Mitä merkittävää tapahtuu yksilökonsultaatiokäynnillä työterveyshuollossa?
Työterveyshuollon konsultaatiokäyntien (liittyivätpä ne tietojen antoon ja ohjaukseen tai terveystarkastuksiin) haaste on käyntien vähäinen määrä. Konsultaatiokäyntien tavoite määrittää, mitä käynneillä tehdään. Joskus käyntien tavoite on vain jatkohoidon tarpeen selvittäminen. Osa konsultaatioista päättyykin siihen, että asiakas ohjataan pidempiaikaiseen hoitoon, esimerkiksi psykoterapiaan. Joskus tavoite on käyntien perusteella tukea asiakasta työssä jaksamisessa. Tällöin työterveyshuollon ammatti-ihmisellä ja/tai asiantuntijalla tulee olla taitoa fokusoida työskentely oikeaan suuntaan niin, että asiakkaan prosessi etenee kohti asetettuja tavoitteita. Olen huomannut työterveyspsykologin työssäni, että useimmille asiakkaille näillä muutamilla käynneillä on vaikutusta ja ne koetaan merkittäviksi ja auttaviksi omassa tilanteessa. Olenkin jäänyt miettimään, minkä asiakkaat kokevat merkittäväksi ja miten se näkyy työterveyspsykologin käynnillä.
Työterveyshuollon asiakkaiden ongelmat ovat hyvin erilaisia. Asiakkaat tulevat työterveyshuollon psykologin vastaanotolle muun muassa univaikeuksien, uupumisen, yksityiselämän ongelmien tai työssä olevien työtehtäviin liittyvien tai työyhteisössä ilmenevien vuorovaikutusongelmien takia. Pintatason alta voi paljastua psykiatrisia ongelmia, kuten ahdistusta tai masennusta. Joskus asiakkaaksi tullaan suoraan masennuksen tai ahdistuksen takia. Tällöin asiakas ohjataan pidempiaikaiseen hoitoon. Koska useimmat työterveyshuollon asiakkaiden ongelmat eivät ole laaja-alaisia ja syviä, heidän auttamisensa onnistuu jo viiden kerran konsultaatiossa.
Työterveyshuollossa käyntien vähyys saa aikaan sen, että työskentelyn tulee olla erityisen fokusoitua. Tästä huolimatta asiakkaalla tulee olla kokemus, että hänen kokemukselleen ja kertomukselleen on tilaa. Silti tavoitteena on aina asiakkaan reflektiotaidon vahvistuminen. Näin hän saa vastaanotolla väljyyttä ajatella, kokea ja tarkastella omaa tilannettaan.
Kognitiivisessa psykoterapiassa on useita menetelmiä, joilla asiakkaan reflektiivisyys voi lisääntyä ja joita voi käyttää työterveyshuollon yksilötyössä. Itse olen huomannut, että tilanteisiin pysähtyminen ja vaihtoehtoisten tulkintojen etsiminen on yksi toimiva keino. Erilaisten vaihtoehtoisten tulkintojen ja ajatusten kohdalla työskentely fokusoidaan siihen, mitä ja miten erilaiset ajattelutavat vaikuttavat asiakkaan kokemukseen. Kokemukseni mukaan työterveyshuollossa käynneissä korostuvat aina myös neuvonta ja ohjaus. Edukatiivisuus on myös yksi kognitiiviseen psykoterapiaan liittyvä työskentelyote. Edukaatio voi liittyä esimerkiksi vuorovaikutustapoihin ja assertiivisuuteen tai puhtaasti tietojen antamiseen yksilön oikeuksista. Vaikka käyntejä on vähän työterveyshuollon yksilötyössä, asiakas silti odottaa ja toivoo saavansa apua omaan tilanteeseensa. Tällainen apu voi olla kuulluksi tulemista tai toivetta saada uutta perspektiiviä ja sitä kautta muutosta omaan tilanteeseen.
Työterveyshuollossa asiakkaat ovat usein sekalaisten tunteiden vallassa. Tällaisessa lyhyessä interventiotyössä tunteiden tunnistaminen ja nimeäminen ovat jo isoja tavoitteita. Kun asiakas tulee kuulluksi ja ymmärretyksi, tunteiden hyväksyminen voi tulla mahdolliseksi. Lyhyissä interventioissa syvätason muutokset ovat lähes mahdottomia. Silti työterveyshuollossa asiakas saattaa kohdata ensimmäisen kerran esimerkiksi oman tarvitsevuuden tai oikeutuksen kokea tunteita. Tämä on jo sinänsä merkityksellistä lyhyissä interventioissa.
Tein pienimuotoisen tutkimuksen työterveyshuollon vastaanottotyöstäni. Tutkimus oli osana VET-koulutustani. Tutkimusartikkeli on julkaistu kognitiivisen psykoterapiayhdistyksen verkkolehdessä (Kaski, 2010). Tutkimuksessa etsin vastauksia siihen, mitä asiakkaat kokevat merkittäväksi työterveyshuollon psykologin yksilökonsultaatiossa ja miten se istunnossa näkyy.
Tutkimus koostui kolmesta osasta: haastattelut, videoinnit ja oma arvio. Ensimmäiseen osaan haastattelin hoitojakson jälkeen 16 työterveyshuollon asiakasta, jotka olivat käyneet vastaanotollani (työterveyshuollossa) viisi kertaa. Hoitojaksojen lopussa asiakkailta kysyttiin loppuarvioinnin yhteydessä, mitä he olivat saaneet itselleen sekä mitä he ovat kokeneet merkittäviksi näissä käynneissä ja mitä heille oli jäänyt mieleen. Haastattelun tulokset luokiteltiin taustateorian mukaisesti erilaisiin luokkiin. Tämän lisäksi videoin yhden asiakkaan jokaisen istunnon (viisi kertaa). Videoinnista litteroin ja poimin otteita, mitä merkittäviksi koetuilla asioilla tarkoitetaan. Tämän lisäksi nauhoitin kolmen eri asiakkaan kohdalla yhden käynnin. Asiakkaat valikoin satunnaisesti. Nauhoitukset tehtiin yhden päivän aikana, niin että yhden asiakkaan kohdalla käynti oli ensimmäinen, toisen kohdalla kolmas ja kolmannen kohdalla viimeinen eli viides. Näillä nauhoituksilla hain täydennystä aineistoon. Kolmanneksi mietin oman roolini kautta, miten itse koin haastattelemani asiakkaiden istunnot ja mitä itse arvioin omassa toiminnassani merkittäväksi ja minkä arvioin auttavan asiakasta työterveyshuollon istunnoissa. Tässä artikkelissa tuodaan esille vain asiakkaiden merkittäviksi kokemat asiat.
Merkittäviksi koetut asiat
Asiakkaiden haastatteluissa merkittäviksi kokemat asiat luokiteltiin kuuteen eri luokkaan: kuunteleminen, validointi, reflektio ja itsereflektion lisääntyminen, edukatiivisuus, normalisointi sekä nimeäminen. Haastatteluissa esille nousseet asiat on koostettu taulukkoon 1.
Kaikissa haastatteluissa korostui kuuntelun tärkeys. Työterveyshuollossa kuunteleminen antaa asiakkaalle kokemuksen, että hänen kokemuksensa on tärkeä ja merkittävä. Kuuntelu voi näkyä vastaanottotyössä monella tapaa. Se voi näkyä nonverbaalisena yhteytenä ja tilan antamisena sekä läsnäolona ja kehon asennoissa. Kuuntelu voi näkyä myös niin, että työterveyshuollon ammatti-ihminen tai asiantuntija osoittaa sanoin, että ymmärtää, mistä asiakas puhuu. Kuuntelemista on se, kun ammatti-ihminen/asiantuntija saa kiinni, mistä toinen puhuu. Hän ymmärtää asiakkaan asian, kokemuksen ja näkee ikään kuin sen subjektiivisen mielen. On tärkeää muistaa, että asiakkaiden prosessi jatkuu myös työterveyshuollon intervention jälkeen. Työterveyshuollossa tapahtuva niin kutsuttu tukeva ja hyväksyvä kuuntelu parhaimmillaan mahdollistaa asiakkaan työstämisen oma vaikeaksi koetun asian myös intervention jälkeen. Voi olla, että varsinainen muutos asiakkaan toiminnassa tapahtuukin vasta viiveellä käyntien jälkeen.
Haastatteluissa toiseksi eniten mainintoja saivat ilmaisut, joita voidaan pitää potilaan kokemuksen validointina (yhteensä 12). Validoinnilla tarkoitetaan sitä, että työterveyshuollon ammatti-ihminen tai asiantuntija osoittaa ymmärtävänsä, mitä asiakas kokee ja miksi hän kokee niin kuin kokee. Hän luo sille ikään kuin oikeutuksen sanoin ja elein, hyväksymällä toisen kokemuksen.
Asiakas: (Itkee)…mä en jaksa enää siellä töissä …(itkua)
Psykologi: Niin, et sä oot ihan naatti
Asiakas: Nii, ku se on nii raskasta…(itku alkaa tyrehtyä ja alkaa kertoa, mitä tapahtunut)
Kolmanneksi eniten mainintoja sai reflektio ja itsereflektion lisääntyminen. Tässä yhteydessä reflektiolla tarkoitetaan sitä, että asiakas on oppinut tutkimaan omaa toimintaansa uudella tavalla. Se voi näkyä vastaanottotyössä muun muassa niin, että asiakas alkaa nähdä omassa itsessään, ajattelussaan tai toiminnassaan vaihtoehtoja.
Psykologi: Mitä sussa tapahtuu, kun sä sanot noin? Et ei mun tarvi kaikkee kestää.
Asiakas: "Hm..(tauko) ..et jotenki vahvempi olo, et haloo, mä voin laittaa rajan. Et se on musta itsestä kiinni…
Reflektio syntyy osin myös käsitteellistämisen kautta. Käsitteellistämisessä käydään asiakkaan kanssa läpi, mistä hänen kohdallaan voisi olla kyse. Näin käsitteellistäminen antaa keinoja muuttaa omaa suhtautumistaan alun perin vaikeaksi koettuun asiaan. Esimerkiksi tietyt työtilanteet tai -tehtävät voivat laukaista oirehdinnan (ks. mm. Bamber, 2006). Ihminen, joka kokee arvonsa olevan kiinni menestymisestä, voi masentua työssä, jossa joutuu epäonnistumisille alttiiksi. Tai ihmiselle, jolle onnellisuus on kiinni toisen pitämisestä ja rakkaudesta, laukaisevana tekijänä masennukselle voi toimia hylkäämiskokemukset. Kun tällaiset oletukset ja käsitykset aktivoituvat, ne tuottavat automaattisia kielteisiä ajatuksia ja epämiellyttäviä tunteita työkokemuksiin lisää. Nämä taas johtavat erilaisten masennusoireiden lisääntymiseen. Näin noidankehä on valmis: negatiiviset sisäiset mallit lisäävät oireita, jotka taas vahvistavat negatiivisia käsityksiä.
Haastatteluissa neljänneksi eniten mainittiin edukatiivisuus (yhteensä 9 mainintaa). Edukatiivisuus on varmaan luontevin ja yleisin osa työterveyshuollon henkilöstön työtä. Tietojen antaminen ja ohjaus tapahtuu usein luontaisena osana prosessia.
Asiakas: Olis pitänyt heti sanoa, et mä en kuullu sitä. Mutku se sano, et sä et ikinä (kertoo tapahtumasta). Sillon se lyttäs. Siinä kohtaa minä en sanonu enää mitään.
Psykologi: Nii, et siinä tuli häneltä tällainen yliyleistys, koskaan, ikinä.
Asiakas: Joo, siinä kohtaa mul ei tuu enää sanaa suusta. Vaikka olisi pitänyt sanoa.
Psykologi: Nii, et ei mun tarvi tollasta kuunnella tai et ei voi mitään, tässä kohtaa ei voi enää mitään. Että en kuullu, piste.
Haastatteluissa viidenneksi eniten mainittiin kokemukset, jotka liittyivät normalisointiin (yhteensä 8 mainintaa). Normalisoinnilla tarkoitetaan sitä, että työterveyshuollon ammatti-ihminen tai asiantuntija auttaa näkemään asiakkaan oireita tai kokemuksia osana inhimillistä ihmisen elämää.
Asiakas: En mä tiedä, mitä tää on (kertoo tilanteestaan)…pitäishän tää kestää.
Psykologi: Kun sä kerrot (vetää yhteen kerrottua)…ei ihme, että olet väsynyt. Kuka tahansa olisi tuossa tilanteessa väsynyt. Ei kukaan jaksa lepäämättä …(vetää kerrottua yhteen)…kuulostaa aika hurjalta, et kyllä vahvimmankin kamelin selkä taittuu. Ei ihminen aina jaksa antaa toiselle, jos ei joskus saa itselle.
Asiakas: Nii (hiljaisella äänellä).
Psykologi: Mulla on sellanen olo, et ei tossa kauheesti oo ollu tilaa sun omalle tarvitsevuudelle
Asiakas: Nii, ei sitä oo (itkee)…et on jotenki ajatellu, et mun pitää jaksaa,…(nyyhkii) niiku muitten tarpeet on aina menny edelle…(huokaisee) et ei ihme, et oon näin puhki.
Haastatteluissa nousi esille myös asiakkaan kokemuksen nimeäminen (yhteensä 5 mainintaa). Nimeämisessä työterveyshuollon ammatti-ihminen tai asiantuntija auttaa asiakasta nimeämään kokemuksensa ja käsitteellistämään sen.
Vaikka tutkimukseni otos on pieni, siitä käy kuitenkin ilmi keskeisiä asioita, jotka koetaan merkittäviksi työterveyshuollon psykologin vastaanotolla. Lisäksi videoinnista koostetut litteroinnit auttavat konkreettisesti osoittamaan, mitä kyseinen asia voi käytännön työterveyshuollon henkilöstön työssä tarkoittaa. Koska tutkimusaineisto on pieni, ei siitä voi laajoja johtopäätöksiä tehdä. Toisaalta tutkimukseni tulokset ovat samansuuntaisia kuin terapiatutkimuksissa, joissa on kysytty terapeutin ja asiakkaan välisestä vuorovaikutuksesta ja siitä, mikä koetaan merkittäväksi.
Huolimatta tämän tutkimuksen puutteista toivon sen virittävän työterveyshuollon ammatti-ihmisten ja asiantuntijoiden ajattelua omasta työskentelytavasta ja lisäävän innostusta tutkia, mitkä asiat ovat merkittäviä asiakkaiden auttamistyössä. Työterveyshuollossa asiakkaan tulee kuitenkin hyötyä siitä, että hän on juuri tämän työterveyshuollon asiakas. Toivon, että tutkimustulokset mahdollistavat tällaisen lisäarvon miettimisen eri työterveyshuolloissa.
Kirjallisuutta
- Bamber, M. R. (Toim.) (2006). CBT for occupational stress in health professionals. Introducing a schema-focused approach. London and New York: Rutledge's.
- Kaski, S. (2010). Merkittäväksi koetut asiat työterveyshuollon psykologin vastaanotolla. Kognitiivisen psykoterapian verkkolehti 7 (1), 3-23.
- (loput lähteet ja kirjallisuusviitteet tarvittaessa allekirjoittaneella)