Täältä tullaan työelämä

Työssäoppiminen on ensikosketus työelämään

Meillä on runsaasti tietoa tarjolla siitä, että työssäoppimisjaksot ja harjoittelut tutkintoon valmentavissa koulutuksissa toimivat tärkeinä ponnahduslautoina palkkatöihin koulutuksesta valmistumisen jälkeen. Rahkeet duuniin -tutkimuksen mukaan runsas 40 prosenttia tutkimukseen vastanneista ammattiin opiskelevista oli työllistynyt myöhemmin samaan paikkaan, jossa suoritti työssäoppimisjaksonsa. Koska työharjoittelut ja työssäoppiminen ovat monille nuorille ensimmäinen kosketus työelämään, ei ole ollenkaan merkityksetöntä, minkälainen fiilis tästä ensikosketuksesta jää.

Amisten työssäoppimiskokemuksia käsitelleessä Ubik-lehden artikkelissa Hyvät, pahat ja välttämättömät työharjoittelut meille valottui, etteivät kokemukset olleet samasta puusta veistettyjä. Karuimmillaan työssäoppiminen tarkoittaa opiskelijalle hanttihommien teettämistä ilman minkäänlaista rahallista korvausta, kunnollista ohjausta tai edes mahdollisuutta tehdä oman koulutusalan mukaisia töitä.

Artikkelissa ravintolakokiksi opiskellut ja nimettömänä pysytellyt henkilö kertoi, kuinka hän joutui työharjoittelunsa aikana työskentelemään lähinnä tarjoilijana, eikä häntä päästetty tekemään edes alkeellisia ravintolakokin töitä. Kyseisessä ravintolassa opiskelijalla teetettiin reilusti enemmän työvuoroja kuin on sallittua. Lisäksi häntä vaadittiin tekemään töitä viikonloppuisin, jolloin opiskelijoiden ei lähtökohtaisesti tulisi työskennellä ollenkaan.

Kokkiopiskelijaa huolestutti myös tuleva työllistyminen alalla, mikäli hän kertoisi epäkohdista omalla nimellään. Ravintolahenkilökunnalta odotettiin paikassa lojaaliutta kanssatyöntekijöitä ja työnantajia kohtaan, ja ongelmista puhumiseen ei rohkaistu. Kyseinen työssäoppiminen tuottikin ison pettymyksen.

"Aika mätä systeemi. Oletetaan, etteivät harjoittelijat tiedä mitään ja heillä voi teettää mitä tahansa töitä. Suoraan sanottuna tuli aika hyväksikäytetty olo. Kun se oli vielä ensimmäinen harjoittelupaikka, niin en oikein osannut sanoa, että onko tämä vain tällaista?"

Tapa, jolla uusi työntekijä otetaan vastaan hänen ensimmäisessä työyhteisössään, vaikuttaa epäilemättä vasta muodostumassa olevaan käsitykseen työelämästä yleisesti. Ensivaikutelman työelämästä saa vain kerran, vaikka siellä jatketaankin vuosikymmeniä eteenpäin.

Lähihoitajaksi opiskellut Tanja Drca kuvaili omaa työssäoppimistaan Töölön sairaalan neurokirurgisella vuodeosastolla seuraavanlaisesti:

"Osasto, jossa olin, on Suomen ja Euroopankin parhaita neuro-osastoja. Siellä työskentelee todella päteviä tyyppejä. Oli hyvin haastavaa työskennellä heidän tasollaan." Drca jatkaa kertomalla, miten hän sai harjoittelusta merkittävästi varmuutta siihen, että pystyi myös oppimaan hyvin haastavia asioita, ja miten kyseinen harjoittelupaikka poikkesi aiemmista tarjoamalla opiskelijoille paljon tukea. "Minulla oli kaksi ohjaajaa. He olivat kannustavia ja hyviä tyyppejä. Aina kaikki ohjaajat eivät ole hyviä tyyppejä, mutta sillä osastolla jossa olin, tuntui, että kaikki olivat tukemassa harjoitteluani. Siellä pidettiin opiskelijoista, mikä teki harjoittelusta hyvän ja erityisen kokemuksen."

Jokainen varmasti osaa arvostaa kannustavaa työyhteisöä, jossa ongelmien käsitteleminen ja avun pyytäminen on vaivatonta ja suotavaa. Uusia työntekijöitä perehdyttäessä on hyvä muistaa, että uuden yhteisön sääntöjen ja rutiinien opettelu vie aikaa.

Rahkeet duuniin -tutkimuksesta käy ilmi, että vaikka enemmistö ammatillisista oppilaitoksista valmistuneista työskenteleekin oman alallaan, jopa neljännes kuitenkin kokee, ettei työssä ole mahdollista hyödyntää koulutuksessa opittuja taitoja. Erityisen synkkä tilanne opittujen taitojen hyödyntämisessä näyttäisi olevan kulttuurialalla. Kuitenkin esimerkiksi sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalla valmistuneista valtaosa kokee, että työssä voi hyödyntää saatua koulutusta.

Vaikka osa valmistuneista päätyykin töihin oman alan ulkopuolelle, on työpaikoilla myös vastuu siitä, että nuorille annetaan koulutustaan vastaavia tehtäviä ja vastuuta. Kaikki voivat työyhteisön jäseninä vaikuttaa siihen, että aloittanut työntekijä voi arvostaa omaa työtään, jotta hänelle tarttuu into tavoitella täyttä potentiaaliaan ammattilaisena.

Käykäämme dialogia

Ajatushautomo Demos Helsingin mukaan olemme kulkeneet kauas ajasta, jolloin kaikki tunsivat suurta velvollisuutta tehdä mitä tahansa työtä. Yhteiskunta on siirtynyt työn velvollisuudesta työn mielekkyyden velvollisuuteen, jossa työhön ladataan entistä enemmän merkityksiä. Työ ei ole enää vain työtä. Teknologian mahdollistama työn mobiilimpi luonne, kasvava merkitysvaatimus sekä autonomian kaipuu koskettavat kuitenkin luonnollisesti vähemmän perinteisiä duunariammatteja. Kokit kokkaavat, parturit leikkaavat hiuksia ja talot rakennetaan rakennustyömaille. Näitä töitä ei varsinaisesti voi viedä kotiin, mikä osaltaan myös varmasti selittää ammattiin opiskelevien konservatiivisempaa suhtautumista työelämään verrattuna akateemisiin opiskelijoihin. Laajaa tutkimustietoa aiheesta ei ole kuitenkaan saatavilla.

Tämän päivät nuoret on koulutettu jo peruskoulusta lähtien itseohjautuvaan tiimityöskentelyyn. Moni nuori ei haaveile suurista työelämän muutoksista. Silti matalahierarkisessa koulumaailmassa kasvaneiden nuorten siirtyminen työelämään varmasti muokkaa suomalaista työkulttuuria. Muutoksen suuruus jää nähtäväksi.

Amis-Dialogi-kyselyn mukaan nuoret ammattiin opiskelevat pitävät hyvänä pomona sellaista esimiestä, joka on vahva osaaja omassa työssään. Tässä voi ainakin osittain nähdä suomalaisesta työelämästä tuttua "edessä johtamisen" asennetta. Esimiestä ei haluta nähdä etäisenä, jalustalla seisovana johtajana. Hyvä esimies on mukana kulkeva työtoveri, joka ansaitsee arvostuksensa omalla esimerkillään.

Pomosta ei kuitenkaan haluta kaveria. Amis-Dialogissa vastauksista käy ilmi esimieheltä odotettavan varsin perinteisiä ja hyväksi havaittuja johtajan ominaisuuksia, kuten luotettavuutta, reiluutta, kuuntelukykyä, palautteen antamista, rentoa johtamista sekä kykyä asettaa rajoja.

On jokseenkin selvää, että tulevaisuudessa alalla kuin alalla viestintä- ja kommunikaatiotaidot tulevat korostumaan. Ryhmien johtamisen sijaan esimiestyöskentelyssä nuoret odottavat ennen kaikkea yksilöllistä johtamista, koska suoritettava työ saattaa myös olla hyvin yksilövetoista.

Eläkkeelle ei koskaan

Kolmannes Amis Dialogiin vastanneista nuorista haluaisi vetäytyä työelämästä jo 50–60-vuotiaina, joten tästä ryhmästä tuskin löytyy vasta syntyneen eläkesovun kiittelijöitä. Ammattiin opiskelevien toiveita aiemmin eläkkeelle siirtymisestä saattaa selittää korkea koulutuksen periytyvyys Suomessa. Monet nuoret ovat varmasti nähneet omat vanhempansa ahkeroimassa raskaissa fyysisissä töissä. Halu päästä nopeasti työuransa jälkeen eläkkeelle, kuten vanhemmat ovat päässeet, voi olla hyvinkin konkreettinen vaatimus.

Työelämän prekarisaatio tulee todennäköisesti kasvamaan, ja nykyisestä epäsäännöllisestä ja tilapäisestä työstä sekä pakkoyrittäjyydestä tulee entistä säännöllisempää. Rahkeet duuniin -tutkimuksen mukaan toistuvia pätkätöitä pitää hyvin tai melko epätodennäköisenä hieman alle 60 prosenttia ja pitkiä työttömyysjaksoja pitää epätodennäköisenä yli 70 prosenttia vastanneista.

Riippumatta siitä lisääntyvätkö prekaarit työsuhteet myös perinteisillä duunarialoilla vai eivät, tulee nykyisen sosiaali- ja työvoimapolitiikan pystyä varmistamaan, että työkyky säilyy tämän päivän nuorilla edes eläkeikään saakka. On hyvin valitettavaa, ettei eläkeratkaisussa ylipäänsä puhuttu juuri mistään muusta kuin mitä eläkeiän tulisi olla. Eläkeiän nostaminen itsessään tuskin pidentää työuria.

Tällä hetkellä keskimäärin 1000 alle 29-vuotiasta nuorta jää vuosittain varhaiseläkkeelle tai osatyökyvyttömyyseläkkeelle, joista suurin osa mielenterveysongelmien takia. Heistä osa tulee vielä kuntoutumaan takaisin työelämään, mutta tästä huolimatta kyse on merkittävästä inhimillisestä tragediasta. Työhyvinvoinnin sekä sosiaali- ja terveyspolitiikan tulisikin olla eläkekeskustelun keskiössä.

Pankkiiriliike Alexandrian Taloustutkimuksella tuottaman kyselyn mukaan vain hieman yli joka kymmenes nuori aikuinen uskoo, että he voivat tulla toimeen työeläkkeellään. Riittävän työuran jälkeen eläkkeelle pääsemisen autuus näyttäytyykin entistä epätodennäköisemmältä mahdollisuudelta isolle osalle nuoria.

SAKKI ry:llä otettiin kuitenkin syntynyt eläkeratkaisu pragmaattisen positiivisesti vastaan. Jotain myönnytyksiä tuli niiltä osin, että eläkkeen kertyminen alkaa jo 17-vuotiaana aikaisemman 18 ikävuoden sijaan. Tämän voi katsoa hieman tasaavan eri koulutustaustoista tulevien työntekijöiden eläkkeitä. Esimerkiksi yli puolet ammattiin opiskelevista työskentelee jo opiskeluiden aikana.

Sukupolvien välistä tasa-arvoa nyt saavutetussa eläkeratkaisussa edustaa ainakin päätös, että eläkettä kertyy nuoremmille sukupolville jatkossa koko palkan osalta. Tällä hetkellä prosentuaalinen työeläkekertymä lasketaan palkasta vasta sen jälkeen, kun 5,55 %:n työeläkemaksut on ensin tästä vähennetty. Tämä piiloleikkaus poistuu vuoden 2017 alusta, ja siksi nuorille sukupolville tulee kertymään aiempaa suurempi eläke. Tällä ratkaisulla pyritään varmistamaan myös kohtuullinen elintaso eläkkeelle siirtyessä.

SAK:n eläke- ja työura-asioiden päällikkö Kaija Kallinen kommentoi saavutettua eläkeratkaisua tuoreeltaan seuraavanlaisesti:

"Myös se, että eläkeratkaisussa päätettiin työeläkemaksut kuluvan vuosikymmenen loppuun, on hyvä juttu nuorten ikäpolvien kannalta. Jos työeläkkeiden rahoitus päästetään rapautumaan, joudutaan eläketurvaa jatkossa leikkaamaan. Nämä ikävät toimet kohdistuvat kipeimmin nuoriin ikäpolviin. Siksi on tärkeätä, että eläkkeiden rahoituksesta huolehditaan ennakoivasti."

Mediassa hehkutettu työuraeläke, jonka katsottiin erityisesti palvelevan raskasta fyysistä työtä tekeviä, näyttää käytännössä hyvin vaikeasti toteutettavalta. Miten tullaan määrittelemään se, mikä lasketaan raskaaksi työksi? Työuraeläkkeelle siirtymisen sijaan ratkaisuksi työntekijälle voidaan mahdollisesti ehdottaa vain hieman kevyempiin töihin siirtymistä. Työuraeläkettä ei ole varsinaisesti tarkoitettu ratkaisuksi massoille.

Yhteiskunta ja tehdyt päätökset tulevat todennäköisesti elämään muuttuvien tarpeiden paineessa. Politiikan tehtävänä on varmistaa, että kaikille yhteinen työelämä menee eteenpäin – paremmin ihmisiä palvelevaan suuntaan.