Laulua lääkkeeksi?

Yhdessä laulaminen ja terveys

Nykytutkimus vahvistaa laulamisen todella vaikuttavan tervehdyttävästi. Yksi tutkimus, jossa tarkastellaan asiaa niin fysiologiselta kuin psykologiseltakin kannalta, on Effects of Choir Singing or Listening on Secretory Immunoglobulin A, Cortisol, and Emotional State (Kreutz, Bongard, Rohrmann, Hodapp & Grebe 2003). Tutkimuksessa tutkittiin kuorossa laulamisen ja laulun kuuntelemisen vaikutuksia niin tunteisiin kuin immuunipuolustukseen liittyvien S-IgA -proteiinin ja kortisolin erittymiseen. Tutkimushenkilöinä olivat 31 harrastelijatason sekakuorolaulajaa, joiden keski-ikä oli 56,9 vuotta. Tutkimushenkilöiden emotionaalista tilaa kartoitettiin kyselyllä ennen lauluharjoitusta ja sen jälkeen. Heiltä otettiin myös sylkinäyte ennen ja jälkeen harjoituksen. Viikkoa myöhemmin tutkittavat eivät laulaneet itse, vaan kuuntelivat Mozartin Requiemia, minkä jälkeen toistettiin yllä kuvatut tutkimukset. Kuorossa laulamisen havaittiin lisäävän positiivisia tunteita sekä S-IgA proteiinia, joka on merkittävä tekijä ihmisen immuunipuolustuksessa. Kuorossa laulaminen ei kuitenkaan vaikuttanut kortisolitasoon. Kuorolaulun kuuntelu ei kyseisessä tutkimuksessa lisännyt positiivisia tunteita, mutta laski sen sijaan syljen kortisolia, mikä kertoo stressitason alenemisesta. Tutkijat näkivät tämän tuloksen vaativan lisäselvitystä. Kokonaisuudessaan tutkimuksessa todetaan, että kuorolaulu vaikuttaa positiivisesti niin tunne-elämään kuin immuunipuolustukseenkin. Se osoittaa yhteyden laulamisen ja immuunitoiminnan välillä sekä todistaa, että musiikillinen toiminta vaikuttaa hyvinvointiin ja terveyteen. (Kreutz et al. 2003, 623–632.)

Toinen merkittävä kuorossa laulamisen ja psykologisen hyvinvoinnin yhteyttä selvittävä tutkimus on Stephen Cliftin ja Grenville Hancoxin kansainvälinen tutkimus The Significanceof Choral Singing for Sustaining Psychological Wellbeing (2007), johon osallistui 1124 kuorolaulajaa Englannissa, Saksassa ja Australiassa. Tutkimuksen pohjalla oli Maailman terveyssäätiön (WHO) määritelmä terveydestä. Tutkimus suoritettiin kyselyin, jotka mittasivat kuorolaisten fyysistä, psykologista, sosiaalista ja ympäristöön liittyvää hyvinvointia. Tutkimushenkilöiden keski-ikä oli 57 vuotta ja heistä 72 % oli naisia. He olivat harrastaneet kuorolaulua keskimäärin 27 vuotta. Tutkimuksessa ilmeni, että laulaminen voi vaikuttaa merkittävästi hyvinvointiin ja terveyteen. Erityisesti sillä oli merkitystä niille, joiden psykologinen hyvinvointi oli muuten alhainen. Tätä ryhmää laulaminen auttoi sietämään henkisiä terveysongelmia, perheeseen tai ihmissuhteeseen liittyviä ongelmia, fyysisiä terveydellisiä haasteita tai lähiaikoina tapahtuneita kuolemantapauksia. Hyvinvointia ja terveyttä edistävästi vaikuttivat seuraavat laulamiseen liittyvät tekijät: positiivisten tunteiden lisääntyminen, keskittyminen, syvä hengitys, sosiaalinen tuki, kognitiivinen stimulaatio ja säännöllinen omistautuminen asialle. (Clift & Hancox 2007.)

Tuoreinta tutkimusta kuorossa laulamisen fysiologisista vaikutuksista edustanee Björn Vickhoffin työryhmineen tekemä tutkimus Music structure determines heart rate variability of singers (2013). Siinä tutkittiin laulamisen vaikutuksia sydämen lyöntitiheyden vaihteluihin. Tutkimuksessa todettiin, että laulaminen vaikutti sydämen toiminnan rytmeihin ja että laulun rakenteella oli merkitystä: erilaiset laulut tahdistivat sydäntä eri tavoin riippuen ääntöhengityksen pituudesta. Samaa laulua laulavien sydänten rytmit alkoivat muistuttaa toisiaan. Kaikista yhdenmukaistavin oli yhdessä laulettu mantra. Laulun hyvinvointia lisäävän vaikutuksen katsottiin osaksi liittyvän pidentyneeseen hengitykseen, joka vagushermon kautta vaikuttaa rentouttavasti. Tutkimuksessa nostettiin esiin myös mahdollinen oksitosiinihormonin erittyminen laulun hyvää tekevissä vaikutuksissa. Loppupäätelmä oli, että ihmiset jotka laulavat yhdessä, synkronoituvat biologisesti monella eri tapaa ja näin ollen voivat kokea yhteisöllisyyttä biologisistakin syistä johtuen. (Vikhoff et al. 2013.)

Yksinlaulu ja terveys

Yksinlaulun vaikutuksia terveyteen selvitettiin tutkimuksessa Does Singing Promote Well-Being?: An Empirical Study of Professional and Amateur Singers during a Singing Lesson (Grape et al. 2003). Siinä kartoitettiin fysiologisia muutoksia, joita tapahtuu laulutunnin aikana ja sen jälkeen. Tutkimushenkilöinä oli kahdeksan laulun harrastajaa (2 miestä, 6 naista iältään 28–53) ja kahdeksan ammatikseen laulavaa laulajaa (4 miestä, 4 naista iältään 26–49). Fysiologisista muuttujista tutkittiin mm. sydämen toimintaa ja useita veren seerumin hormonipitoisuuksia (TNT-alfa, prolaktiini, kortisoli ja oksitosiini). Laulutunnin aikana laulajien sydämen toimintaa seurattiin koko ajan ja hormonipitoisuudet mitattiin puoli tuntia laulutunnin jälkeen. Lisäksi laulajat arvioivat subjektiivista kokemustaan ennen ja jälkeen laulutunnin. Heille suoritettiin myös puolistrukturoitu haastattelu. Sydämen toiminnan analyysi osoitti merkittäviä muutoksia sydämen toiminnassa laulun aikana. Sydämen toiminta voimistui ammatikseen laulavilla, mutta ei harrastelijoilla. Ammattilaisilla TNF-alfa hormoni lisääntyi veren seerumissa laulutunnin jälkeen, kun harrastelijoilla se taas väheni. Prolaktiinin ja kortisolin määrä lisääntyi miehillä ja väheni naisilla.

Oksitosiinin määrä lisääntyi kaikilla laulutunnin jälkeen. Laulutunti lisäsi ilon ja riemun tunnetta harrastajilla muttei ammattilaisilla. Kuitenkin niin harrastajat kuin ammattilaisetkin kokivat olonsa energisemmiksi ja rentoutuneemmaksi laulutunnin jälkeen. Haastatteluissa paljastui, että ammattilaiset olivat suorituskeskeisempiä kuin harrastelijat laulutuntitilanteessa. Ammattilaiset keskittyivät laulutekniikkaan, äänielimistön ja kehon toimintaan laulutunnin aikana. Harrastajat sen sijaan käyttivät laulutuntia itsensä toteuttamiseen ja ilmaisuun vapauttaen emotionaalisia jännitteitään. Kaiken kaikkiaan laulutunti näytti rentouttavan sekä lisäävän harrastajien hyvinvointia ammattilaisia enemmän. (Grape et al. 2003, 65.)

Syvä ääniterapia

Mielenkiintoinen hoitavan laulun muoto on professori Iégor Reznikoffin opettama syvä ääniterapia. Ääniterapialla tarkoitetaan tässä oman äänen värähtelyn kuulemista ja kokemista omassa kehossa sekä sen aikaansaamia terapeuttisia vaikutuksia. Termillä ei siis tarkoiteta ääneen kohdistuvaa terapiaa. Ääniterapiassa käytetään niin kutsuttua harmonista laulua, jonka pohjana on harmoninen luonnonsävelasteikko ja siihen perustuvat puhtaat intervallit. (Vuori 2003, 12–14; 131.) Harmoniselle laululle on ominaista muutaman yksittäisen äänen kuunteleminen ja toistaminen. Laulun intonaatiota ja värähtelyä kuunnellaan tarkasti, jolloin yläsäveliäkin on mahdollista tiedostaa. Laulu pohjautuu luonnollisimpaan, äänen fysikaaliseen olemukseen perustuvaan asteikkoon, jota ei ole kuultavissa tasavireisyyteen perustuvassa nykyaikaisessa musiikissamme. Laulut lauletaan myös hyvin hitaasti, ja niihin liittyy olennaisena osana lepo.

Ääniterapiaa on hyödynnetty mm. synnytysvalmennuksessa, vanhusten musiikkiterapiassa sekä autististen henkilöiden terapiassa (Lilja-Viherlampi 2007, 116; Hyvärinen 2006, 26). Musiikkiterapeutti Raisa Saloheimo on käyttänyt ääniterapiaa hoitaessaan epileptikkoja, aivohalvauspotilaita, vaikeasti vammaisia, päihdeongelmaisia, mielenterveyskuntoutujia ja dementikkoja. (Hyvärinen 2006, 25–26.) Harmonista laulua on myös käytetty pienimuotoisesti työhyvinvointia edistävässä toiminnassa. Riikka Hänninen nostaa esiin myös harmonisen laulun käyttämisen 8–10-vuotiaiden lasten opetuksessa: lasten keskittymiskyky parantui lauluharjoitusten avulla. (Hänninen 2007, 23–24.)

Hiljainen hellä ihmisääni

Ääniterapia perustuu nimenomaan ihmisäänen hoitavaan vaikutukseen, ei koneelta, nauhalta tai soittimesta tulevaan ääneen. Reznikoffin mukaan ihmisäänen äänteet vaikuttavat ihmisen kehoon voimakkaasti. Syvä ääni, joka tulee syvältä tietoisuuden tasolta, tavoittaa saman tason myös kuulijassa. (Vuori 2003, 131.) Ääni koostuu lukuisten osasävelien värähtelyn summasta. Reznikoffin mukaan taajuutta tärkeämpiä äänen ominaisuuksia ovat hänen mukaansa äänen väri, intensiteetti, äänen aalto ja puhtaat intervallit. Kaikista tärkein äänen ominaisuus on hänen mukaansa äänen väri eli perusäänenosasävelien muodostama kokonaisuus. Terapiassa onkin tärkeää kuunnella juuri äänen väriä. Reznikoffin mukaan äänellä on koko ajan suhde niin kehoon kuin tietoisuuden eri tasoihin. Ihmisen fysiologia vaikuttaa äänenlaatuun, samoin ääni ja tietoisuus ovat koko ajan suhteessa toisiinsa. Ääni heijastaa ihmisen tietoisuuden lisäksi tunteita. (Emt.)

Reznikoffia kiinnostaa erityisesti, millaisia vaikutuksia on hiljaisella ja herkällä äänellä. Hiljaisen äänen aikaansaama vaikutus voikin olla tehokkaampi, sillä se voi tavoittaa ihmisen herkimmän havaitsemisen alueen. (Vuori 2003, 132.) Syy äänen vaikuttavuuteen löytyy luonnollisesti resonoivista intervalleista ja puhtaasta äänenaallosta, joka Reznikoffin mukaan tavoittaa parhaiten kehon ja tietoisuuden syvän tason. Luonnollinen, harmonisia yläsäveliä sisältävä ääni on hänen mukaansa juuri luonnollisuudestaan johtuen hoitavinta (Reznikoff 1994.) Siksi ihmisääni on tehokkain ja voimakkain instrumentti. Erityisesti naisten äänet ovat hänen mielestään hoitavia: tätä näkemystä tukee Pariisin X Nanterren yliopistossa tehty tutkimus, jossa tutkittiin, millainen ääni rauhoittaa pienen vauvan ja erityisesti keskosen. Paras rauhoittaja oli äidin ääni ja luonnollinen laulu. (Emt. 32-33.)

Äänillä on ominaiset värähtelypaikkansa kehossa: korkeat äänet värähtelevät voimakkaimmin kehon yläosassa ja matalat kehon alaosassa. Reznikoffin mukaan matalat äänet lisäävät ihmisen kehotietoisuutta. Toisaalta Reznikoff ajattelee, että äänenvärähtelyn vaikutus ihmiseen on akupunktion kaltainen: ääni saattaa värähdellä päässä mutta vaikuttaa jalkaan. Eri tavut värähtelevät eri paikoissa kehoa: a-äänne värähtelee voimakkaimmin rintakehän alueella, o kurkussa, u suussa, m otsassa ja m:n resonanssi sekä harmoniset yläsävelet päälaen alueella. (Vuori 2003, 136–139.)

Selvitin omassa pro gradu -työssäni harmonista laulua harrastavien laulajien kokemuksia laulamisen vaikutuksista. Selvisi, että laulajilleen harmoninen laulu on vahvasti kehollinen ja rentouttava kokemus. Laulun koettiin myös lisäävään tietoisuutta omasta kehosta ja sen toiminnasta. Myös omista tunteista tultiin tietoisemmaksi, ja niitä voitiin purkaa sekä käsitellä laulun avulla. Laulajat kokivat myös laulun parantavan omaa mielialaa. Ennen kaikkea harmoninen laulu kutsui hellittämään ja tarjosi mahdollisuuden levätä yhteisessä hellässä äänessä. (Taskinen-Viinikainen 2009.)

Harmonisen laulun ryhmiä toimii usealla paikkakunnalla Suomessa. Lisätietoa aiheesta löytyy sivulta www.harmoninenlaulu.org.

Kirjallisuutta

• Clift, S. & Hancox, G. (2007). The Significance of Choral Singing for Sustaining
• Psychological Wellbeing. Sidney De Haan Research Centre for Arts and Health.
• Canterbury Christ Church University.
• Grape, C.; Sandgren, M.; Hansson, L. O.; Ericson, M.; Theorell, T. (2003). Does Singing
• Promote Well-Being? : An Empirical Study of Professional and Amateur Singers during a Singing Lesson. Integrative Physiological & Behavioral Science. 38(1), 65–74.
• Hyvärinen, H: (2006). Laulu lääkitsee. Kotilääkäri. (4), 24–26.
• Hänninen, R. (2007). Hiljaisuuden opetuksia. Sibelius-Akatemian opiskelijoiden kokemuksia harmonisesta laulusta. Pro gradu -tutkielma. Helsinki: Helsingin yliopisto/ Sibelius-Akatemia.
• Kreutz, G.; Bongard, S.; Rohrmann, S.; Hodapp, V.; Grebe, D. (2004). Effects of Choir
• Singing or Listening on Secretory Immunoglobulin A, Cortisol, and Emotional State
• (2004). Journal of Behavioral Medicine, 27(6). 623–635.
• Lilja-Viherlampi, L-M. (2007). Minunkin sisällä soi – musiikin ja sen parissa toimimisen terapeuttisia merkityksiä ja mahdollisuuksia musiikkikasvatuksessa. Turun ammattikorkeakoulun tutkimuksia 24. Turku.
• Taskinen-Viinikainen, T. (2009). Laulamisen hoitavuutta etsimässä - kokemuksia hiljaisesta rukouslaulusta. Pro gradu -tutkielma. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto / Musiikin laitos.
• Vuori, H-L. (2003). Hiljaisuuden syvä ääni: Antiikin kontemplatiivinen laulu ja gregoriaaninen laulu Iégor Reznikoffin mukaan. Helsinki: Kriittinen korkeakoulu.