Stay onboard – merenkulkijoiden työhyvinvointi

Terveys ja työkyky osana meriturvallisuutta

Merenkulkijoiden terveyttä arvioivat terveydenhuoltolain nimeämät merimiesterveyskeskukset ja merimieslääkärit. Merenkulun turvallisuuden edistämiseksi on säädetty laivaväen terveystarkastuksia koskeva laki (17.12.2010/1171). Lain mukaan pääsääntöisesti kaikkien laivalla työskentelevien on käytävä terveydentilan arvioinnissa, merimiehenterveystarkastuksessa, kahden vuoden välein. Laissa on säädetty, että ulkomaan liikennettä varten alkutarkastuksen tekee merimieslääkäri merimiesterveyskeskuksessa. Uusintatarkastuksen tekijän tulee olla myös merimieslääkäri, ei kuitenkaan välttämättä merimiesterveyskeskuksessa. Merimiesterveyskeskuksia on Suomessa 12 ja merimieslääkäreitä 394. Vuosittain Suomessa tehdään yli 4000 merimieslääkärintarkistusta. Tässä hankkeessa haastateltiin yhdeksää merenkulkijoiden työterveyshuollon asiantuntijaa kuudesta merimiesterveyskeskuksesta.

Tällä hetkellä laivaväen työterveyden edistämiseksi on rinnakkaisia reittejä ja useita potentiaalisia toimijoita. Varustamo on hankkinut lakisääteiset työterveyshuoltopalvelut yhdeltä palveluiden tuottajalta, työntekijä käy säädösten mukaisissa laivaväen terveystarkastuksissa valitsemassaan merimiesterveyskeskuksessa, ja laivalla voi sairaanhoitopalveluja antaa varustamon palkkaama laivasairaanhoitaja. Valtioneuvoston uudistunut Hyvä työterveyshuoltokäytäntö -asetus (708/2013) edellyttää suunnitelmallista, tavoitteellista ja vaikuttavaa työterveysyhteistyötä työnantajien, työntekijöiden ja työterveyshuollon välillä työkyvyn edistämisessä ja työkyvyttömyyden ehkäisemisessä.

Mikä saa työntekijän pysymään merityössä?

Merenkulkijoille tehdyn kyselyn mukaan keskeinen merityöhön vetävä tekijä oli työn ja vapaa-ajan suhde. Yli 80 % vastaajista (N=1954) piti sen vaikutusta merityöhön hakeutumiseen myönteisenä tai melko myönteisenä. Seuraavina olivat työn sisältö, palkkaus, työn ammattitaitovaatimukset, työn liikkuvuus ja kansainvälisyys sekä odotukset laivan työyhteisöstä. Samat tekijät tulivat esille haastatteluissa. Lisäksi tulivat esille perheen merkitys uramallina, harrastusten, ystävien ja meren äärellä asumisen myönteinen vaikutus siihen, että hakeuduttiin merityöhön.

Työn ja vapaa-ajan suhde sekä palkkaus (80 %, N=1954) osoittautuivat kyselytutkimuksen mukaan merkittävimmiksi merityössä viihtymiseen myönteisesti tai erittäin myönteisesti vaikuttaviksi asioiksi. Työn ja vapaa-ajan suhde tuli esille myös haastatteluissa.

Toisaalta haastatteluissa tuli esille, että siirtyminen työjaksolta vapaajaksolle edellytti tietynlaisen siirtymävaiheen. Työjaksolla useat kokivat, etteivät palautuneet työn aiheuttamasta rasituksesta, vaan väsymys vaivasi laivalla. Koettiin, että laivajakson aikana piti olla koko ajan saatavilla ja valmiina työtehtäviin, mikä aiheutti stressin tunnetta.

"Oikeestaan on kaks [työkykyä heikentävää asiaa]: väsymys ja toinen on yhteensä nää kaikki epäergonomiset paikat, missä joutuu koluamaan." Merenkulkija

"Se mikä on iso ongelma tällä hetkellä, niin on väsymys. Työajat saattaa olla niin tiukkaan puristettuja, et ne just ja just rimaa hipoen lakisääteiset lepoajat täyttää." Työterveyshuollon asiantuntija

Kyselyn mukaan yli puolet vastaajista (61,7 %, N=1408) koki, että pystyi palautumaan hyvin tai melko hyvin työn fyysisestä rasituksesta laivalla (kuva «Työn fyysisestä rasituksesta palautuminen laivalla»1). Sen sijaan joka viides koki, että pystyi irrottamaan ajatukset työstä vapaa-aikana laivalla huonosti tai erittäin huonosti (kuva «Työn henkisestä rasituksesta palautuminen laivalla»2). Muilla kuin matkustaja-aluksella työskentelevät kokivat näin useammin.

Kuva 1. Työn fyysisestä rasituksesta palautuminen laivalla (N=1408)

Kuva 2. Työn henkisestä rasituksesta palautuminen laivalla (N=1406)

Kysyttäessä laivatyöhön liittyvän vuorokausirytmin rasittavuutta kolmasosa (28,1 %, N=1785) koki sen kohtuuttoman rasittavaksi, puolet vastaajista ei kokenut sitä erityisen rasittavaksi, ja viidesosalle sillä ei ollut merkitystä. Vastaajien iällä tai sillä, työskentelikö vastaaja matkustaja-aluksella tai muulla aluksella, ei ollut tilastollista merkitsevyyttä.

Vastaajista yli puolet (56,2 %, N=1949) arvioi, että työpaikalla on pyritty systemaattisesti vaikuttamaan työntekijöiden kuntoon, terveyteen ja elintapoihin jossain määrin tai paljon, ja noin puolet arvioi, että vaikuttamispyrkimyksiä oli esiintynyt vain vähän tai ei lainkaan. Samoin koettiin osaamisen ja ammattitaidon kehittämisen suhteen. Sen sijaan noin 80 % (N= 1949) vastasi, että työympäristön turvallisuuteen oli pyritty vaikuttamaan jossain määrin tai paljon, ja muilla kuin matkustaja-aluksilla työskentelevistä näin koki lähes 90 %.

Työssä viihtymiseen myönteisesti vaikuttivat kyselyn mukaan sosiaalisten suhteiden määrä ja laatu laivalla, oma terveydentila, työturvallisuus ja odotettavissa oleva eläketurva. Hyväksi koetun työyhteisön merkitys korostui sekä merenkulkijoiden että työterveyshuollon asiantuntijoiden haastatteluissa. Kiinteä työyhteisö, jossa asioista keskustellaan, lisää työhön sitoutumista. Haastatteluissa tuli esille myös se, että kaikki eivät sopeudu suljettuun ja eristäytyneeseen työyhteisöön.

"Jos sulla on hyvät työkaverit ympärillä, niin silloin se voi olla täys susi se laiva, mut jos sielä on hyvä henki ja porukka, niin sitte siellä viihtyy. Ja jaksaa painaa." Merenkulkija

Aktiivisesti merityössä olevista yli puolet (50,2 %, N=1406) antoi työkyvylleen arvosanan 9–10 (asteikolla 0–10) ja 40 % arvosanan 7–8. Kuitenkin noin joka kymmenes vastaaja (8,9 %, N=1406) antoi työkyvylleen arvosanan 6 tai heikompi. (Kuva «Aktiivisesti merityössä olevien vastaajien arvio n»3)

Kuva 3. Aktiivisesti merityössä olevien vastaajien arvio nykyisestä työkyvystään (N= 1406)

Ikäryhmittäin tarkasteltuna alle puolet 46 vuotta täyttäneistä antoi työkyvylleen arvosanan 9-10, ja ikäryhmässä 56-65-vuotta joka 10. vastaaja antoi nykyiselle työkyvylleen arvioin 0–5 (kuva «Aktiivisesti merityössä olevien vastaajien arvio t»4). Kaikki vastaajat ovat aktiivisesti merityössä ja käyvät kahden vuoden välein merimiehen lääkärintarkastuksessa.

Kuva 4. Aktiivisesti merityössä olevien vastaajien arvio työkyvystään ikäryhmittäin tarkasteltuna (N=1341).

Haastatteluissa sekä merenkulkijat että työterveyshuollon asiantuntijat toivat esille itsestä huolehtimisen ja hyvän fyysisen ja psyykkisen kunnon merkityksen merityössä jatkamiselle. Kyselytutkimuksessa vastaajia pyydettiin arvioimaan tämänhetkinen terveydentilansa asteikolla 0–10 (erittäin huono–erittäin hyvä).

Aktiivisesti laivatyössä olevista vastaajista (N=1409) vajaa puolet arvioi tämänhetkisen terveydentilansa erittäin hyväksi tai hyväksi (arvot 9-10), ja sama määrä vastaajista antoi terveydentilalleen arvion 7-8 (kuva «Aktiivisesti merityössä olevien vastaajien arvio n»5). Joka kymmenes (11,1 %, N=1406) arvioi terveydentilansa arvosanalla 6 tai sitä heikommalla arvosanalla.

Kuva 5. Aktiivisesti merityössä olevien vastaajien arvio nykyisestä terveydentilasta (N= 1409)

Ikäryhmittäin tarkasteltuna kuitenkin ainoastaan ikäryhmässä 35 vuotta ja nuoremmat yli puolet vastaajista antoi omalle tämän hetken terveydentilalle arvioin 9–10. Vanhemmissa ikäryhmissä näin arvioi alle puolet vastaajista ja joka kahdestoista 46–55-vuotiaista antaa terveydentilalleen arvioin 0–5 (kuva «Aktiivisesti merityössä olevien vastaajien arvio n»6).

Kuva 6. Aktiivisesti merityössä olevien vastaajien arvio nykyisestä terveydentilasta ikäryhmittäin (N=1345)

Omaa hyvinvointia edistettiin kyselyyn vastanneiden mukaan aktiivisimmin hyötyliikunnan, sosiaalisten suhteiden ja levon avulla. Liikunnan ja ruokavalion hyödyntäminen oman hyvinvoinnin edistämisessä oli vähäisempää. Lähes puolet laivatyössä aktiivisesti olevista vastaajista (41,6 %, N=1398) vastasi, että toteutti vähintään puoli tuntia kestävää, lievästi hengästymistä ja hikoilua aiheuttavaa liikuntaa ei kovin tai ei lainkaan aktiivisesti. Enemmän kuin joka kolmas (36,6 %, N=1413) vastaaja ei kiinnittänyt huomiota terveelliseen ruokavalioon.

Työterveyshuolto merenkulkijan työkyvyn edistäjänä

Kyselyyn vastanneet merenkulkijat tiesivät varsin hyvin, miten oman varustamon työterveyshuolto on järjestetty, ja useat olivat käyttäneetkin palveluita. Eniten tietämättömyyttä työterveyshuollosta oli nuorimpien (25-vuotiaat ja sitä nuoremmat) vastaajien joukossa. Haastatteluissa tuli esille, että työterveyshuolto miellettiin usein joustavaksi sairaanhoitopalvelujen tarjoajaksi, ja sen toimivuutta kiiteltiin. Merimieslääkärintarkastus koettiin nopeana todistuksen saamisena, ei varsinaisena terveystarkastuksena. Haastatteluissa toivottiinkin, että tehtäisiin säännöllisiä terveystarkastuksia.

Työterveyshuollon asiantuntijat toivat haastatteluissa esille kysymyksen merimieslääkärintarkastusten merkityksestä, mikäli ne perustuvat kertatapaamiseen. He toivat esille huolen siitä, että työolosuhteiden, työyhteisöä ja työntekijän sairauksia koskevan tiedon puute voi aiheuttaa virheellisiä arvioita ja vaikeuttaa työkyvyn edistämistä.

Työkyvyn perustana on työntekijän terveys. Merenkulkijoille tehdyn kyselyn mukaan aktiivisesti laivatyössä olevat vastaajat arvioivat positiivisemmin työkykyään kuin terveydentilaansa. Tämä voi johtua siitä, että vastaajilla on erilaisia terveydentilaa heikentäviä oireita. Juuri näiden varhaisoireiden havaitsemisessa ja työkyvyn varhaisessa ylläpitämisessä ja edistämisessä tarvitaan työterveyshuollon laaja-alaista näkemystä työstä, työympäristöstä ja työntekijän terveydestä.

Tutkimusten mukaan sydän- ja verisuoni- sekä tule-sairaudet ja ylipaino ovat merenkulkijoille isoja terveyshaasteita. Liikunnan ja ruokavalion merkitys niin ennaltaehkäisyssä kuin hoidossakin on keskeistä. Kyselyyn vastanneet aktiivisessa merityössä olevat eivät juuri panostaneet hyvinvoinnissaan näihin asioihin. Tietoa ravitsemuksen ja liikunnan merkityksestä merenkulkijoilla varmasti on, mutta työterveyshuollolla on merkitys tiedon yksilöllisessä oivaltamisessa ja tarvittavien toimintojen suunnittelussa.

Tärkeää myös on, että kaikki merenkulun toimijat tunnistavat väsymyksen turvallisuusuhkana ja väsymyksen hallinta sisällytetään osaksi normaalia turvallisuustoimintaa.

Merenkulkijan ammatissa terveys ei ole henkilökohtainen asia vaan osa merenkulun turvallisuutta. Sen takia on tärkeätä, että kaikki olemassa olevat resurssit kohdennetaan systemaattisesti merityöntekijöiden terveyden ja työkyvyn tukemiseen.