksi, että lääkäri perehtyy terveydenhuollon suunnitteluun, hallintoon, johtamiseen ja moniammatilliseen yhteistyöhön.

Sote-uudistus on tätä kirjoitettaessa lausuntokierroksella, ja nyt muutoksia on tulossa myös erikoistumiseen. Terveydenhuollon lisäksi työelämämme on monin tavoin jatkuvassa murroksessa ja muutoksessa. Työterveyshuollon erikoislääkärikoulutukseen sisältyy erityispiirteitä yksityissektorin osallistuessa vahvasti koulutustoimintaan. Alamme erikoislääkärikoulutuksen erillisrahoituslaki on voimassa tällä erää vuoden 2017 loppuun, ja rakennettujen hyvien käytäntöjen pohjalta pyritään rakentamaan toimiva koulutusjärjestelmä myös uudelle hallinnonalalle siirryttäessä. Uudistuksista tiedotetaan työn edetessä.

Kirjallisuutta

1. Halila Hannu: Erikoislääkärikoulutus muuttuu. Pääkirjoitus. Suomen lääkärilehti 2014:34:2009
2. Parmanne Piitu, Vänskä Jukka, Halila Hannu: Lääkärimäärä kasvaa eläköitymisaallosta huolimatta. Suomen Lääkärilehti, 2014;69:24:1811–1812.
3. Puurunen Veli-Pekka: Miten erikoistuvat pitäisi valita? Hallituskolumni. Nuori Lääkäri 2014:3:57
4. Rellman Johanna: Erikoistuvan lääkärin valinnanvapaus. Suomen Lääkärilehti, etusivu, kommentti, julkaistu 19.05.2014.
5. Ronkainen Eveliina: Erikoistumaan kohta vain valintamenettelyn kautta. Suomen Lääkärilehti, 2014; 69:23:1743.
6. STM: Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain muuttamisesta. Luonnos. Osoitteessa http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=6719234&name=DLFE-26720.pdf (luettu 29.7.2014)
7. STM: Sosiaali- ja terveysministeriön asetus erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutuksesta. Luonnos. Osoitteessa http://www.stm.fi/c/document_library/get_file?folderId=6719234&name=DLFE-26721.pdf (luettu 28.7.2014)