Muutos, muutos ja vielä kerran muutos

Hyvä lukija!

Lähellä ja kaukana maailma muuttuu. Tulossa oleva sote-uudistus lienee merkittävin ja eniten omaan työhömme vaikuttava muutos. Mitä oikeasti on tulossa, emme vielä tiedä. Muutos on varma. Muutoksen syntymistä edistäisi kohtalainen konsensus, joka edellyttää kaikilta toimijoilta kahta korvaa ja yhtä suuta. Kaiken tietäville johtajille ei nyt löydy käyttöä.

Nähdäkseni sote-uudistukseen kannattaa suhtautua varovaisen optimistisesti ja ennakkoluulottomasti. Uskon, että tavoitteena oleva terveydenhuollon palveluiden tasapuolinen saatavuus pystytään turvaamaan antamalla järjestämisvastuu tarpeeksi leveille hartioille, jotka kykenevät jakamaan resurssit tasapuolisesti perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon kesken. Perusterveydenhuollon riittävät resurssit helpottanevat sekä erikoissairaanhoidon että työterveyshuollon työtä. Muutosta resurssien oikeudenmukaisempaan jakamiseen tukee myös erikoislääkärikoulutuksen linjaukset, joissa erikoistumispaikkoja jaetaan kysynnän mukaan. Tässä muutoksessa työterveyshuollon erikoislääkärien tarpeen on laskettu vähenevän. Laskelmat perustuvat siihen oletukseen, että perusterveydenhuollon saamat lisäresurssit vähentävät jonkin verran työterveyshuollon sairaanhoidon osuutta. Tätä on pidetty työterveyshuollon sisällä pääosin toivottavana suuntauksena, koska tällöin työterveyshuollon ammattilaisten työpanos voidaan kohdentaa entistä selkeämmin työhyvinvoinnin parantamiseen ja työurien pidentämiseen. Onhan tuoreessa Lääkärilehden artikkelissa (Räsänen, Heikkinen ja Myllykangas; SLL 18/2014: 1325-30) todettu, että merkittävä osa työterveyshuollon palvelutarjoajista kykenee tällä hetkellä tarjoamaan sairaanhoidon palveluita varsin vähän.

Tämän lehden pääteemoina ovat elintarvikealan sekä kaupan- ja ravintola-alan työterveyshuolto. Toinen pääteema on nuoret työntekijät, joille ensimmäinen kosketus työelämään tulee juuri em. alojen kautta. Monien ammattialojen työ tulee tulevaisuudessakin olemaan konkreettista käsin tehtävää työtä tietyssä työpaikassa. Parturin, tarjoilijan tai talonrakentajan työtä ei voi tehdä etätyönä tai viedä muihin maihin. Tämä kuulostaa lohdulliselta kaiken muutoksen keskellä. Toisaalta, vaikka työ ei sinällään muuttuisikaan, suhtautuminen työhön voi olla Y- ja Z-sukupolvilla erilainen, kuin tätä vanhemmilla ikäluokilla.

Kaikista muutoksista pienin liittynee tämän lehden päätoimittajan vaihtumiseen. Koetan nöyrästi täyttää oman paikkani suuresti kunnioittamieni päätoimittajien Mari Antti-Pojan, Kirsti Pakkalan, Rea Lagerstedtin, Tuija Sirkan ja Selina Selinin jalanjäljissä. Tunnen astuneeni kauas oman mukavuusalueeni ulkopuolelle, mutta lehden edellisessä pääkirjoituksessa sitä pidettiin vallan suotavana. Iän myötä itsekkyys on vähentynyt ja halu kantaa oma kortensa kekoon yhteiseksi hyväksi on lisääntynyt. Toki nytkin koen saavani enemmän kuin antavani. Erinomaisen hyvää yhteistyötä ja idearikkautta ovat jo nyt minulle suoneet sekä lehden toimituskunta että STLY:n hallituksen jäsenet. Toivon edeltäjäni tavoin, että mahdollisimman monet lehden lukijat hyppyyttävät sormiaan näppäimistöllä ja osallistuvat siten aktiivisesti keskusteluun tämän lehden sivuilla. Liiallinen kriittisyys omien ajatusten esille tuomisessa olisi hyvä jättää taka-alalle. Kaikkien ajatukset ja ideat ovat tervetulleita, sillä lehden teko on tiimityötä. Haluankin kiittää kaikkia niitä kymmeniä ihmisiä, jotka ovat osallistuneet tämän lehden toimittamiseen.

Lopuksi haluan toivottaa kaikille lukijoille rauhallista joulun aikaa ja voimia vuodelle 2015!