Työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen laatu on arvioitu

Työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen valtakunnallinen laadunarviointi kaudelta 2009–2013 tehtiin vuonna 2014. Koulutuksen ulkoisina arvioijina toimivat ja arviointiraportin kirjoittivat professori Kati Hakkarainen Tampereen yliopistosta ja dosentti Eeva Pyörälä Helsingin yliopistosta. Arvioinnin tilaajina toimivat työterveyshuollon erikoislääkärikoulutusta järjestävät yliopistot (Helsingin, Itä-Suomen, Oulun, Tampereen ja Turun yliopistot). Arviointi toteutettiin kehittävänä arviointina, jonka tarkoituksena oli tunnistaa toiminnan vahvuudet, hyvät käytänteet ja kehittämiskohteet.

Arviointiprosessi oli nelivaiheinen sisältäen yliopistojen yhdessä laatiman ohjeistetun itsearviointiraportin, arviointihaastattelut ja -vierailut kolmessa koulutusta järjestävässä yliopistossa (Helsingin, Tampereen ja Itä-Suomen yliopistoissa), arviointiraportin sekä arviointipalautteen palauteseminaarissa. Arvioinnissa käytetyt aineistot täydensivät toisiaan. Siinä käytettiin itsearviointiraportin laadullista ja määrällistä aineistoa, ryhmähaastatteluja, vierailujen aikana käytyjä keskusteluja ja tehtyjä havaintoja sekä virtuaaliyliopiston oppimateriaaleja ja -ympäristöjä.

Keskeisiä arviointikokonaisuuksia olivat (1) koulutustoiminnan johtaminen, suunnittelu, osaamistavoitteiden asettaminen ja oppimisfilosofia, (2) koulutuksen voimavarat, koulutuksen tuki ja pedagoginen koulutus, (3) koulutuksen linjakkuus sekä (4) koulutuksen jatkuva kehittäminen. Näiden lisäksi arvioinnissa paneuduttiin koulutuksen läpivirtaukseen.

Arvioinnissa todettiin työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen edustavan monessa suhteessa kansallisesti hyvin kehittynyttä toimintamallia. Keskeisiä havaintoja olivat hyvä yhteistyö yksiköiden kesken, erikoisalan oma pedagoginen koulutus, panostus virtuaaliyliopistoon ja aiemmin tehtyjen arviointien käyttö koulutuksen kehittämisessä. Erikoislääkärikoulutusta koskevista ulkoisista haasteista esiin nousivat työelämän muutokset, tuleva erikoislääkärikoulutuksen uudistus ja rahoituksen jatkuvuus. Tavoitteena esitettiin myös koulutuksen kehittämistä kansainvälisten suositusten ja käytäntöjen edellyttämään suuntaan.

Arvioinnissa kehittämiskohteiksi esitettiin mm. oppimisfilosofian kirkastaminen ja näkyvyyden lisääminen käytännöissä, tavoitteiden täsmentäminen sekä arviointi- ja palautekäytännöt. Lokikirjaa ehdotettiin kehitettävän portfoliotyöskentelyn suuntaan ja sähköiseksi. Arviointiprosesseissa olisi tärkeää kehittää formatiivista ja summatiivista arviointia.

Palautetta tulisi kerätä monipuolisesti ja sitä tulisi käyttää systemaattisesti koulutuksen kehittämisessä. Palautekäytäntöjä voitaisiin kehittää mm. soveltamalla 360 asteen palautetta ja portfoliotyöskentelyä. Erikoislääkärikoulutus on pitkä ja se koostuu monista erillisistä koulutusjaksoista, joilla on eri vastuutahot. Täten palautteen keruu ja erityisesti sen systemaattinen käyttäminen koulutuksen kehittämisessä on haasteellista.

Arvioinnissa todettiin, että työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksessa on ansiokkaasti panostettu kouluttajalääkäriverkostoon ja pedagogisen koulutustarjonnan kehittämiseen. Kouluttajalääkäreiden pedagogisen koulutuksen systematisointi ja ulottaminen myös työyhteisön muihin jäseniin nähtiin kuitenkin kehittämiskohteena.

Työterveyshuollon virtuaaliyliopiston vahvuuksiksi ilmoitettiin laaja ja monipuolinen verkko-oppimisen aineisto. Yhtenä strategisena haasteena esitettiin verkko-opetuksen suuntaaminen todelliseen virtuaalioppimiseen, jossa virtuaaliyliopisto toimisi keskeisenä elementtinä erikoislääkärikoulutuksessa. Lisäksi kehittämiskohteiksi esitettiin tutkimusperustaisuuden lisääminen, koulutuksen läpivirtauksen tehostaminen, erikoislääkärin professionaalisuuden kehittyminen sekä kiinnostuksen lisääminen erikoisalaa kohtaan jo perusopintovaiheessa.

Työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen johtaminen on haasteellista asiantuntijayhteisön johtamista, jossa samaa koulutusta toteutetaan viidessä eri yliopistossa, mutta suuri osa koulutuksesta toteutuu kentällä koulutukseen sitoutuneissa terveydenhuollon yksiköissä. Opetustoiminnan johtamisessa olisi hyvä motivoida sekä tukea opettajia ja kouluttajia kehittymään oman alansa monipuolisiksi asiantuntijoiksi ja kouluttajiksi.

Työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen rahoitus perustuu suurelta osin valtion budjetista tulevaan erillisrahoitukseen. Erillisrahoituksen avulla koulutusverkostoa, jonka osapuolina ovat yliopistojen ohella Työterveyslaitos sekä julkisia ja yksityisiä työterveyshuollon organisaatioita, on kehitetty aiempaa tiiviimmäksi kokonaisuudeksi. Määräaikaisiin lakeihin perustuva rahoitus on haavoittuvaa ja luo epävarmuutta koulutuksen jatkuvuudesta. Erikoislääkärikoulutuksen siirtyessä OKM:n ohjauksesta STM:n ohjaukseen koko erikoislääkärikoulutuksen rahoitus järjestetään uudelleen. Samaan aikaan on käynnissä suomalaisen sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteiden ja toiminnan uudistus, jonka vaikutukset työterveyshuollon järjestämiseen eivät ole vielä tiedossa. On toivottavaa, että erikoislääkärikoulutuksen hallinnon ja rahoituksen uudistus säilyttää riittävät resurssit työterveyshuollon erikoislääkärikoulutukselle. Erikoislääkärikoulutusta koskevissa muutoksissakin on tärkeää panostaa koulutuksen laatuun ja jatkuvaan kehittämiseen.

Työterveyshuolto on keskeisessä asemassa työikäisen väestön työkyvyn ylläpitämisessä. Se luo mahdollisuudet ja kyvyn terveyden edistämiseen, sairauksien ehkäisyyn ja siihen, että työelämässä voi jatkaa pitkäaikaissairauksista huolimatta. Työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen korkea laatu ja kyky jatkuvasti kehittyä yhteiskunnan muuttuessa nähtiin arvioinnissa erittäin tärkeinä.