Ensimmäistä kertaa töissä: Big Mac, olkaa hyvä!
Oli lukion toisen vuoden kevät ja aika hakea kesätöitä. Aiempaa työkokemusta minulle oli kertynyt vain yläasteen TET-jaksojen verran, joten ajattelin, ettei työpaikan haun suhteen saa olla liian valikoiva. Tein kesätyöhakemuksen McDonald'sille, ja hieman kavereille asiaa naureskellen maalailin tulevaisuuden kuvia itsestäni punainen lippalakki päässä tarjoilemassa Big Mac -aterioita autokaistalla. Ei kulunut kuin viikko hakemuksen teosta, kun minut kutsuttiin työhaastatteluun. Sain työpaikan, ja urani pikaruokaravintolassa venyi lopulta pelkästä kesätyöstä vuoden ja yhdeksän kuukauden mittaiseksi työsuhteeksi. Osan aikaa tein töitä vain iltaisin ja viikonloppuisin koulun ohella, mutta vietin myös välivuoden työskennellen McDonald'silla täyspäiväisesti.
Tiukka koulutuskoneisto
Suuressa kansainvälisessä ketjussa työskenteleminen toi työhön mukanaan paljon tarkkuutta, säädöksiä ja koulutusta. Salaatin määrä hampurilaisissa oli grammalleen määritetty, ja sillä, missä järjestyksessä jäätelöannoksen valmistit, oli omat tarkat ohjeensa. Kouluttajan koulutuksen suorittaneet vanhemmat työntekijät perehdyttivät meidät heti alusta alkaen tekemään asiat tietyllä tavalla, mikä oli sinänsä helppoa, muttei antanut lainkaan tilaa toimia omalla parhaaksi katsomallaan tavalla. Ensimmäisenä työpäivänä jaettiin kaikille työntekijöille myös perehdytyskansio, joka sisälsi tuotetiedot ja yleistä tietoa ravintolassa työskentelystä. Materiaaliin perehtyminen jäi jokaisen omalle vastuulle. Työturvallisuutta koskevia asioita käsiteltiin suullisesti niin työvaatetusohjeistuksen yhteydessä kuin myös ensimmäisellä opastuskierroksella ravintolan ympäri. Keittiössä oli useita varoitusmerkkejä polttavan kuumien koneiden läheisyydessä, joten maalaisjärjellä ja ohjeita noudattamalla vältyttiin pahemmilta haavereilta.
Tehokkaan omavalvonnan lisäksi ravintolassa vieraili kaksi kertaa kuussa ulkopuolinen laadunvalvoja, joka saapui ravintolaan tiettynä vuorokauden aikana tavallisen asiakkaan roolissa. Hän varmisti, että tilattu annos oli tuore, oikein valmistettu, hän sai sen alle 300 sekunnissa ja että asiakaspalvelu oli moitteetonta. Käyntien perusteella Suomen McDonald'sit laitetaan vuosittain paremmuusjärjestykseen ja jokaisesta onnistuneesta käynnistä ravintola saa rahaa. Niillä rahoilla ainakin Kuopiossa järjestettiin työntekijöiden illanviettoja, jotka minun näkökulmastani olivat yksi tärkeä syy työntekijöiden viihtyvyyteen ja hyvään yhteishenkeen.
Ennakkoluuloja murtamassa
Mediassa on usein kohuotsikoita pikaruokaravintoloiden heikoista ja suorastaan vastenmielisistä raaka-aineista tai puutteellisesta hygieniasta, mutta minun kokemukseni perusteella nuo väitteet ovat täysin aiheettomia. Missään muussa paikassa, jossa olen McDonald´s-urani jälkeen työskennellyt, ei ole oltu lähelläkään yhtä tarkkoja työvaatteiden puhtaudesta, korujen käytöstä tai raaka-aineiden tuoreudesta. Asiakkaan kysyessä salaatin alkuperää pystyin ylpeänä kertomaan sen olevan kotimaista lähiruokaa, eikä ruokaa tarjoillessa koskaan tarvinnut pelätä asiakkaan tekevän kysymyksiä, jotka asettaisivat ruuan tai sen valmistusmetodit kyseenalaiseen valoon.
Toki minullakin oli omat ennakkoasenteeni McDonald'sissa työskentelyä ja sen tuotteita kohtaan, mutta ne hälvenivät työsuhteen myötä. Siksi minua harmitti ja osin ärsyttikin, että jouduin aina perustelemaan ulkopuolisille, miksi oikein työskentelin siellä. Toki ystävät ja tuttavat olivat iloisia, että sain töitä, mutta se, että työskentelin pikaruokaravintolassa, ei kerännyt arvostusta. Ymmärrän heidän näkökantansa, enkä itsekään seiso kaikkien pikaruokaravintolan periaatteiden takana – on moraalisesti varsin kyseenalaista suositella sairaalloisen ylipainoiselle ihmiselle plus-ateriaa vain myynnin lisäämiseksi, mutta eihän pikaruokaravintoloiden palveluja tarvitse käyttää, jos kokee ne vastenmielisiksi. Minä pyrin töissä ollessani olemaan paitsi hyvä asiakaspalvelija myös tuottava työntekijä. On jokaisen omalla vastuulla tehdä itseään ja omaa terveyttään koskevat valinnat.
Koska työskentelin ravintolassa, joka oli auki vuorokauden ympäri, asiakaskunta vaihteli laidasta laitaan vuorokauden eri aikoina. Oli lapsiperheitä, valtavia juustohampurilaismääriä tilaavia teiniporukoita, pilkun jälkeen baarista yöpalalle saapuvia humalaisia ja lounastavia päivätyöläisiä. Kassalla törmäsi niin valtavaan määrään erilaisia ihmisiä, että asiakaspalvelutaidot kehittyivät huimasti! Oli pakko oppia huomioimaan ihmisten erilaiset odotukset palvelun suhteen ja ottamaan itse tyytymättömän asiakkaan palautetta vastaan eri tilanteissa. Tyytymättömyys saattoi johtua omasta käytöksestä tai itsestä riippumattomista tekijöistä, kuten keittiössä sattuneesta inhimillisestä virheestä. Tietysti yötyö ja päihtyneiden kanssa työskenteleminen vaativat erityisiä varotoimia, mutta onneksi meille järjestettiin pienryhmissä koulutusta myös erilaisia hätätilanteita varten.
Rentoa yhdessä tekemistä
Nuoret ja samanhenkiset työkaverit olivat varmasti se suurin syy, miksi viihdyin töissä niin hyvin! Töissä oli aina ikään kuin kavereiden kanssa. Yhdessä pystyttiin vertailemaan rasvakeittimestä kiireessä saatuja palovammoja, viljelemään surkuhupaisaa "mäkkärihuumoria" tai purkamaan turhautumista vaikeisiin asiakkaisiin. Porukassa vallitsi hyvä yhdessä tekemisen meininki, eikä töissä tarvinnut koskaan olla yksin. Vuoropäälliköt ja ylemmissä asemissa olevat henkilöt olivat helposti lähestyttäviä ja tekivät osittain samoja töitä kuin mekin. Eriarvoisuutta johtoportaan ja työntekijöiden välillä ei ollut. Heille pystyi vaivatta antamaan palautetta, ja myös he antoivat sitä – vähintään vuoron loppuessa kiitoksen hyvin tehdystä työstä.
Toinen asia, mitä nuorena ja varsinkin osa-aikaisena työntekijänä arvostin, oli töiden joustavuus. Työvuoroista pystyi esittämään toiveita, ja vuoroja oli helppo vaihtaa, kun työtekijöitä oli paljon. Koulun ohessa työskentely onnistui mutkattomasti ilman, että koulumenestys olisi kärsinyt tai että omista tärkeistä menoista olisi tarvinnut joustaa. Työt olivat vaihtelua arkeen ja pelkkä positiivinen lisä, kun rahallista vastuuta omasta toimeentulosta ei vielä ollut. Pystyin myös olemaan poissa töistä muutaman kuukauden pääsykokeisiin luvun takia, ja silti tiesin, että minulla olisi kesälle varma työpaikka.
Kokemusta rikkaampana
En todellakaan sano, että McDonald'sissa työskentely olisi aina tuntunut erityisen mielekkäältä. Varsinkin ensimmäisen puoli vuotta harjoittelijan minimipalkka tuntui välillä lähinnä vitsiltä siihen nähden, kuinka väsynyt ja rasvanhajuinen työpäivän jälkeen oli, vaikkapa vaatekaupassa työskenteleviin ystäviin verrattuna. Palkallista ruokataukoa oli vain 10 minuuttia, joka mitattiin minuutilleen kellokortin avulla. Lähes aina töissä oli niin kiire, että vaikka pidemmissä vuoroissa olisi ollut mahdollisuus pitää vielä 20 minuuttia palkatonta taukoa, ei pidempää taukoa kehdannut pitää, sillä tiesi myös muiden olevan kipeästi hengähdystauon tarpeessa.
Rauhattomuus oli aina läsnä, eikä töissä koskaan ollut toimetonta hetkeä. Oikeasti töitä tehdessä toki tunsi itsensä merkitykselliseksi, mutta älyttömässä kiireessä helposti turhautui omaan riittämättömyyteensä.
Monelle työkaverille McDonald's oli ensimmäinen kosketus työelämään, eikä se ollut kenelläkään "se unelmien työpaikka". Työntekijöiden vaihtuvuus oli suurta, kun ihmiset suuntasivat eri töihin tai elämäntilanne kuljetti opiskelujen tai parisuhteen mukana muualle. Ei pikaruokaravintolassa työskentely edes sovi kaikille, vaan se vaatii hyvää kiireensietokykyä ja motivaatiota työskennellä alalla, josta mediaseksikkyys on kaukana. Itse koen kuitenkin, että McDonald's oli ainakin minulle paras mahdollinen ensimmäinen työpaikka. Ravintola-alan työtä tuli tehtyä monenlaisissa työolosuhteissa: kiireessä, yöllä, autokaistalla –25° pakkasella, kassalla ja keittiössä. Mikään ei ole sen jälkeen tuntunut yhtä monipuoliselta tai haastavalta työltä, vaikka olen myöhemmin tehnyt useita erilaisia ravintola-alan töitä. Työskentely McDonald'sissa valmisti mitä parhaalla tavalla työelämään, arvostamaan työntekoa ja opetti rahan arvon. En oppinut työssäoloaikana pelkästään siitä, mitä on olla töissä pikaruokaravintolassa, vaan opin myös valtavasti siitä, millainen työntekijä olen, millainen on hyvä pomo, miten tärkeitä hyvät työkaverit ovat ja mitkä ovat niitä asioita, joita omassa unelmatyössäni toivottavasti tulevaisuudessa tulee olemaan.