Shinrin-yoku, Kela-korvaus ja vaatimus näyttöön perustuvasta lääketieteestä

Shinrin-yokua terveydeksi

Erään käymäni Kela-korvauskeskustelun jälkeen silmiini sattui artikkeli "Trends in reseach related to "Shinrin-yoku" (taking in the forest athmosphere or forest bathing) in Japan". Artikkelin kirjoittanut japanilainen tutkimusryhmä on ollut mukana valtion vuonna 1982 käynnistetyssä Metsien terapeuttiset vaikutukset –projektissa tutkimassa Shinrin-yokun eli "metsäkylpyjen" fysiologisia vaikutuksia. Japanin terveys-, työ ja hyvinvointiministeriö totesi kyselytutkimuksella vuonna 2000 että haastatellusta 32 000 japanilaisesta 54,2 % koki stressitasonsa erittäin tai suhteellisen korkeaksi. Kokemuksen mukaan metsässä kulkeminen rentouttaa, joten tutkimuksissa on haluttu selvittää, mistä vaikutus syntyy. Tutkimuksissa arvioitiin myös koeolosuhteissa yksittäisten metsän elementtien vaikutuksia ihmisen viiden aistin kautta.

Artikkelissa esitellään keskushermoston ja autonomisen hermoston aktiivisuuden mittauksia ja mittausmenetelmiä, mm. absoluuttisen hemoglobiinipitoisuuden mittausta aivoalueen aktiivisuuden korrelaationa sekä sykevariaation, verenpaineen ja pulssin mittausta kuvaamassa autonomisen hermoston tilaa. Lisäksi esitellään biomarkkereiden käyttöä. Tutkijat ovat pyrkineet vaivattomiin mittauksiin. Mm. syljen amylaasin korreloi hyvin sympaattisen hermoston aktiivisuuteen. Myös syljen kortisoli- ja immunoglubuliini A-pitoisuuden on todettu kuvaavan stressitasoa.

Metsän elementeille altistettiin aisti kerrallaan. Osassa tutkimuksista oli verrokkina useimmiten todellinen metsäkokemus. Visuaalisen stimulaation testissä koehenkilöille näytetty kuva ihmisistä vaeltamassa Pariisin metsissä sai aikaan verenpaineen ja aivojen etuotsalohkon aktiviteetin laskua verrattuna verrokkina käytettiin tyhjään valkokankaaseen.

Hajuaistin kautta välittyviä vaikutuksia tutkittiin fytosidien kautta ("phyto" viittaa kasviin, "cide" tarkoittaa "tappaa"). Ne ovat kasvien erittämiä erilaisia haihtuvia tai haihtumattomia aineita, joiden vaikutus välittynee nimenomaan hajuaistin kautta, koska pitoisuudet ovat yleensä metsissä pienehköjä. Hajuaistia pidetään ikiaikaisena aistina, joka on yhteydessä vaistoihin ja tunteisiin, ja hajuärsykkeillä katsotaan olevan suurempi vaikutus fysiologiaan kuin muiden aistien aktivoinnilla.

Hajujen vaikutukset ilmenivät tutkimushenkilöillä varsin nopeasti. Japanilaisessa rakentamisessa paljon käytetty japaninseetri aiheutti inhaloituna verenpaineen laskun 40–60 sekunnissa ja aivojen etuotsalohkon aktivaation laskun 70–90 sekunnissa ensimmäisestä nuuhkaisusta. Taiwanin sypressin tuoksun inhalointi laski verenpainetta ja paransi tuloksia työtehotestissä. Vaikutuksen arveltiin liittyvän rentoutumiseen, jonka myötä tutkittavien keskittymiskyky parani. Havumetsän tuoksun yksi olennainen komponentti on alfapineeni (alfa-pinene), jonka todettiin luonnollisina, matalina pitoisuuksina vaikuttavan stressiparametreihin suotuisasti, hyvin korkeina pitoisuuksina päinvastoin. Muita tavallisia puun fytosidejä ovat sitruksinen limone sekä cedrol, joiden myös todettiin hyvin nopeasti vaikuttavan sympaattista aktiivisuutta rauhoittavasti. Vaikutuksen arvellaan tulevan hajuratojen eikä keuhkojen tai verenkierron kautta, koska anosmisilla hiirillä ja rotilla havaittiin, etteivät laventelin, sitruunan tai valeriaanan tuoksu pidentäneet pentobarbitaaliunta, laskeneet verenpainetta eivätkä alentaneet munuaisten sympaattista aktiviteettia, kuten niillä lajitovereilla, joilla hajuaisti oli kunnossa.

Puun vaikutusta sisustusmateriaalina on myös tutkittu. Ihanteellisin ja miellyttävimpänä pidetty määrä puuta oli 45 % sisustuksesta. Se sai aikaan merkittävän pulssin ja verenpaineen laskun, kun taas 90 % puuta aikaansai kyllä verenpaineen laskun, mutta pulssi nousi ja prefrontaalisen aivokuoren aktiivisuus nousi. Puusisustus raportoitiin molemmissa tapauksissa miellyttäväksi. Kylmä tammipuu materiaalina saattoi tuntua epämiellyttävältä, mutta sen koskeminen ei nostanut verenpainetta, kuten kylmä metalli. Luonnollinen tai vain ohuesti maalattu puupinta aikaansai myönteisempiä reaktiota kuin paksusti maalattu puu tai metalli.

Parempia tunteita ja sokeritasoja metsästä

Aidossa luonnossa tehtävissä testeissä olosuhteiden toistettavuus on haasteellista. Eräässä testissä koehenkilöt kävelivät aamulla ja iltapäivällä 40 minuuttia metsässä ja vastaavasti koeolosuhteissa samassa lämpötilassa ja ilmankosteudessa. Metsässä kulkeminen koettiin miellyttäväksi, luonnolliseksi ja rentouttavaksi. Tunneskaalaa mittaavassa kyselyssä jännitys, masentuneisuus, viha, väsymys tai hämmentyneisyys vähenivät, innostuneisuus lisääntyi. Syljen kortisolipitoisuus oli matalampi metsässä kuin laboratoriossa. Tutkijat toteavat, että ensimmäistä kertaa Shinrin-yokun stressiä vähentävä vaikutus tuli osoitetuksi.

Metsäkylpyjen havaittiin tutkimuksessa parantavan huomattavasti verensokeritasoja riippumatta kävellystä matkasta (3–6 km), joten tutkijat suosittelevat sitä diabeteksen hoitoon. Eräs tutkimus totesi kahdeksan tunnin metsäkylvyn lisäävän 20:lla koehenkilöinä olevalla opiskelijalla tappajasolujen aktiivisuutta ja immunoglobuliini A-, G- ja M-pitoisuuksia merkittävästi, muttei havainnut muutoksia EEG:ssä, EKG:ssä eikä psykologisissa muuttujissa, niihin tutkijat arvelivat syyksi tutkimusajankohdan kylmän ja huonon sään.

Nelipäiväinen metsäaltistuskoe tehtiin 498 koehenkilölle, joiden kokemuksia seurattiin. Myönteisten tunteiden määrä lisääntyi merkittävästi verrattuna verrokkiryhmään. Metsässä vietetyllä ajalla ei ollut merkitystä. Stressaantuneimmat koehenkilöt hyötyivät metsäkylvystä eniten.

Toisessa tutkimuksessa koehenkilöt kävelivät 20 minuuttia joko tammimetsässä tai kaupunkiympäristössä. Metsäryhmässä niin prefrontaalialueen aktiivisuus kuin syljen amylaasipitoisuus laskivat. Metsäisellä alueella asuvien parasympaattisen hermoston aktiivisuus oli korkeampi ja sympaattisen matalampi kuin kaupunkimaisessa ympäristössä asuvilla.

Nuuhkimalla immuniteettia

Metsäympäristön vaikutusta immunologiaan tutkinut ryhmä havaitsi in vitro -koeasetelmassa essentiellien öljyjen tai tuoksuvien puupalojen, kuten sypressiöljyn, alfapineenin ja 1,8-cineolin voimistavan merkittävästi tappajasoluaktiviteettia ainakin osaksi lisäämällä kolmen intrasellulaarisen sytolyyttisen molekyylin eli perforiinin, granzyme A:n ja granulysiinin määrää. He tekivät myös kenttätutkimuksen terveillä miespuolisilla toimistotyöntekijöillä, joiden tappajasolupitoisuuksien todettiin nousseen merkittävästi kolmen päivän/kahden yön metsässä vietetyn ajan ansiosta. Vaikutus välittyi ainakin osittain yllä mainittujen sytolyyttisten molekyylien kautta. Tappajasoluaktiviteetti säilyi korkeana retkeltä palattua yli seitsemän päivän seuranta-ajan. Vastaavanlainen retki kaupunkiolosuhteisiin ei vaikuttanut tappajasolujen aktiivisuuteen. Sittemmin vastaava tutkimus on toteutettu naisilla, samoin tuloksin.

Tutkimuksessa otettiin kantaa myös tutkimusmenetelmiin ja pidettiin hyvänä syljen kortisoli- ja immunoglubuliini- A-pitoisuuksien mittaamista, samoin syljen amylaasin aktiivisuutta ja kromograniinipitoisuutta pidettiin lupaavina stressimarkkereina.

Johtopäätöksiä

Artikkelin luettuani hyrisin tyytyväisenä. Luonnolliset vaistoni kun ovat johdattaneet minut mieluummin Pyynikin mäkisille, metsäisille rinteille ja Pispalan portaisiin kuin keskustan kuntosaleille hikoilemaan. Laineiden ja lintujen laulun olen saanut kaupan päälle, samoin syksyn ruskaisen sienimetsän väriloiston. Kulkiessa syntyneistä ideoista puhumattakaan. Nyt ei tarvitse vedota siihen, että juoksumattotreenissä eivät takareidet kuormitu, vaan voin ladata pöytään myös amylaasit, kortisolit, tappajasolut ja sytolyyttiset molekyylit. Metsäkylpy saattaisi tepsiä rokotuksena syksyn flunssiinkin!

Korviini ei ole kantautunut kuntosalilla syntyneitä suuria ajatuksia, mutta kävelevistä filosofeista olen kuullut paljonkin. Ja aina ajankohtainen työura-eläkeikäkeskustelukin sai taannoin potkua Lapin lumilla hiihdelleeltä pääministeriltä.

Pitäisiköhän lenkkareita ja tuulipukua sittenkin ehdottaa Kela-korvausten piiriin?