Toistotyö elintarviketeollisuustyössä - väitöstutkimus

Toistotyö ja yläraajan rasitussairaudet elintarviketeollisuustyössä

Toistotyönä pidetään yleisesti työtä, jossa lyhyet, samanlaiset työvaiheet toistuvat uudelleen ja uudelleen. Toistotyössä työvaiheet muistuttavat toisiaan myös kestoltaan, voimankäytöltään ja työliikkeiltään. Työliikkeiden toistuvuus, käden voimien käyttö ja ranteiden taipuneet asennot ovat merkittävimpiä työhön liittyviä riskitekijöitä yläraajan rasitussairauksien synnyssä. Yläraajan rasitussairauksia, joita ovat käden, ranteen ja kyynärvarren jännetulehdukset, olkaluun sivunastan tulehdukset, rannekanavaoireyhtymä ja käden tai kyynärvarren paikallinen (epäspesifinen) kipu, ilmenee suhteellisesti eniten elintarviketeollisuustyössä. Elintarvikealalla rasitussairauksien riski on moninkertainen keskimääräiseen ilmaantuvuuteen verrattuna.

Useat tutkimukset osoittavat tuki- ja liikuntaelinoireiden lisääntyvän altistuttaessa kylmälle. Mahdollisia syitä vaivojen lisääntymiseen voivat olla esimerkiksi jäähtymisestä johtuva lihaskuormituksen ja lihasväsymyksen kasvu. Jäähtymisen seurauksena myös kudosten viskositeetti kasvaa, minkä seurauksena lihas- ja niveljäykkyys lisääntyvät. Muutokset liikekoordinaatiossa voivat myös lisätä kuormittumista ja sitä kautta riskiä lihas- ja nivelkivuille. Osa elintarviketeollisuuden tuotantotiloista jäähdytetään hygieenisistä syistä johtuen niin, että työskentelytilojen lämpötilat vaihtelevat +2–+7 ºC välillä. Huolimatta asianmukaisesta suojavaatetuksesta kevyt toistotyö kylmässä voi laskea kehon lämpötilaa, lisätä työn epämukavuutta ja riskiä terveysongelmille.

Paikallinen kehon jäähtyminen on yhteydessä tuki- ja liikuntaelinoireiden esiintymiseen

Väitöskirjatyön laaja kyselytutkimus osoitti, että työskentely jäähdytetyissä, alle 10 ºC työtiloissa koettiin yleisesti epämiellyttävänä. Jäähdytetyissä työtiloissa työskentelevät naiset kokivat enemmän kylmäepämiellyttävyyttä kuin miehet, ja he ilmoittivat myös jäähtyvänsä enemmän työssään kuin miehet. Paikallinen kehon jäähtyminen koettiin olevan yhteydessä myös lisääntyneisiin tuki- ja liikuntaelinoireisiin niska-hartiaseudussa, yläraajoissa sekä alaselässä. Erityisesti ne työntekijät, jotka olivat työskennelleet kylmissä työtiloissa jo useita vuosia ja jotka kokivat työkykynsä olevan heikentynyt, ilmoittivat enemmän liikuntaelinoireita kuin vähemmän aikaa kylmässä työskennelleet ja sellaiset työntekijät, jotka arvioivat työkykynsä hyväksi.

Työpaikkamittauksissa määritettiin kehon lämpö- ja lihaskuormitusvasteet 4–7 ºC lämpötilassa tehtävän lihanjalosteiden pakkaustyön aikana. Työ oli tyypillistä yläraajojen toistotyötä, jossa yksittäisen työvaiheen kesto vaihteli käsiteltävästä tuotteesta riippuen 2–6 sekuntia. Mittauksen kohteena oleva pakkaustyö tehtiin kuljettimen ääressä paikoillaan seisten. Työssä oli erityistä se, että kylmän työympäristön lisäksi käsiteltävät tuotteet saattoivat olla jäisiä. Tämä on ongelmallista sormien ja käsien toimintakyvyn kannalta, koska kylmässä työskennellessä käsien ja sormien lämpötila laskee myös ilman kylmäkontaktiakin. Tutkimuksen aikana alimmat lämpötilat laskivat jopa alle 11 ºC, mikä aiheuttaa kylmäkipua ja alentaa tuntoherkkyyttä sekä sormien toimintakykyä. Vastaavasti myös kehon keskimääräinen iholämpötila laski vähitellen koko työpäivän aikana tasolle, joka osoitti kylmässä työskentelyn epämiellyttävyyttä. Lämpimässä vietettyjen taukojen aikana iholämpötilat luonnollisesti nousivat. Ensimmäisen tauon aikana keskimääräinen iholämpötila nousi vastaavalle tasolle kuin työn alussa, mutta työpäivän loppua kohden se ei enää saavuttanut lähtötilanteen aikaisia arvoja lämpimässä vietetyistä tauoista huolimatta. Jäähtyminen oli ilmeisintä niska-hartiaseudussa, sormissa ja alaraajoissa. Lihaskuormitusmittaukset osoittivat pakkaustyön kuormittavan erityisesti kyynärvarren alueen ojentaja- ja koukistajalihaksia. Työn aikainen lihasten suhteellinen kuormittuminen määritettiin EMG (elektromyografia) -mittauksilla laskemalla työn aikaisen lihasaktiivisuuden suhde ko. lihaksen maksimaalisen voimantuoton aikaiseen lihasaktiivisuuteen.

Toistotyön rytmin muutoksella voidaan ehkäistä jäähtymisestä johtuvaa lihasväsymystä

Työsimulaatiomittaukset toteutettiin Työterveyslaitoksella Oulussa, fysiologian laboratoriossa. Työsimulaation malliksi valittiin makkaranpakkaustyö, joka on tyypillistä yläraajojen pieniä lihasryhmiä kuormittavaa toistotyötä. Työsimulaatiossa pyrittiin selvittämään, mikä merkitys elimistön lämpötasapainon ylläpitämisellä on jäähdytetyissä työtiloissa tehtävän työn fyysiseen kuormittavuuteen. Koehenkilöinä oli sekä miehiä että naisia. Työskentely toteutettiin 4 ºC lämpötilassa, ja vertailukohteena käytettiin vastaavaa työtä 19 ºC ympäristölämpötilassa. Kylmässä työympäristössä (4 ºC) selvitettiin myös sähkölämmitteisen liivin vaikutusta lihaskuormittumiseen. Liivi, jonka maksimiteho oli 150 wattia (W), puettiin koehenkilön väliasun eli lämpökerraston päälle ylävartaloon.

Työsimulaatiomittaukset osoittivat, että samanlaisissa työtehtävissä naisten keskimääräinen iholämpötila oli merkitsevästi alhaisempi ja lihasten kuormittuminen korkeampi kuin miehillä. Liivin lämpövaikutus kohdistui paikallisesti ylävartaloon ja verenkierron välityksellä sormien alueelle. Työtä tekevien lihasten alueella liivin lämmittävä vaikutus oli vähäinen.

Toistotyön aikainen lihaskuormitus ja lihasväsymys olivat suurempia kylmässä tehtävässä työssä verrattuna lämpimässä työskentelyyn. Tulokset kuitenkin osoittivat, että standardoidussa ranteen koukistus-ojennusliikkeessä jäähtymisestä johtuvaa lihaskuormittumista ja lihasväsymystä voitiin ehkäistä lisäämällä hetkellisesti työintensiteettiä neljän (4) minuutin välein. Muutos mahdollisesti aktivoi useampia motorisia yksiköitä ja siten jakoi kuormituksen tasaisemmin koko lihakseen. Näin ollen on todennäköistä, että yksittäisten lihassäikeiden väsyminen ja vaurioituminen yksitoikkoisessa toistotyössä estyy, mikä vähentää työn aikaista lihaskuormittumista sekä -väsymistä. Pitkällä aikavälillä se voi ehkäistä myös tuki- ja liikuntaelinoireita sekä rasitussairauksia kylmässä tehtävässä toistotyössä.

Miten tutkimustietoa voi soveltaa käytäntöön?

Väitöskirjan tuloksia voidaan hyödyntää kylmässä tehtävän toistotyön haittojen vähentämiseksi sekä tuki- ja liikuntaelimistön hyvinvoinnin edistämiseksi. Tulokset osoittavat, että kiinnittämällä huomiota erityisesti käsien ja kyynärvarren alueen lämpötilaan ja muuttamalla toistotyöjärjestelyjä voidaan vähentää fyysistä kuormittumista ja mahdollisesti pienentää myös rasitussairauksien riskiä ja niistä aiheutuvia sairauspoissaoloja sekä taloudellisia kustannuksia.

Työterveyshuoltolaki (1383/2001) korostaa työnantajan, työntekijän ja työterveyshuollon yhteistyötä työn ja työympäristön terveellisyyden ja turvallisuuden sekä työntekijöiden työkyvyn edistämisessä. Vastuu terveyttä ja työkykyä edistävien toimenpiteiden toteutumisesta on työnantajalla. Työterveyshuolto toimii asiantuntijuutensa pohjalta työpaikan kumppanina työprosessien ja työympäristön muokkaamisessa työkykyä edistävään suuntaan. Tutkimustiedon tarkoituksenmukainen soveltaminen käytäntöön edellyttää työn ja työjärjestelmän kokonaisuuden tuntemista. Näin ollen työn laaja-alainen, tutkittuun tietoon perustuva kehittäminen vaatiikin avointa ja innovatiivista työterveysyhteistyötä.

Kuva 1. Elintarvikeala on tyypillinen toimiala, jossa esiintyy runsaasti toistotyötä. Hygieenisistä syistä johtuen työtilat jäähdytetään.