Poimintoja työpaikkalääkärin ja yleisen lääkärintoimen etiikasta sata vuotta sitten – mikä on muuttunut?

Yleisiä mietelmiä

Oker-Blomin mielestä etiikka on jalon lääkärintoimen toiminnan ydin ja lääkintätaidon onnellisen harjoittamisen perusta. Hän korostaa, ettei hän tahdo kirjassaan antaa valmiita vastauksia, vaan tarkoituksena on "kysymysten esittämisellä herättää itsenäistä tähän kuuluvien seikkojen ja suhteiden mietiskelyä" sekä keskustelua lääkäreiden piirissä, sillä "kirjoista ei opi lääkäriksi".

Hänen käsityksensä ammatista on melko idealistinen: lääkärin tehtävä on toimia ihmiskunnan palveluksessa. Toimien pohjana on oltava tieteellistä lääketaitoon perehtymistä ja ihmisrakkautta. Lääkäri ei itse saa vahingoittaa potilasta. Lääkärin on taisteltava kaikenlaista kurjuutta ja puutetta vastaan – ne ovat terveyden vihollisia ja vahingoittavat elämän juuria… Oker-Blomin ihmiskäsitys on yllättävänkin kokonaisvaltainen.

Hyvän lääkärin edellytykset?

Lääkärillä on oltava jotakuinkin hyvä terveys, hyvin kehittyneet ja harjaantuneet aistimet, selvä ymmärrys, harjaantunut huomiokyky, loogillinen ajatuksen kulku ja kriitillinen huomioitten käsittäminen. Suuri merkitys on yleisön eli potilaiden ystävällisellä kohtelulla. Lisäksi lääkärin on osattava hillitä mieltään ja säilyttää tyyneytensä. Lääkäri tarvitsee pedagogisen aistin saadakseen hoitomyöntyvyyttä ohjeilleen ja psykologista silmää perehtyäkseen toisen sielunelämään. Lääkärin oma "siveellinen vakavuus", nuhteettomuus, on myös edellytys todellisen lääkärintoimen harjoittamiseen. Erikseen Oker-Blom ottaa esille alkoholin, joka järjettömästi käytettynä vaikuttaa vahingollisesti lääkärinkin henkisiin ominaisuuksiin.

Lääketieteestä ja lääketaidosta kuin tänä päivänä

Lääketieteen päämäärä on osin sairauden parantamista, osin taudin ja tautia synnyttävien vaikutinten torjumista ja siten yksityisen ja kansojen terveyden ja elämän edistämistä. Oker-Blom korostaa tutkimuksen merkitystä. "Lääketieteen pohja on lujin, levein, monipuolisin ja luotettavin kaikista, mitä inhimillinen tutkimus on pystynyt luomaan. Tieteellisesti sivistyneen lääkärin toiminnan pohja on tutkimus".

Edelleen, lääketaidon tasainen edistys vaatii, että osa lääkäreistä omistaa työnsä nuorempien sukupolvien kasvattamiseen. Lääkärin tulee seurata tieteensä kehitystä ja pitää huolta omasta jatkuvasta kehityksestään. Käytännön lääkärin tulee pitää uraansa jatkuvana koulunkäyntinä, jossa aina voi oppia jotain ammatinharjoitukselle uutta. – Voiko tätä nykyäänkään tämän paremmin sanoa?

Toisaalta lääkärin työssä on paljon lääkärin persoonaan, kohtaamiseen ja vakuuttamiseen liittyvää lääkintätaitoa. Lääkärin persoonallisuus, suggestiivinen tehoisuutensa ja psyykillinen vaikutuksensa ovat usein tärkeämpiä kuin lääke.

Lääkärin velvollisuudet

Lääkärin tärkein velvollisuus on kykynsä mukaan auttaa yksityistä ihmistä varjelemaan, säilyttämään ja lujittamaan elämää ja terveyttä.

Lääkärillä on velvollisuus myös ihmisryhmiä, yhteiskuntaa ja kansaa kohtaan: suurin mahdollinen hyöty terveyden ja hengen puolesta niin lukuisille ihmisille kuin mahdollista loukkaamatta yksityisen oikeutta terveyteensä ja henkeensä. Yhteiskunnalliset velvollisuudet tarkoittivat kaikkien niiden olosuhteitten ja ehtojen edistämistä, joista tulevien sukupolvien terveys ja menestys riippuvat. – Tarkoittaisiko tämä nykytyöterveyslääkärin työssä "työpaikan kaikkien niiden olo-suhteiden ja ehtojen edistämistä, joista tulevienkin työntekijäsukupolvien terveys ja menestys riippuvat"?

Mielipiteitä lääkärin työkyvystä

Lääkärillä itsellään on oltava "jotakuinkin 0 hyvä terveys" voidakseen täyttää velvollisuutensa ja olla valmis aina lähtemään matkaan usein vaivalloisillekin toimituksille, kuten synnytyksiin ja tapaturmiin. Tämä koski myös tehtaanlääkäriä, joka usein hoiti työläisten perheenjäsenetkin.

Toisaalta Oker-Blomin mielestä potilaat ovat usein liian itsekkäitä vaatimuksissaan. Lääkärilläkin on oikeus vaatia jonkunlaista työajan rajoitusta! Lääkärin velvollisuuksia yleisöä kohtaan tuli ilman muuta supistaa lääkärin oman sairastumisen takia koskien niin "äkkiluonteisia kuin kroonillisia, jossakin suhteessa työkykyä vähentäviä sairauksia". – Työn muokkaaminen työkyvyn mukaisesti ei siis ole uusi ajatus.

Lääkäri ja potilas

Lääkärin ja potilaan toimiva suhde perustuu luottamukseen ja potilaan kannalta vapaaseen lääkärinvalintaan. Lääkäri voi kieltäytyä olemasta missään tekemisissä potilaan kanssa, mikäli potilas esittää vaatimuksensa säädyttömästi ja sopimattomasti loukaten lääkärin persoonaa tai ammattia. Erittäin huono maine Oker-Blomin mukaan on tässä suhteessa tehtaantyöläisillä ja muilla, joilla on työnantajan sopima maksuton sairashoito.

Oker-Blom kokee omaisten sekaantumisen potilas-lääkärisuhteeseen hankalaksi. Luottamussuhdetta saattavat koetella myös erilaiset todistukset, niiden oikeellisuus, käyttö ja vilppi niiden hankkimisessa ja käytössä. Esimerkkeinä hän mainitsee mm. todistukset virkavapauden hakemiseksi (virassa ei voinut saada virkavapautta, ellei lääkärintodistuksella todistettu sairautta tai kivulloisuutta). Virkavapaiden venyvyys on selkeästi ongelma, samoin vapaan käyttäminen toisen viran hoitoo. Tässä Oker-Blom kaipaa ryhtiä myös lääkäreiden toimintaan.

Arvostusta perusterveydenhuoltoon

Oker-Blom arvostaa yleislääkäreiden työtä: nämä toimivat "lääkärinä sanan laajimmassa ja syvimmässä merkityksessä". Hän kuvailee, miten maalaislääkärille voi tulla samana päivänä mitä vaihtelevimpia tapauksia, sisämedisiinisiä ja kirurgisia monta lajia, silmien ja korvien hoitoa, pihtisynnytys salolla penikulmain päässä, hukkuneen henkiinherättämiskoe jne. – kaikkialla tulee lääkärin olla asiantuntija. Piirilääkärille tulevat lisäksi yleisen terveydenhuollon silmänpitäjän ja oikeuslääkeopilliset toimet: hygieenis-profylaktiset toimet kulkutautien ilmaantuessa, apteekkien ym. tarkastukset, ruumiinavaukset ja niihin liittyvät lausunnot yms.

Tehtaanlääkärin työstä löytyy epäkohtiakin

Oker-Blomin mukaan tehtaanlääkärin palvelujen maksuttomuus on kahdessa suhteessa epämiellyttävää. Ensiksikin joutuu lääkäri helposti sellaiseen asemaan, että turvatit katsovat voivansa melkeinpä rajattomasti käyttää häntä hyväkseen. Kun lääkäri koettaa pitää oikeuksistaan kiinni ja puolustaa asemaansa, syntyy helposti kaikenmoisia ikävyyksiä. Toisekseen, kun turvatti kääntyy lääkärin puoleen maksuttomuuden, ei lääkärin osaamisen vuoksi, häiritsee se sitä luottamusta, joka tulisi lääkärin ja potilaan välillä olla. Se vie myös hoidon tehoa etenkin, kun taudin laatu vaatii luottamukseen perustuvaa psyykillis-suggestiivista hoitoa. Hän pohtii, riittääkö yleinen luottamus lääkärikuntaa kohtaan korvaamaan henkilökohtaisen luottamuksen puutteen.

Palkkapohdintoja

Oker-Blom tuo esille, miten yhteiskunta hyötyy, kun lääkärin työn tulos on kansalaisen terveys ja työkyky. Tällä on oma kansantaloudellinen pääoma-arvonsa, joka tosin on niin hankala laskettava, että ihmishengen kansantaloudellinen rahaksi arvioiminen ei voi hyödyttää lääkärin työtä ja sen korvausta koskevaa kysymystä. – Työkyky, työkyky, työkyky…

Hän muistuttaa, että lääkärin itsensäkin tulee toimia raha-asioissa kunniallisesti. Ei sovi tehdä sopimuksia tietyn apteekin kanssa siten, että lääkäri saa provision määräämistään lääkkeistä - tämä lähentelee koronkiskontaa ja kiristystä. Myös sopimukset henkivakuutusasiamiehen tai kätilöiden kanssa tarkastettavien lähettämisestä vain tietylle lääkärille ovat sopimattomia.

Oker-Blom on toisaalta huolissaan kasvavasta lääkäriproletariaatista. Hän kuvaa, kuinka Saksassa teollisuuslaitosten sairasapukassoihin oli palkattu lääkäreitä niin halvalla, että palkkio juuri riitti hengenpitimiksi. Vakinainen vuositulo kuitenkin houkutteli nuoria lääkäreitä. Maksuton sairaanhoitovelvollisuus ja kaikenmoisten todistusten laadinta suurelle työläis- ja virkamieshenkilökunnalle tekivät nämä toimet kuitenkin liian paljotöisiksi, näin lääkäri joutuu "elämään puutteenalaisesti, työstä riutuneena ja liiaksi rasittuneena, ilman mahdollisuutta lisätuloihin tai tieteensä kehityksen seuraamiseen ja ajan tasalla pysymiseen". Hän pohtii, piileekö Suomen tehtaanlääkärijärjestelmässä vastaavien olosuhteiden alku?

Lääkärin vaitiolovelvollisuudessa suurimmat erot nykypäivään?

Lääkärinvalassa vuonna 1910 vakuutettiin: "Ja koska minä olen laillistetuksi lääkäriksi julistettu, niin tahdon ja täytän minä uskollisesti kaikkia niitä velvollisuuksia, jotka minulle lääkärin ammattia harjoittaessani ovat täyttäväksi lasketut tahi vastedes laskettanee, sekä olen ilmoittamatta, mitä lain ja erinäisten määräysten tahi hyvän tavan mukaan pitää salassa pidettämän."

Oker-Blom mainitsee vaitiolovelvollisuuden yllättäviäkin poikkeuksia. Tehdaslaitoksen lääkärin asema sairasapukassaan nähden aiheuttaa usein sen, että hänen täytyy rikkoa vaitiolovelvollisuutensa potilasta kohtaan kassan hyväksi, so. yhteisten etujen vuoksi. Kun emäntä lähettää palvelijattaren tai imettäjän tutkittavaksi tarttuvien tautien varalta (syfilis, tuberkuloosi tms.), suostumalla tarkastukseen tutkittavat vapauttavat lääkärin vaitiolovelvollisuudesta. Henkivakuutusta haettaessa hakija myöntää lääkärille luvan ilmoittaa terveystietonsa yhtiölle. Myös julkiset terveystarkastukset ovat poikkeuksia: esimerkiksi veneeriset tarkastukset sotaväessä, vankiloissa ja laivamiehistöissä.

Oker-Blom henkilökohtaistaa pohdintoja kysymällä, miten lääkärin tulee toimia, jos psyykillisesti häiriintynyt mies (homoseksuaali) aikoo aineellisten etujen vuoksi mennä naimisiin lääkärin ystävän tyttären kanssa ja täten tytär on joutumassa kurjuuteen miehen rinnalla? Tai jos mies sairastaa kuppaa ja aikoo silti mennä naimisiin lääkärin sisaren tyttären kanssa ja näin panee nuoren vaimonsa ja koko uuden kotinsa alttiiksi turmiolliselle tartunnalle kaikkine mahdollisine vitsauksineen?

Oker-Blomin johtopäätös: "Kai tässä kuitenkin inhimilliselle tunteelle on annettava valta ja ehkäistävä epämoraalinen teko, konnantyö – muuksi ei itsekkäistä vaikuttimista johtuvaa tahallista morsiamensa kurjuuteen syöksemistä voi sanoa." – Tästä ollaan nykyisin eri mieltä!

Etiikka ja laki

Rikoksiin liittyvä vaitiolovelvollisuus oli lainuudistuksen myötä selkiintymässä: "Älköön lääkäri, apteekkari tai niiden apulaiset, haavuri tai kätilö ilmaisko sitä, mistä ammattitoimessaan ovat saaneet tiedon, paitsi kun on kyse taposta, lapsenmurhasta tai muusta törkeästä rikoksesta." Kuitenkaan Oker-Blomin mukaan yksityiskohtaisillakaan lakipykälillä ei voi selvästi määritellä, milloin ja missä olosuhteissa lääkäri vapautuu vaitiolovelvollisuudesta yksityistä potilasta kohtaan. Se on hänestä jätettävä lääkärin oman moraalin, hänen inhimillisen ja yhteiskunnallisen tunteensa varaan. – Tämä on ehkä vahvuus, mutta myös riski?

Yleinen vai yksityinen etu?

Oker-Blom pohtii myös yleisen ja yksityisen edun suhdetta. Pitääkö rosvon ryöstötoimissa vammautunut käsi parantaa, jos henkilö uhkaa palata rosvoiluun heti parannuttuaan? Kannattaako parantumatonta, vaikeaa tautia potevan elämää lääkintätaidon keinoin pidentää ja kuluttaa resursseja niiltä, joita voitaisiin parantaa? Miten tulee toimia kehitysvammaisten kanssa? Entä homoseksuaalien ja langettavatautisten naimisiinmenotodistusten kanssa (ajan käsityksen mukaan nämä olivat periytyviä poikkeavuuksia)? Entä miten toimia vaikeassa synnytyksessä, jossa on valittava äidin tai lapsen hengen puolesta? Entä jos sairaudet ja kulkutaudit ovatkin Korkeimman rangaistuksia ja koettelemuksia yksityisille ja kansoille?

Esillä on siis evoluutio-opillisia, utilitaristisia ja teologisia näkökulmia ja asioita, joita pohdimme tänäänkin. Yksityinen etu em. kysymyksissä lienee tänään loukkaamaton.

Lopuksi

Tänään lääkärintoimen päämääriä ovat terveyden ylläpitäminen ja edistäminen, sairauksien ehkäiseminen sekä sairaiden parantaminen ja heidän kärsimystensä lievittäminen. Lääkärin ammattieettisiä velvollisuuksia ovat altruismi, korkea ammattitaito ja sen ylläpitäminen, yleisten lääkärin etiikan periaatteiden noudattaminen, humanististen arvojen kunnioittaminen sekä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteuttaminen. Ero vuosien 1911 ja 2013 välillä ei loppujen lopuksi ole kovin suuri?