Lars Sörensen – Työterveyslääkärilehden uusi päätoimittaja

Hei Lars! Vietimme hiljattain Turussa Cursus Souranderin juhlaseminaaria 35 vuotta opintojemme alkamisesta. Aiheena oli "Hoidammeko diagnoosia vai parannammeko toimintakykyä?" Oli mainiota tässä vaiheessa lääkärin uraa päästä keskustelemaan aiheesta, johon opiskeluaikana tuskin olisi osannut ottaa mitenkään kantaa. Opintomme etenivät aivan samaan tahtiin alusta loppuun saakka, vaikka urheiluharrastukset pariinkin kertaan tauottivat ahkerointiamme. Aiemmin ei ole kuitenkaan tullut puheeksi se, mikä sai sinut aikanaan valitsemaan lääkärin uran.

Miksi valitsit juuri lääketieteen opinnot?

Kestävyysjuoksuharrastuksen myötä minulle heräsi jo varhain kiinnostus ihmiselimistön toimintaa ja rakennetta kohtaan. Opintojen edetessä mielessäni oli aluksi liikuntalääketiede. Nuorena lääkärinä huomasin pian, että auktoriteettini ei riittänyt vaativien urheilijoiden hoitamiseen. Lepo ei oikein kelvannut lääkkeeksi vammojen hoidossa nuoren lääkärin määräämänä.

Kurssillammehan oli muitakin kilpaurheilijoita. Kuusiston Timo nähtiin usein seiväs auton katolla kurvailevan Candion ympäristössä. Timo kuulemma houkutteli sinut Laukaan terveyskeskukseen?

Timo kehui kovasti Laukaan terveyskeskuksen toimivuutta ja rekrytoi minut sinne kaverikseen ja sittemmin seuraajakseen 80-luvun lopulla. Työ Laukaan terveyskeskuksessa oli todella monipuolista ja opettavaa. Jouduin aika vähällä kokemuksella anestesialääkärinkin tehtäviin, kunnes älysin kieltäytyä siitä potilasturvallisuuteen vedoten. 90-luvun alussa työllisyystilanne lääkäreilläkin heikkeni, ja silloin tuntui tärkeältä saada terveyskeskuslääkärin virka, johon sattumalta sisältyi myös työterveyshuolto. Terveyskeskuksessa tulin työskennelleeksi noin 10 vuotta. Työterveyshuoltoon kouluttautuminen tapahtui pitkälti itseopiskeluna, ja suuren avun työterveyshuoltoon perehtymisessä sain tutoriltani Jarmo Koskelta Jyväskylästä sekä Keski-Suomen työterveyslääkäriyhdistyksen kuukausikokouksista. Vanhempia kollegoita kuunnellessa en aina ollut ihan varma, olinko lääkärien vai insinöörien seurassa. Erikoistumisen suoritin Kuopion yliopistossa. Terveyskeskuksen työterveyshuollossa oli monenlaisia yrittäjiä ja työntekijöitä. Työpaikkakäynnit suuntautuivat joskus moderneihin Suomen ensimmäisiin pihattonavetoihin, joskus parin lypsylehmän vanhoihin karjasuojiin. Laukaassa oli myös mm. betonitehdas, poikakoti, jääkiekkomailatehdas, useita leipomoita, puolustusvoimien varikko jne. Altisteista ei ollut puutetta.

Olet ehtinyt tehdä pitkän uran myös kuntoutuslääkärinä?

Erikoistumiseni jälkeen hakeuduin Peurungan kuntoutuslaitokseen, jossa toimin silloisen Työkyky-yksikön ylilääkärinä noin kahdeksan vuoden ajan. Osastollani tehtiin Aslak- ja Tyk-kuntoutusta, kuntoutustarveselvityksiä sekä kuntoutustutkimuksia. Koin erityisen mielekkääksi vetää ikääntyvien pitkäaikaistyöttömien kuntoutuskursseja (IP-kurssit). Niillä kursseilla kuntoutujilla oli monenlaista kuntoutustarvetta, ja kuntoutustiimimme sai näillä kursseilla monta onnistumisen kokemusta. Ilmeisesti muilla kuntoutuslaitoksilla ei ollut yhtä myönteisiä kokemuksia, koska kuntoutusmuoto lopetettiin varsin lyhyen kokeilun jälkeen. Toinen Peurungasta vahvasti mielen jäänyt positiivinen kokemus oli aito moniammatillinen yhteistyö. Mielestäni työterveyshuollon tasalaatuisuus voisi toteutua moniammatillisen yhteistyön vahvistamisen kautta. Olen aika huolissani tutkimustuloksista, joiden mukaan vain joka viidennessä työterveysyksikössä toimii moniammatillinen tiimi. Lisäksi sekä kuntapuolelta että yksityissektorilta tulee viestiä, että nykyinen ansaintalogiikka ei kannusta näihin tiimeihin osallistumista.

Mikä sai sinut innostumaan tutkimustyöstä ja väitöskirjan tekemisestä?

Erikoistumisjaksolla silloisella Kuopion aluetyöterveyslaitoksella oli menossa monenlaista tutkimushanketta, ja tuntui luontevalta osallistua niihin. Siitä se omakin tutkimustyö lähti käyntiin. Helmikuussa 1996 erikoistumisjaksoni Kuopiossa päättyi, ja jo syyskuussa 1996 olin keräämässä aineistoa omaan väitöskirjaani. Tutkimustyöstä tuli minulle lopulta harrastus kahdeksitoista vuodeksi. Väitöskirjani ''Keski-ikäisten miesten työkyky ja elämänlaatu'' valmistui vuonna 2008.

Johtajan ja kuntoutuslääkärin työstä hyppäsit kokonaan kliiniseen työhön ensin yksityispuolelle ja viiden vuoden kuluttua kuntasektorille – mitä niistä työjaksoista on jäänyt vahvimmin mieleen?

Yksityissektorilla sain toimia elintarviketeollisuudessa ja maanpuolustukseen liittyvässä raskaassa teollisuudessa. Työ oli mielenkiintoista ja opettavaa.

Kuntasektorilla pääsin hoitamaan terveydenhuollon ammattilaisia, minkä työn koin todella mielekkääksi. Lääkäreiden hoitaminen vaatii sekä työ- että elämänkokemusta. Yllättävän usein lääkärit edelleen hoitavat itseään, jolloin ongelmat pääsevät kasautumaan ja pahenemaan. Lääkäripotilaalla on toisinaan myös enemmän tietoa omasta sairaudesta kuin hoitavalla lääkärillä, mutta sopiva reflektointi auttaa monia löytämään itselleen parhaiten sopivia hoitokeinoja. Osastonhoitajat osoittautuivat minun työssäni erinomaisiksi yhteistyökumppaneiksi: he eivät säästelleet itseään etsiessään osatyökykyisille sopivaa työtä.

Nyt työskentelet kolmatta vuotta Kelan asiantuntijalääkärinä – miltä työterveyshuolto näyttää vakuutuslääkärin silmissä?

Arvioin työssäni enimmäkseen vakuutettujen kuntoutuksen tarvetta ja sairauspäivärahoja. B-lausuntojen perusteella arvioituna työterveyshuollon taso vaihtelee. Näkemystäni vinouttaa se, että asiantuntijalääkärille ohjautuvat pääsääntöisesti ne tapaukset, jossa vakuutetun toimintakyky on puutteellisesti kuvattu. Etuuskäsittelijä tekee ratkaisut itsenäisesti silloin, kun lausunnot ovat hyvin laadittuja ja toimintakyvyn kuvaus on riittävän selkeä. Arvioin jonkin verran myös vaikeavammaisten kuntoutusetuuksia. Nimenomaan vaikeavammaisilta olen oppinut, että työnantajan, työntekijän ja työyhteisön asenne on ratkaiseva, jos halutaan työllistää osatyökykyisiä. Näistä ehdottomasti tärkeimmäksi nostaisin esimiehen halun ja kyvyn työllistää.

Tämä on ensimmäinen päätoimittamasi Työterveyslääkäri-lehti – toki vielä edeltäjäsi vankan ohjauksen tukemana. Millä mielellä aloitat uuden urasi?

Aloitan päätoimittajan tehtävät nöyrällä ja innostuneella mielellä. Tietysti koin suurena luottamuksen osoituksena, että tätä työtä minulle tarjottiin. Työ- ja elämänuran tässä vaiheessa koen mielekkäänä tehdä työtä jäsenistön yhteiseksi hyväksi. Yritän parhaani mukaan jatkaa lehden kunniakkaita perinteitä. Monenlaisia teemaideoita on noussut esiin työterveyslääkärien kanssa keskustellessa. Sujuva kirjoittaminen ei ole minulle helppoa, mutta toivon esimerkkini kannustavan myös muita tarttumaan kynään. Juuri nyt tarvitaan kaikkien näkemystä ja mielipidettä siitä, miten työterveyshuolto parhaiten tulevaisuudessa järjestetään. Lehden teossa koen vaativaksi palvella kaikkia jäseniämme. Vuonna 2012 toteutetun jäsenkyselyn mukaan merkittävä osa Työterveyslääkäri-lehden lukijoista haluaa lehdeltä tiukkaa tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa sisältöä. Yhtä iso osa toivoo taas hiukan kevyempää työterveyshuoltopainotteista sisältöä, kuten valokuvia, runoja, pakinoita, vapaata mielipiteiden ilmaisua ja juttuja työterveyshuollon arjesta. Näiden erilaisten toiveiden huomiointi tekee toimituskunnan työstä mielenkiintoista.

Mitä muuta elämääsi kuuluu monipuolisen työn lisäksi?

Muutimme avopuolisoni kanssa hiljattain Espooseen. Aikuiset pojat ovat jo maailmalla. Lukeminen on aikaa vievin harrastukseni – minua kiinnostaa erityisesti ajankohtaisten asioiden seuraaminen, mutta historiakin on alkanut kiinnostaa entistä enemmän. Ammattikirjallisuutta luen paljon. Erityisesti minua kiinnostavat työterveyshuollon rajapinnat, joita tuntuukin riittävän loputtomiin.

Juoksu on edelleen ympäri vuoden liikuntaharrastuksistani luontevin ja yksinkertaisin. Nykyään sallin itselleni kävelyaskeleita aiempaa enemmän. Useana kesänä olen vaeltanut Alpeilla. Suunnistusta harrastan varhaisesta keväästä myöhään syksyyn. Viime talvena innostuin talvipyöräilystä työmatkaliikunnan muodossa kollegani Heikki Lähdeniemen innoittamana. Jos kelit sallivat, hiihto on talven ykkösliikuntamuoto. Vapaaehtoistyöllekin löytyy pieni rako yleisurheilijoiden työterveyslääkärinä.