Miten kertoa työterveyslääkärin työstä?

Tästä on kyse: toimimme työn ja terveyden rajalla

Työnjako terveydenhuollossa menee niin, että työterveyshuolto huolehtii asiat työelämän ja terveydenhuollon rajalla. Rajapinnan osaaminen hyödyttää molempiin suuntiin.

(Kumpi seuraavista ensin, riippuu keskustelukumppanista – hänelle tärkeä näkökulma ensin!)

Työelämä hyötyy, kun työterveyshuolto koordinoi hoitoa, kuntoutusta ja sosiaalivakuutuksen keinoja. Työkyvyn nopea palauttaminen on eduksi kaikille: työntekijälle, työnantajalle ja koko yhteiskunnalle. Kestävyysvajeen ehkäisemiseksi tarvitaan ehjiä työuria eikä turhia eläköitymisiä. Siksi yhteiskuntakin tarjoaa työelämälle turvaverkkoja ja riihikuivaa rahaa alentuneen työkyvyn kompensoimiseen. Tarjolla on ammatillista kuntoutusta aina uudelleenkoulutukseen asti, osatyökyvyttömyyseläkkeitä ja niin edespäin. Työterveyshuollon yhteistyöllä ja osaavilla lausunnoilla sitten huolehditaan, että sosiaalivakuutuksen tuki saadaan oikeisiin osoitteisiin, kaikkien osapuolten parhaaksi.

Terveydenhuolto hyötyy, kun on erikoisala, jota voi konsultoida näissä kysymyksissä. Työterveyshuollon kollegat ovat erikoistuneet ja kiinnostuneita ratkomaan työn ja terveyden yhteensovittamisia. Työelämän puolella on omat lainalaisuutensa, jotka vaativat erityistä osaamista.

Työterveyshuollolla on kaksi ydintavoitetta

Teemme töitä sen eteen,

1. ettei kukaan sairastuisi työstään ja
2. että yksilön ja työpaikkojen arki sekä yhteiskunnan rattaat pyörisivät.

Työssämme tarvitsemme kahta erilaista logiikkaa ja sitä myöten erilaisia tekemisiä. Joskus pitää suojella terveydelle vaaralliselta työltä, usein työn ja työkyvyn puutteelta. Työn terveysvaarojen ehkäisemiseen meillä on vanhastaan hyvät käytännöt. Toisaalta työ yleisesti tukee terveyttä, ja työkyvyn tukemisesta on tullut yhä tärkeämpi osa työtämme. Näihin erikoisosaamisiin ei perusvaiheen lääkärikoulu riitä, ja työnjakoja terveydenhuollossa tarvitaan.

Pitkät perinteet ja kehittämisen meininki

Työterveysalan tieteelliset perinteet ulottuvat kauas, aina 1700-luvulla alkaneeseen työlääketieteeseen, joka edelleenkin tutkii työn vaikutuksia sairauksiin. Uusia altisteita otetaan käyttöön jatkuvasti. Nykyisessä alan tutkimuksessa selvitetään työn, terveyden ja työkyvyn yhteyksiä laajemminkin. Lääketieteen ytimen lisäksi tarvitaan luonnontieteitä, tekniikkaa, yhteiskunta-, talous-, kasvatus- ja terveystieteitä, psykologiaa ja juridiikkaakin. Paljon tehdään soveltavaa tutkimusta työn ja terveyden rajalla.

Muutakin tietoa tarvitaan. Työterveyslääkärit seuraavat uutisia. Kun toimitaan yhteiskunnan etulinjassa, oman työn painotukset muuttuvat koko ajan. Meillä on vahva kehittämisen perinne. Työterveyshuollossa on toistuvasti rakennettu uusiin altisteisiin ja pulmiin toimintamalleja, jotka ovat sitten levinneet myös naapurialoille ja lainsäädännön pohjaksi. Tuoreena esimerkkinä mainittakoon alkuaan paikalliset työkyvyn varhaisen tuen käytännöt, joita on levitetty ja vakiinnutettu lainsäädännön tukemana koko maahan. Uusia haasteita on nytkin käsillä. Täytyy kehittää yhä ketterämpiä työkyvyn tukemisen tapoja globaalin talouden epävarmuustekijöiden keskellä: monimuotoisissa ja katkonaisissakin työsuhteissa, kaikenkokoisilla työpaikoilla ja yrittäjillä.

Ei ole olemassa kaikille samanlaista työterveyshuoltoa

Alan hahmottamista ulkoapäin voi vaikeuttaa se, että tekemisten laajuudesta sovitaan työpaikkakohtaisesti. Eri työpaikoilla tarvitaan terveysvaarojen ja työkyvyn näkökulmista hyvinkin eri asioita. Ennaltaehkäisevä työterveyshuolto kuuluu kaikkiin sopimuksiin, samoin varautuminen työkyvyn tukemiseen. Sairaanhoito on vapaaehtoista vaihdellen laajasta puuttuvaan. Toiminnan laajuudesta sovitaan työnantajien kanssa, jotka maksavat työterveyshuollon. He voivat jälkikäteen anoa Kelan kautta 50–60 % korvauksia, jotka nekin ovat peräisin työelämän toimijoilta kerätystä työtulovakuutuksesta, ¾ työnantajilta ja ¼ työntekijöiltä. Työelämä panostaa siten merkittävästi terveydenhuoltoon.

Käytännössä monipuolista työtä eri tahojen kanssa

Alalla on isot tavoitteet, joihin yltäminen vaatii yhteistyötä kolmen tason asiakkaiden kanssa. Henkilö- ja työnantaja-asiakkaiden tavoitteiden ja yhteiskunnallisen työurien tukemisen tavoitteen yhteensovittaminen on toisinaan vaativaa asiantuntijatyötä.

Arjen tekemisinä työterveyslääkärin työ on erinäisiä neuvotteluja, lausuntoja, työpaikkaselvityksiä, terveystarkastuksia ja sairaanhoitoa. Painotukset vaihtelevat suuresti työpaikoittain ja elävät ajassa. Tärkeää ja antoisaa on, että toimimme moniammatillisessa tiimissä. Työterveyslääkärin työ on hyvin käytännöllinen näköalapaikka työelämään. Rooleja ja tonttia voisi kiteyttää vaikka niin, että toimimme tulkkeina ja tukijoina, työn ja terveyden rajalla.

Kiitokset pohjoissuomalaisille erikoistujille, kouluttajille ja kentän kollegoille, kuin myös oppialan tiimille ja valtakunnalliselle erikoislääkärikoulutuksen verkostolle lukuisista intensiivisistä keskusteluista hissipuheita pohdittaessa. Työterveyslääkäreiden ääni voisi kuulua keskustelussa laajemminkin. Haastankin meitä kaikkia laatimaan jäsennyksiä verkostojemme kohtaamistilanteisiin, omin sanoin ja esimerkein.