Ikääntyvä työntekijä, työnäkö ja silmäoireet

Ikänäköä muistuttavia oireita

Ikärappeuma, diabeettinen retinopatia ja glaukooma ovat yleisimmät varttuneen iän näkövammaisuuden aiheuttajat. Keskeinen ikärappeuma voi tulla esiin sekä lähelle että kauas näkemisen vaikeutena. Tupakointi on merkittävä riskitekijä. Diabeettisen retinopatian osuus näkövammoja aiheuttavien diagnoosien joukossa on noin 10 %. Työikäisillä kyse on useimmiten insuliinihoitoiseen nuoruustyypin diabetekseen liittyvästä proliferatiivisesta retinopatiasta, jossa esiintyy uudissuonimuodostusta. Ei-proliferatiivinen tautimuoto on tavallisimmin aikuisiällä alkaneen diabeteksen komplikaatio, ja sille on tyypillistä verkkokalvon keskeisen alueen muutokset, jotka voivat johtaa tarkan näön menetykseen.

Myös viherkaihi edetessään voi vaurioittaa tarkan näkemisen aluetta ja tulla esiin lukuvaikeuksina. Riski kasvaa ikääntymisen myötä. Tästä syystä jokaisen tulisi käydä ainakin kertaalleen silmälääkärin tarkastuksessa viimeistään siinä vaiheessa, kun lukulasien tarve tulee esiin.

Harmaakaihin riskiä lisäävät kortikosteroidihoito, silmän kemialliset ja fysikaaliset vammat, altistuminen auringonvalon UVB-säteilylle ja altistuminen ionisoivalle säteilylle. Harmaakaihin hoito on kirurginen.

Alle muutama prosentti työikäisistä sairastaa poikkeavan suurta, patologista likitaittoisuutta. Verkkokalvon perinnölliset rappeumat saattavat myös aiheuttaa työikäisten näkövammaisuutta. Mikäli tutkittavalla todetaan silmäsairaus, joka heikentää työkykyä, toiminnallinen näön selvittely on paikallaan.

Näköhäiriöistä

Yleislääkäri/työterveyslääkäri voi laajoilla esitiedoilla ja yksinkertaisilla tutkimuksilla melko pitkälle tarkentaa näköhäiriön taustaa. Osa näköhäiriöistä on vaarattomia, osan syyt hyvinkin monimuotoisia. Joskus tarvitaan päivystyslähete erikoissairaanhoitoon. Tavallisimpia näköhäiriöitä ovat näkökenttäpuutokset, kaksoiskuvat ja keskeisen näön heikentyminen.

Kaksoiskuvat

Kaksoiskuvia voivat aiheuttaa halvauksen aiheuttama karsastus (esim. oculomotorius-, abducens- ja trochlearis-hermot). Kaksoiskuvia voi aiheuttaa myös aivorunkoperäinen internukleaarinen oftalmoplegia, joka on MS-taudin yleisin silmänliikehäiriö. Tavallinen aiheuttaja on myös Basedowin tauti ja toisinaan muutkin silmäkuopan sairaudet sekä hermo-lihasliitoksen sairaudet ja mitokondriosairaudet.

Joskus lihastonuksen heikentyessä esimerkiksi väsymyksen vuoksi silmät saattavat lipsahdella sivuille. Tämä voi aiheuttaa hetkellisiä kaksoiskuvia. Tämä piilevä ulospäin karsastus ja ajoittainen ilmikarsastus selviää peittokokeella. Jos kaksoiskuvat näkyvät potilaan peittäessä toisen silmänsä, kyseessä on silmäperäinen syy peittämättömässä silmässä. Varsinaiset kaksoiskuvat näkyvät vain binokulaarisesti. Silmien asentopoikkeamat (karsastus/piilokarsastus) vaikeuttavat lähityöskentelyä kaikenikäisillä.

Näkökenttäpuutokset

Toispuolisen näkökenttäpuutoksen aiheuttaja on okkipitaalilohkon verenkiertohäiriöistä aiheutuva vastakkaisen puolen näkökenttäpuutos, ns. homonyymi hemianopsia. Tällöin näöntarkkuus saattaa pysyä molemmissa silmissä hyvänä, vaikka jopa puolet näkökentästä puuttuu.

Keskeisen näön heikentyminen

Näköhermosairaudella on usein äkillinen alku. Näöntarkkuus heikkenee yleensä päivien kuluessa, näkökenttään ilmaantuu keskeinen puutos, ja värinäkö heikkenee terveeseen silmään verrattuna. Varsinkin näköhermotulehdukseen liittyy usein myös silmän liikutteluarkuutta ja jomottavaa särkyä. Retrobulbaarineuriitti voi olla MS-taudin ensioire.

Jos molemmat näköhermon nystyt ovat turvonneet, taustalla on useimmiten kohonnut kallonsisäinen paine. Siitä aiheutuu molemminpuolinen staasipapilla ja vastaavasti sokeiden pisteiden suurentuminen näkökenttätutkimuksissa. Osalla on muutaman sekunnin mittaisia näönhämärtymiskohtauksia, mutta muuten näkö on yleensä hyvä. Staasipapillan syy on selvitettävä nopeasti.

Yhden silmän muutaman minuutin kestävä hetkellinen sokeus, amaurosis fugax, johtuu valtimotukoksesta, jonka aiheuttaa tyypillisesti kaulavaltimosta lähtenyt veritulppa. Se voi vaatia kiireellisiä tutkimuksia. Jos silmän keskusvaltimo- tai laskimo tukkeutuu, seurauksena on akuutti näön heikentyminen ja jatkotutkimusten tarve on ilmeinen.

Vakavan äkillisen näköhäiriön aiheuttaa myös silmänpohjan kostea ikärappeuma. Verkkokalvon äkillinen irtauma ruptuuran yhteydessä ja lasiaisverenvuoto voivat aiheuttaa äkillistä näönmenetystä.

Akuutin sulkukulmaglaukooman voi laukaista esim. antikolinergisesti vaikuttavat lääkkeet. Voimakas silmä- ja/tai päänsärky, joskus alkuvaiheessa sateenkaarirenkaat näkökentässä ovat oireita.

Migreeniauraoire on väestössä tavallinen äkillinen näköhäiriö, eikä siihen liity välttämättä päänsärkyvaihetta.

Hypertensiivistä retinopatiaa esiintyy malignin hypertension yhteydessä sekä kroonisessa verenpainetaudissa, kun verenpainetaso ei ole hyvä. Näön ennuste on yleensä hyvä. Koholla olevan verenpaineen aiheuttamat verisuonimuutokset altistavat näköhermon verenkiertohäiriöille.

Päivien kuluessa heikentyneen näön ja aluksi lievän silmäsäryn voivat aiheuttaa mm. silmän sisäiset tulehdukset, joskus sympaattinen oftalmia. Jo aiemmin mainittu verkkokalvon irtauma on yleinen näköä uhkaava sairaus, jota esiintyy erityisesti likitaittoisilla jo nuorilla aikuisilla. Se yleistyy iän myötä sekä vammojen ja silmänsisäisten toimenpiteiden jälkeen.

Silmänpohjan tarkan näkemisen alueen turvotus aiheuttaa viivojen vääristymistä ja kuvakoon muutoksia. Aiheuttajana voi olla mm. diabeettinen makulaturvotus tai makulan reikä. Työikäisillä kiireisillä ja stressaantuneilla henkilöillä tai raskaana olevilla esiintyy ns. chorioretinopathia centralis serosa, joka voi parantua itsestään kuukausien kuluessa. Viivojen vääristyminen eli metamorfopsia vaatii aina lähetteen silmälääkärille.

Työnäkeminen ikääntyessä

Tarkkaan työskentelyyn tarvitaan vähintään 0.3 näöntarkkuus. Jos näkö on tätä huonompi, tarvitaan optisia apuvälineitä tavanomaisten lasien lisäksi. Heikkonäköisyyteen liittyy usein hämäräsokeutta ja häikäistymisherkkyyttä. Heikentynyt näkö laskee elämänlaatua. Käsitys siitä, että vanhenevan ihmisen kuuluukin nähdä huonosti, on virheellinen. Jopa puolella henkilöistä, joilla näkö on heikentynyt, todetaan depressio. Näköongelmista seuraa rajoituksia työkyvyssä ja toimintakyvyssä usealla eri elämän osa-alueella. Myös normaalisti näkevistä keski-iässä alkava ikänäkö vaikuttaa työnäkemiseen ja asettaa uusia haasteita työergonomialle.

Ikänäköä korjataan pluslaseilla. Ensimmäisissä lukulaseissa on usein +0.5- tai +1.0 diopteria lähikorjausta, 60-vuotiaalla korjauksen tarve voi olla +3.0. Aiemmin silmälaseja käyttäneelle voidaan tehdä yhdistelmälasit. Jos työssä on vaihtelevia lähinäön vaatimuksia, voidaan käyttää kolmiteholaseja. Niissä on erillinen hionta kauas katsomiseen, lukuetäisyydelle sekä tietokoneen näytölle katsomiseen. Näitä kutsutaan myös syväteräviksi laseiksi. Jos työskentely edellyttää erittäin tarkkaa näköä, voi joskus olla helpompaa käyttää lähilaseja ja kaukolaseja erikseen. Työtehtävien erityisluonne tulee kertoa optikolle tai silmälääkärille. Ikänäköä voidaan hoitaa myös monovision-ratkaisulla, joka voidaan toteuttaa esimerkiksi piilolasilla, laser- tai taittovirhekirurgialla tai ns. linssileikkauksella. Tällöin hallitsevaa silmää käytetään kauas katsomiseen ja toinen silmä korjataan lähelle näkeväksi.

STM:n antaman ohjeen mukaan työnantajan on järjestettävä näkökyvyn ja silmien tarkastus näyttöpäätetyötä tekeville. Nämä tarkastukset järjestetään työterveyshuollon kautta. Eri yrityksissä näyttöpäätetyötä tekeviksi työntekijöiksi kuuluvat luokitellaan hieman eri tavalla. Joissakin työpaikoissa esimerkiksi vain sihteerit kuuluvat tähän ryhmään. Työterveyshuolto ohjaa nämä tarvittaessa optikon tai silmälääkärin suorittamaan näöntarkastukseen. Lähtökohtana päätetyöntekijöiden lasikorjauksessa on se, että työpistesäätöjen avulla luodaan edellytykset selvitä työssä omilla yleislaseilla. Jos tämä ei onnistu, arvioidaan erityistyölasien tarve yhteistyössä työterveyshuollon, optikon ja/tai silmälääkärin kanssa. Erityistyölaseilla ei tarkoiteta erityistä linssityyppiä. Normaalit moniteholasit eivät ole erityistyölasit, eikä niitä työnantaja korvaa. Työnantaja kustantaa tietyissä tapauksissa työntekijälle näyttöpäätetyöhön suunnitellut erityistyölasit. Niillä tarkoitetaan EU-direktiivin ja sen pohjalta v. 1993 annetun asetuksen sekä v. 2007 julkistetun soveltamisohjeen perusteella näyttöpäätetyössä tarvittavia laseja. Nämä lasit poikkeavat yleiskäyttöön tarkoitetuista laseista tavallisesti voimakkuuden, linssityypin tai linssien poikkeavan asennuksen suhteen. Määrättävät lasit ovat aina ns. toiset lasit. Työntekijä, jolle lasit voidaan määrätä, tekee huomattavan osan työstään näyttöpäätettä käyttäen, ja hänellä on aikuisnäkö. Yleensä, jos työntekijä pärjää omilla, päivitetyillä moniteholaseillaan, ei tarvita erikseen erityistyölaseja. Mikäli muussa kuin näyttöpäätetyössä tarvitaan erityisiä, erilaisia silmälaseja eli työlaseja, voi hankintaa perustella työnantajalle Työturvallisuuslain 15 §:lla.

Erityistyölasien hyöty on pystytty toteamaan Työterveyslaitoksella suoritetuissa tutkimuksissa näkötesteillä. Lukunopeus erityistyölaseilla oli noin 4,5 % parempi kuin tavallisilla moniteholaseilla. Tutkimuksessa tehtyjen laskelmien mukaan erityistyölasit maksaisivat itsensä takaisin jopa kolmessa kuukaudessa työn tuottavuuden paranemisena. Kaikkien lukunopeutta lasit eivät kuitenkaan paranna. Niiden tarvearviointiin suositellaankin kiinnittämään entistä enemmän huomiota. Erityistyölasit lisäävät kuitenkin työntekijän subjektiivista hyvinvointia. Osallistujille teetetyssä kyselytutkimuksessa tuli selvästi esille, että näyttöpäätetyö erityistyölaseilla tehtynä sisälsi merkitsevästi vähemmän näkemiseen ja sitä kautta myös työasentoihin vaikuttavia kuormitustekijöitä. Koehenkilöt käyttivät molempia laseja työssään ja vapaa-aikanaan useita kuukausia ennen varsinaisia kliinisiä mittauksia, jotka suoritettiin Työterveyslaitoksen Aivot ja työ -tutkimuskeskuksen näkölaboratoriossa.

Näkövaatimukset eri ammateissa

Ammattiin soveltuvuus määritellään työhöntulotarkastuksessa ja sen jälkeen määräaikaistarkastuksissa, mikäli työssä on erityisiä terveydellisiä vaatimuksia tai työhön sisältyy turvallisuusnäkökohtia. Näissä ammateissa on myös näkemiselle asetettu tarkat vaatimukset. Vaatimuksia määritellään laeilla (esim. merimiehet, ammattikuljettajat, puolustusvoimat, raideliikenne, panostajat) ja kansainvälisillä sopimuksilla (esim. ilmailu). Lievempiä suosituksia annetaan puolestaan käytännön kokemuksen perusteella.

Ennen lääkärintarkastusta on tutkittavan aina hyvä tarkistuttaa käytössä olevat silmälasit. Jos tutkittava tarvitsee ammatissaan ajokorttia ja ajokorttitarkastuksessa todetaan poikkeava näkö tai näkökenttä toisessa tai molemmissa silmissä, pyritään kartoittamaan ensin sen syy. Jos syy on tiedossa, ajokorttivaatimukset täyttyvät eikä sairaus ole etenevä (esim. sarveiskalvoarpi) voidaan kirjoittaa ajokorttitodistus. Jos sairaus on etenevä (esim. harmaakaihi, makuladegeneraatio) tarvitaan silmälääkärin lausunto.

Muutama sana valaistuksesta

Päivittäiseen työympäristöön voidaan suunnitella niin hyvä valaistus, että pimeän vuodenajan haitallisilta vaikutuksilta vältytään ilman erityistä kirkasvaloa. Koska ikääntyminen huonontaa silmän toimintakykyä, 60-vuotias tarvitsee 12-kertaisen valaistusvoimakkuuden saadakseen saman näkövaikutuksen kuin 20-vuotias. Näille ikääntymisen vaikutuksille on vähän parannuskeinoja – lähinnä silmälasit ja parempi valaistus ovat mahdollisia. Valosäteilyn vaikutusta on tutkittu myös ihmisen kokonaisterveydentilaan. Hyvää valaistusta koskevat säännöstöt ovat tähän asti perustuneet lähinnä siihen, että työpaikoilla on oltava niin hyvä valaistus, ettei puutteellisen valaistuksen takia synny merkittävästi työvirheitä. Iäkkäillä työntekijöillä valaistusvoimakkuuden lisääminen vaikuttaa enemmän tuottavuuden paranemiseen kuin nuorilla työntekijöillä. Kun valaistusta halutaan työtiloissa lisätä, valitaan värilämpötilaltaan korkeat, vähintään 5000 K:n lamput. Jos ihmiset saisivat vapaasti valita itselleen sopivimman valaistusvoimakkuuden, valtaosa valitsisi 1000–3000 lx. Esimerkiksi toimistoissa työtiloihin suositellaan valaistusvoimakkuudeksi 300–750 lx. Pitkäaikaisissa erittäin vaativissa näkötehtävissä tarvitaan valovoimakkuudeksi 1000–3000 lx. Puutteellinen valaistus ei aiheuta silmävammoja, mutta huonon valaistuksen seurauksena työntekijöiden tapaturmariski ja työssä väsyminen lisääntyvät. Liian voimakas valo ei myöskään vaurioita silmää, mutta keskustelua on käyty niin sanotun sinisen valon aiheuttamista mahdollisista verkkokalvovaurioista. Pitkäaikainen lähikatselu tai katselu tietylle etäisyydelle väsyttää, koska silmää liikuttelevat lihakset ovat staattisessa kuormitustilassa. Tähän auttaa silmien lepuuttaminen ja katseleminen erilaisille etäisyyksille.

Lopuksi

Työntekijöiden silmäoireisiin tulee suhtautua työterveyshuollossa vakavasti, koska erityisesti ikääntyvällä työntekijällä aikuisnäkö tuo mukanaan uusia haasteita ja ongelmiakin työstä selviytymisessä. Ergonomiaan, valaistukseen, silmälasien tarkistukseen ja hyvään perussairauksien hoitoon tulee panostaa riittävästi unohtamatta sisäilma-asioita. Tulee myös tarkistaa, hyötyisikö näyttöpäätetyöntekijä erityistyölaseista. Työviihtyvyys lisääntyy, kun edellä mainitut asiat on saatu kohdalleen. Työurien pidentyessä myös silmät ja niiden hyvä huolto on tärkeää muistaa.