Ravintola-alan työterveyshuollon erityispiirteitä
Ravintola-ala on etenkin naisvaltaisena alana vähintään keskiraskasta fyysistä työtä, jossa omat haasteensa ergonomialle asettaa kuumien astioiden nostaminen, kantaminen ja käsittely. Väkivallan uhka, yötyö ja yksin työskentely ovat osassa toimipakkoja arkipäivää, vai pitäisikö sanoa – yötä. Työterveyslääkärille kuitenkin kaikkein ikävimpiä tilanteita ovat ne, kun joutuu sanomaan nuorelle, ettei tämä olekaan sopiva hakemaansa työhön.
Ravintola-alaa leimaa jako kahteen riskeiltään hyvinkin erilaiseen työhön. Meillä on toisaalta avoimen puolen iltaravintolat, toisaalta suurelta osin isojen ketjujen hallitsema sopimusruokailu, johon kuuluvat myös oppilaitokset sekä hoito- ja hoivapaikkojen ruokailupalvelut.
Ilta- ja yöravintoloissa henkilökunta on nuorehkoa ja sukupuolijakaumaltaan tasaisempaa kuin sopimusruokailussa, jossa varsinkin lounasruokailuun keskittyvien yritysten henkilöstö on keski-iältään selvästi vanhempaa ja naisvoittoista. Monesti lienee niin, että kun tulee ikää ja perhettä, siirrytään työskentelemään lounasravintoloihin.
Psykososiaaliset riskit keskittyvät erityisesti avoimen puolen ravintoloihin, jotka ovat auki iltaisin myöhään ja jopa aamuyön tunneille saakka. Väkivallan uhka on näissä toimipaikoissa valitettavan usein todellisuutta. Sen sijaan yksin työskentelyä esiintyy sekä sopimusruokailussa että avoimella puolella. Päihdeongelmat eivät ainakaan sopimusruokailussa ole sen tavallisempia kuin muillakaan aloilla.
Kaksijakoisuutta voi olla myös toisenlaista. Ala on yksi niistä, joille maahanmuuttajataustaisten on helppo sijoittua. Alan toimijoilla on selkokielistä ja jopa pelkkiin kuviin pohjaavaa perehdytysmateriaalia. Työterveyshuollon ammattilaisille on iso ongelma, kun potilas ei puhu suomea, ruotsia eikä edes sitä rikkonaista englantia. Ongelmat saattavat olla silti hyvinkin hankalia, esim. sopeutuminen suomalaiseen yhteiskuntaan, yksinäisyys ja ahdistus, jolloin todelliseen auttamiseen tarvittaisiin kipeästi yhteistä kieltä. Tulkkauspalveluiden käytössä ja saatavuudessa on suuria eroja sekä maantieteellisesti että yrityskohtaisesti.
Pulmallinen ergonomia
Etenkin naisille ala on fyysisesti vähintään keskiraskas, ellei raskas. Isot uunivuoat painavat 20 kiloa, eikä niitä voi nostaa oikeaoppisesti vartaloon tukien, kun vuoka on kuuma ja liemikin tahtoo läikkyä. Ei ole harvinaista, että tavarakuormissa tulee 20–30 kiloa painavia lihapakkauksia, jotka on pinottu kuorman päällimmäisiksi, jotta kylmäketju olisi turvattu. Lihapakkaukset siis pakataan viimeiseksi ja puretaan ensimmäiseksi, jolloin ne ovat usein niin korkealla, että varsinkin naisihminen joutuu nostamaan niitä reilusti olkatason yläpuolelta.
Varsinaista toistotyötä on isoissakin yksiköissä varsin vähän. Monet ennen käsin tehdyt työt ovat vähentyneet, sillä ravintoloissa käytetään yhä enemmän valmiiksi leikattua lihaa sekä valmiiksi kuorittuja ja pilkottuja vihanneksia. Sen sijaan työ on edelleen kokopäiväistä jalkojen päällä oloa: kävelyä ja seisomista. Tuolin tai seisomatuen sijoittaminen ahtaaseen keittiöön on usein mahdotonta tai aiheuttaisi vähintäänkin kompastumisvaaran muille. Kassoilla sentään voidaan helpommin käyttää satulatuolia tai seisomatukea. Niissä työpisteissä, jossa tehdään työtä paikallaan seisten, kannattaa harkita seisontamattoa pehmentämään jalkojen kuormitusta. Eikä hyvistä työkengistä voi lakata puhumasta!
Vaikka esim. työfysioterapeutti käynnillään pystyisikin ehdottamaan ergonomisia parannuksia, niiden toteutumisen esteet ovat usein hämmentäviä. Ravintolanpitäjän sopimukset vaihtelevat, mutta usein tilat ja laitteetkin ovat toisen – tai kolmannen – osapuolen. Omistajaa, jonka pitäisi tehdä investointi esim. korkeussäädettävään työtasoon, voi olla vaikea motivoida, kun teräspinta on ehjä ja kiiltää. Julkisella puolella korjausbudjetit ovat tunnetusti hidasliikkeisiä, mutta yksityisellä puolella on joskus jopa vaikea löytää neuvottelukumppania, kun kiinteistön omistaja saattaa olla kansainvälinen sijoitusyhtiö ja välissä on kaksi tai kolme kerrosta erilaista isännöinti- sekä kiinteistön hallintayhtiötä. Sinnikkyys on siis tarpeen, eikä parannuksia voi odottaa nopeasti.
Kinkkiset työhöntulotarkastukset
Jos ollaan tekemisissä pakkaamattomien ja helposti pilaantuvien elintarvikkeiden kanssa, tulee kaikille työntekijöille tehdä työhöntulotarkastus, johon kuuluu salmonellan poissulkeminen. Jos henkilö ei ole matkustanut pohjoismaiden ulkopuolella viimeisten 3 kuukauden aikana eikä hänellä ole ollut vatsatautioireita viimeisen kuukauden aikana, riittää viranomaisten puolesta haastattelu. Joillakin yrityksillä voi olla tätäkin tiukempia vaatimuksia, mutta ne selviävät yrityksen työterveyshuollon toimintasuunnitelmasta.
Toinen tärkeä tarkastuksen kohde on iho. Terve iho on tarpeen, sillä alan työtehtävät ovat pitkälti märkätyötä ja edellyttävät suojakäsineiden käyttöä. Lisäksi työntekijät altistuvat monille allergeeneille ja ihoa ärsyttäville raaka-aineille. Henkilö, jolla on selvästi kuiva, herkästi kutiava iho, pitkä-aikainen käsi-ihottuma tai todettu allergia jollekin elintarvikkeelle tai sen sisältämälle aineelle, ei ole sopiva alalle tai on vain rajoituksin sopiva. Lapsuuden käsi-ihottuma tai muu laaja-alainen atooppinen ihottuma on selvä riskitekijä, sillä ne uusivat lähes kaikilla, jos työskentelee käsi-ihottuman suhteen riskialalla. Myös esim. koivuyliherkkyyteen tulee suhtautua kriittisesti, sillä tiedetään, että noin 60 % koivulle herkistyneistä saa oireita vihanneksista, juureksista, mausteista ja tuoreista hedelmistä. Atooppisista iho-oireista kärsivä työntekijä on myös erityisen herkkä toksiselle kosketusihottumalle. Ammattitaudiksi edennyt sairaus on kärsimys potilaalle ja taloudellinen menetys myös työnantajalle. Valitettavasti alan oppilaitokset eivät juuri karsi opiskelijoita terveydellisin perustein, joten tämä ikävä tehtävä jää työnantajalle ja työterveyshuollolle.
Työterveyslain kirjain ohjauksesta ja neuvonnasta ei todellakaan ole kuollut kirjain ravintola-alalla. Jo työhöntulotarkastuksessa on tärkeää, että tulijaa opastetaan oikeaan ergonomiaan sekä ihonsa suojaamiseen ja hoitoon.
LT, työterveyshuollon erikoislääkäri
johtava työterveyslääkäri
Fazer Food Services Oy
kirsi.ailus@fazer.com
Kirjallisuutta
- Terveystarkastukset työterveyshuollossa, Taskinen Helena (toim.), Työterveyslaitos, 2011
- Ammatinvalinta, Kansallinen Allergiaohjelma 2008-2018, Allergiatutkimussäätiön vuosikirja 39:32, 2011