Tyypin 1 diabetesta sairastava kaupan töissä

Työkierto

Lähtötilanne: Suuressa kaupan alan yksikössä ("Hypermarket Oy") esimies halusi kokeilla työkiertoa tyypin 1 diabetesta sairastavien ja mahdollisesti muidenkin pitkäaikaissairaiden työntekijöiden terveydelle ja työkyvylle sopivien työtehtävien löytämiseksi. Työpajan lähtöoletus oli, että työkierto voisi myös tuoda tekijälleen työhön lisää mielekkyyttä, iloa ja osaamista sekä lisätä työntekijän sijaistamismahdollisuuksia osaamisen lisääntyessä. Työnantajakin hyötyy moniosaajista, jotka voivat helposti siirtyä eri tehtäviin.

Konkreettisina tavoitteina oli uusien työkokemusten saaminen ja työpisteiden kokeileminen diabetesta sairastavalle, osa-aikaisena työskentelevälle "Jennille". Lisätavoitteina olivat motivaation, hyvinvoinnin ja kiinnostuksen lisääntyminen, työkuormituksen ennakoitavuus ja tasaantuminen sekä asiakaspalvelutaitojen lisääntyminen sekä sairauspoissaolojen vähentyminen. Jenni oli kokeiluun halukas.

Sovittiin, että Jenni aloittaa työkiertokokeilun elintarvikeosaston palvelu- ja leipäosastolla. Työkierto toteutettiin 3–6 viikon sykleissä. Kaikkiaan työkiertokokeilussa kertyi kokemusta teollisten elintarvikkeiden osastosta, kassatyöskentelystä, maito- ja leipäosastoista.

Kokeilun tavoitteet toteutuivat hyvin: moniosaaminen lisääntyi, minkä Jennikin koki palkitsevana. Lisäksi motivaatio, hyvinvointi ja kiinnostus työhön sekä ammattitaito lisääntyivät. Moniosaaminen mahdollistaa jatkossa myös osa-aikaisen työntekijän työtuntien lisäämisen. Sairauspoissaolojen vähentyminen oli pitkän aikavälin tavoite, mutta se ei vielä näkynyt tässä kokeilussa.

Jennin fyysinen ja psyykkinen kuormittuminen tasaantui ja monipuolistui. Kokeillut työtehtävät sopivat Jennin mukaan tyypin 1 diabeetikoille hyvin. Työkierto voi tuoda työyhteisöön positiivista asennemuutosta ja toisen työn arvostamista. Yhden henkilön positiivisten työkiertokokemusten kautta on helppo tarjota ideaa muillekin.

Arvioinnissa todettiin, että työkiertoa suunniteltaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota kiertävän työntekijän ja työyhteisön perehdyttämiseen. Puutteellinen työyhteisön perehdytys voi aiheuttaa työtovereissa epätietoisuutta, epävarmuutta, kateuttakin. Myös työkierron ajalle mahdollisesti sattuva sairausloma koettiin kierron toteutumiselle riskiksi.

Joustava tauotus myyjän työssä

Lähtötilanne: "Muotipuoti Oy:ssä" ei ollut käytössä mitään erityisiä käytäntöjä pitkäaikaissairaiden huomioimiseksi. Siellä työskentelevän "Sinikan" työpäivän pituus oli seitsemän tuntia, johon sisältyi yksi 20 minuutin tauko. Sosiaalitilan etäisyys lyhensi taukoaikaa selvästi. Sinikalla oli usein matalan verensokerin tuntemuksia ja väsymystä työpäivän aikana. Oletus oli, että säännöllinen ja joustava ruokailu mahdollistaisi verensokeriarvojen pitämisen terveellisellä ja turvallisella tasolla, mahdollistaisi samalla normaalin työskentelyn sekä lisäisi työtehoa ja työhyvinvointia.

Työpajassa sovittiin kokeilusta, jossa Sinikan työpäivään lisätään 30 minuutin ruokatauko, joka on hänen omaa palkatonta aikaansa. Tämän lisäksi työpäivään kuuluu em. 20 minuutin mittainen kahvitauko. Kokeilussa Sinikka tuli ½ tuntia ennen normaalia työvuoron alkamisaikaa töihin tai työskenteli ½ tuntia työvuoron jälkeen työvuorosuunnitelman mukaisesti. Kokeilulle sovittiin myös seuranta, jossa koottaisiin yhteen Sinikan, hänen esimiehensä ja työyhteisön kokemukset. Lisäksi työterveyslääkäri ja Sinikka seurasivat sokeriarvoja kokeilun aikana.

Kokeilua jouduttiin siirtämään Sinikan ei-diabeteksesta johtuvan sairausloman ja kesäloman vuoksi. Palattuaan työhön Sinikka teki aluksi neljän tunnin työpäivää ja kokeili pientä välipalataukoa kahden tunnin työskentelyn jälkeen, ja järjestely toimi hyvin: olo oli virkeä ja energinen. Työntekijän kuntoutuessa hänen työaikaansa lisättiin ensin viiteen, sitten kuuteen ja lopulta seitsemään tuntiin päivässä. Noin kahden tunnin välein pidetyt tauot ovat olleet hyvin mieleinen ja toimiva ratkaisu.

Kokeilun lopussa Sinikka oli erittäin tyytyväinen uuteen tauotussysteemiin. Hän koki olevansa paljon virkeämpi ja jaksavampi kuin ennen kokeilua. Työssä ei ole ollut matalan sokerin tuntemuksia. Myös esimies oli erittäin tyytyväinen uuden tauotuksen tuomiin muutoksiin: työntekijä, joka toki ennenkin oli hoitanut työnsä mallikkaasti, oli aiempaa virkeämpi ja positiivisempi. Esimiehen mielestä muutos näkyi myös sairauspoissaolojen vähentymisenä. Työtovereille tauotusjärjestely sopi hyvin, varsinkin kun Sinikka piti työpaikalla diabetesinfon, jonka jälkeen joustavan tauotuksen merkitys Sinikan työkyvylle ymmärrettiin hyvin. Työyhteisössäkin haluttiin jatkaa uudella tauotussysteemillä.

Diabeteksesta kertominen omalle työyhteisölle

Työpajoissa todettiin, että diabetes on kansantauti, josta on tarpeellista puhua työyhteisöissä ja välittää erityisesti tyypin 1 diabeteksesta oikeaa tietoa yleisten asenteiden parantumiseksi ja ymmärryksen lisääntymiseksi. Työpajoissa kuitenkin korostettiin sitä, että sairaudesta kertominen on aina vapaaehtoista ja perustuu työntekijän omaan toivomukseen.

Edellä kuvatut Sinikka ja Jenni halusivat kertoa diabeteksesta työyhteisölleen. Tavoitteena oli asiallisen ja oikean diabetestiedon tuominen omaan työyhteisöön, työturvallisuuden lisääntyminen ja avunsaantimahdollisuuden parantuminen mahdollisissa hypoglykemiatilanteissa.

Ensin Jenni ja Sinikka halusivat selvittää, mitä työtoverit jo tietävät diabeteksesta ja mitä tietoa he kokivat tarvitsevansa. He pyysivät työtovereitaan täyttämään pienen kyselyn (kysymykset alla). Sitten molemmat kertoivat yksikköpalavereissaan Diabetesliiton materiaalia hyödyntäen diabeteksesta yleensä sekä omasta diabeteksestaan ja sen vaikutuksista työskentelyyn. Lopuksi he pyysivät vielä kirjallisesti palautetta kertomastaan.

Kysely: mitä tietoa tyypin 1 diabetesta sairastavan työyhteisö tarvitsee tyypin 1 diabeteksesta?

Kysymykset olivat: Mitä haluaisit tietää työtoverisi tyypin 1 diabeteksesta? Tunnistatko huonovointisen diabeetikon oireet? Tiedätkö, miten toimia oireiden ilmaantuessa? Millaista tukea työyhteisösi voi tarjota tyypin 1 diabeetikoille tai muille pitkäaikaissairaille?

Vastausten mukaan tyypin 1 diabeteksesta kaivataan perus- ja yleistietoa. Huonovointisen diabeetikon oireita tunnistettiin hyvin vaihtelevasti. Joillakin vastanneista oli jopa käsitys insuliinin pistämisestä matalan verensokerin hoidoksi. Tämä asettaa vaatimuksia myös työpaikkojen ensiapukoulutukselle.

Työyhteisön ilmaisemat tukiehdotukset olivat varsin konkreettisia ja helposti toteutettavia. Esiin tulivat henkinen tuki, sovitellut työajat, säännölliset ruoka-ajat ja tauot, toisaalta joustavat ruokailuajat, välipalatauoille kannustaminen sekä voinnin seuraaminen.

Yksikköpalaverin jälkeen saadussa palautteessa ilmeni, että työtovereille yllättäviä tietoja olivat olleet esimerkiksi haiman toimimattomuus ja että tajuttomalle ei anneta insuliinia. Osaa työtovereista mietitytti edelleen, mistä näkee, onko diabeetikolla liian korkeat vai matalat sokerit? Toisaalta oltiin tyytyväisiä saatuun tietoon – saatiin sekä perustietoa että toiminta- ja ensiapuohjeita. Saatu info koettiin tarpeelliseksi.Koko hankeraportti julkaistiin marraskuussa Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnan julkaisusarjassa Reports and Studies in Health Sciences. Julkaisu on luettavissa myös sähköisesti (epublications.uef.fi). Koko julkaisussa kuvataan artikkelissa käsiteltyjen aiheiden lisäksi muutkin työpajoissa kehitetyt hyvät käytännöt koskien mm. riskinarviointilomakkeiden kehittämistä siivoojan työssä, riskialtista yksintyöskentelyä, työpaikan ensiapuohjeita sekä diabeetikon ammatinvalinnanohjausta (yhteistyössä Diabetesliiton kanssa).

Lopuksi

Tyypin 1 diabetes on sairaus, joka tulisi ottaa huomioon jo ammatinvalinnassa. Diabeetikkoja voi kannustaa kouluttautumaan mahdollisimman pitkälle, jotta he saisivat työtehtäviä, joissa diabeteksen huomioon ottaminen olisi mahdollisimman helppoa. Diabeetikot voivat työskennellä fyysisestikin vaativissa töissä, mutta silloin on kiinnitettävä erityistä huomiota sairauden hoitomahdollisuuksiin työpäivän aikana.

Hankkeessa kehitetyt hyvät käytännöt toimivat esimerkkeinä toimintatavoista, joilla voidaan tukea tyypin 1 diabetesta sairastavien työskentelyä erityyppisissä työtehtävissä varsin pieninkin muutoksin. Erityisesti kuormittavissa työtehtävissä työskentelevien tyypin 1 diabeetikoiden osalta tulee tehostaa terveydenhuollon eri tasojen yhteistyötä sairauden seurannassa ja työkyvyn tukemisessa. Asiasta hyötyvät diabeetikon lisäksi sekä työyhteisö, työpaikka että työn tuottavuus.

Tutkimusryhmän muut jäsenet ovat sosiaalipsykologian professori Vilma Hänninen UEF, dosentti Leena Moilanen ja diabeteshoitaja Erja Huttunen KYS.