Globalisaatio lisää ammattieettisen ohjauksen tarvetta työelämässä

Eettisten ohjeiden keskeiset periaatteet

Käytössä oleville eettisille koodeille on tyypillistä moniulotteinen luonne; niissä on elementtejä hyve-etiikasta (hyvän tekeminen, haitan välttäminen, hoito, palvelu), velvollisuusetiikasta (käyttäytymiskoodit) ja hyötyetiikasta (toimenpiteiden vaikuttavuus, terveyshyöty, tarpeettoman toimenpiteen välttäminen). Samoin ohjeet yhdistävät yksilöetiikan (esim. työterveyslääkärin toiminnan pätevänä ja vastuuntuntoisena asiantuntijana) ja yhteisöetiikan (vastuu potilaalle tai asiakkaalle, kolmannelle osapuolelle, yhteisölle, yritykselle, järjestölle, yhteiskunnalle, ihmiskunnalle). Nämä piirteet näkyvät ammattiryhmien eettisissä ohjeissa erinimisinä, eri tavoin ja erilaisin painotuksin. Ne konkretisoituvat itse koodeissa esitettyjen ohjeiden muodossa

Onko globaalia etiikkaa?

Ensimmäinen kansainvälinen globaalin etiikan kongressi 2006 Ghentissä, Belgiassa, kysyi, onko globaalia etiikkaa olemassa. Pitkän pohdinnan jälkeen etiikan tutkijat päätyivät johtopäätökseen, että globaali etiikka on olemassa ja sen keskeisenä ytimenä on ns. kultainen sääntö, Golden Rule, meille vuorisaarnasta tuttu: kohtele toista niin kuin toivoisit kohdeltavan itseäsi; älä tee sitä toiselle, mitä et soisi itsellesi tehtävän. Tämä ohje löytyy kaikista suurista uskonnoista ja suuresta osasta johtavien filosofien elämänohjeita. Lääkäreiden eettiset ohjeet pohjautuvat vielä nykyisinkin ajankohtaiseen Hippokrateen valaan, joka yli 2400 vuoden takaa on vanhin sekulaariammattien eettinen ohje. Lääketieteen alalla kysymys globaalin etiikan olemassaolosta on onnistuneesti ratkaistu; Hippokrateen prinsiipit sisältävät kultaisen säännön ja ohjaavat lääkäreiden (ja myös muun hoitohenkilökunnan toimintaa) yleismaailmallisesti.

Institutionaalinen etiikka

Tämän päivän maailmassa eettinen ohjeistus ei enää ole yksinomaan terveydenhuollon (ja uskonnon tai filosofian) erityispiirre, kuten se oli yli 2000 vuotta. Se ei myöskään ole enää vain yksilökohtainen asia. Globalisoituvassa maailmassa myös hallitukset, yritykset ja yhteisöt ovat joutuneet pohtimaan toimintansa eettisyyttä useastakin näkökulmasta, muun muassa ihmisoikeuksien, kansainvälisen oikeudenmukaisuuden, köyhyys- ja hyvinvointierojen, ympäristön, kestävän kehityksen ja yritysten imagon kannalta. Liike- ja finanssimaailmassa esiintyneet räikeät väärinkäytökset ovat olleet omiaan lisäämään kansainvälisten järjestöjen aktiivisuutta asiassa. Tämä on johtanut niin sanotun institutionaalisen etiikan syntyyn. Kun kaikki perinteiset eettiset koodit koskevat yksilön käyttäytymistä, YK:n pääsihteerin, Kofi Annanin toimesta laadittiin hyvän bisneskäytännön ohje Global Compact, joka korostaa ihmisoikeuksien ja terveiden bisnesperiaatteiden tärkeyttä. Samansuuntaisesti OECD on lähestynyt kysymystä kahdella eri konseptilla, Yrityksen yhteiskuntavastuu-, Corporate Social Responsibity (CSR)- ja Good Corporate Governance (GCG) -ohjeilla. Molemmissa ohjataan lukuisissa kohdin organisaatioita eettisiin periaatteisiin, ihmisoikeuksia, businessetiikkaa, henkilöstöpolitiikkaa ja ympäristöä koskevissa kysymyksissä. YK:n ihmisoikeuksien julistuksen ja työelämän kannalta erityisen tärkeän YK:n sosiaalisten oikeuksien komitean yleismaailmallisia sosiaalisia, kulttuurisia ja taloudellisia oikeuksia koskevan sopimuksen (Covenant) periaatteet ovat kanavoituneet OECD:n kautta hyvän hallinnon käytäntöihin. Sieltä yrityseettiset periaatteet ovat levinneet myös muihin yhteisöihin, mm. julkisiin instituutioihin. Institutionaalinen etiikka on tärkeä myös yksilöetiikan kannalta se, mitä periaatteita instituutio tai yhteisö noudattaa toiminnassaan vaikuttaa olennaisesti siihen, mitkä ovat niissä toimivien yksilöiden eettisen toiminnan edellytykset ja mahdollisuudet. Yhteisöjen toiminnan eettisyyttä on alettu myös raportoida ja mitata. OECD arvioi CSR-muuttujia, ja kansainväliset järjestöt, kuten Transparency International laatii vuosittain joillekin hallituksille ja valtaryhmille kiusallisen corruption perception -indeksin, joka heijastaa yhteiskunnan eettistä tilaa. OECD-koodit ohjaavat lähinnä yritysjohtajia, hallituksen jäseniä sekä osakkeenomistajia, mutta ne tukevat samalla työterveyseettisten periaatteitten noudattamista organisaatioissa.

Työterveysalan ja sen lähialojen ammattieettiset koodit

Työterveysalalla pätevät yleiset Maailman Lääkäriliiton, World Medical Association (WMA), vuonna 2006 päivitetyt lääkärin eettiset ohjeet. Ne sisältävät tiiviissä muodossa lääkärin etiikan ydinasiat, joiden katsotaan pätevän globaalisti. Kansalliset lääkärijärjestöt ja useat erikoislääkärijärjestöt ovat tuottaneet WMA:n ohjeen pohjalta kansallisia ohjeita, jotka lähes säännönmukaisesti ovat yksityiskohtaisempia. Kansalliset ohjeet seuraavat myös nopeammin muuttuneita olosuhteita, kuten muun muassa Suomen Lääkäriliiton joulukuussa 2014 päivitetyt eettiset ohjeet, joissa keskeiset eettiset periaatteet säilyivät ennallaan, mutta sanamuotoja ja paikoin sovellutuskohteita uudistettiin.

Työterveysala on poikkeuksellinen siinä, että lääketieteellisten yhteistyökumppaneiden lisäksi ollaan paljon tekemisissä useiden muiden ammattiryhmien, kuten työhygieenikkojen, ergonomien, psykologien, fysioterapeuttien, työturvallisuusasiantuntijoiden, yritysjohdon ja työntekijäin edustajien kanssa. Moniammatillisen yhteistyön kannalta on hyödyllistä tuntea yhteistyöosapuolten eettiset periaatteet ja informoida oman ammattiryhmän eettisistä ohjeista. Jäljempänä tarkastellaan lyhyesti muutamien lähialojen eettisiä koodeja ja verrataan niitä sekä keskenään että ICOH- koodin kanssa käyttäen apuna keskeisiä ammatillisen etiikan muuttujia (Taulukko « Ammattieettisten koodien keskeiset muuttujat.»1).

International commission on occupational health, icoh, eettinen koodi

ICOH on 107 vuotta vanha kansainvälinen järjestö, joka perustuu yksilöjäsenyyteen toisin kuin useat muut tässä käsiteltävät organisaatiot. Jäseniä on lähes sadassa maassa, Suomi mukaan lukien, ja heistä yli puolet on työterveyslääkäreitä tai -hoitajia, loput ergonomeja, työfysioterapeutteja, psykologeja, työturvallisuusasiantuntijoita jne. Myös ICOH:in vuonna 2014 päivitetty eettinen ohje, International Code of Ethics for Occupational Health Professionals, nojaa vahvasti perinteiseen lääketieteen etiikkaan ja on sopusoinnussa WMA:n eettisen ohjeen kanssa, mutta täsmentää työterveyshenkilöstön (huom. ei ainoastaan lääkäreiden) ohjeistusta alan erityispiirteiden edellyttämällä tavalla ja kattaa laajasti sekä yksilöllisen ammattietiikan että yhteisöetiikan. Tuore päivitys sisältää paitsi sanamuotojen ja terminologian uudistuksia, myös tärkeitä uusia periaatteita, joista mainittakoon kannustus työterveyshenkilöstön omatoimiseen aloitteellisuuteen (toimintavelvoite) silloin, kun ammatillisen arvion pohjalta havaitaan toimenpiteiden tarvetta. Toinen tärkeä uudistus on institutionaalisen etiikan huomioon ottaminen. Tässä yhteydessä ei ICOH-koodin sisältöä käsitellä yksityiskohtaisemmin, vaan viitataan Peter Westerholmin artikkeliin tässä numerossa. (Vuonna 2014 uudistettu koodi on painossa.)

International ergonomics association, iea, koodi

IEA on vuonna 1961 perustettu 42 kansallisen ergonomia- ja "human factors" -järjestön federaatio-organisaatio, mukaan lukien Suomen Ergonomiayhdistys, ERY. IEA on vuonna 2006 hyväksynyt nykyisen version eettisestä ohjeestaan, IEA Code of Conduct for Ergonomists. Se on laadittu yksittäiselle asiantuntijalle, vaikka onkin federaation ohje. Lukuisilla kansallisilla ergonomiajärjestöillä on omat koodinsa, joista hyviä esimerkkejä on muun muassa Kanadasta ja Englannista.

IEA:n koodi nojaa perinteisiin eettisiin periaatteisiin, hyvän tekemiseen, totuudellisuuteen, yksilön autonomian kunnioittamiseen ja oikeudenmukaisuuteen. Ohje on jaettu kahteen osaan… Käytännön professionaalisen toiminnan ohjeeseen ja tutkijan ohjeeseen.

Käytännön ohje sisältää useimmat ammattieettisen koodin ulottuvuuksista, objektiivisuuden ja näyttöön nojautumisen, haitan välttämisen kaikessa toiminnassa, oman kompetenssin rajoissa pysymisen ja kompetenssin jatkuvan kehittämisen, yksilön yksityisyyden suojan ja tietosuojan kunnioittamisen, ja eettisten periaatteitten noudattamisen, diskriminaatiokiellon, vain rehellisen ja perustellun palkkion hyväksymisen, toisen kollegan epäeettisen toiminnan ottamisen käsittelyyn ja tarvittaessa ilmoittamisen sekä omien alaisten toiminnan eettisyyden varmistamisen. IEA:n koodissa otetaan esille myös lukuisia kieltoja, jotka koskevat erilaisia mahdollisia epäeettisiä toimia. Siinä on myös lausuma väärinkäytöksen aiheuttamista seurauksista.

IEA:n koodin tutkimuseettinen ohje kattaa keskeiset tutkimuseettiset periaatteet, jotka ovat keskeisinä myös CIOMS:n epidemiologiakoodissa. WMA:n Geneven ja Helsingin julistusten huomioon ottamisen, eettisen toimikunnan konsultointivelvoitteen, mahdollisten tutkimuksesta aiheutuvien haittojen tunnistamisen ennalta, tutkittavan kirjallisen informoidun suostumuksen, tutkimuksesta irrottautumisen oikeuden, tieto- ja yksilösuojan ja tutkimukseen osallistumisen vapaaehtoisuuden. Tutkimuksen oikeasta raportoinnista ja tulosten hyödyntämisen edistämisestä on mainittu erikseen, samoin kuin plagioinnin estämisestä.

International occupational hygiene association, ioha, koodi

IOHA on työhygieenikkojen professionaalinen järjestöfederaatio, johon kuuluu jäsenyhdistyksiä 30 maasta eri puolilta maailmaa, mukaan lukien Suomen Työhygienian Seura. Jäsenten ammatillinen profiili kattaa muun muassa kemian, fysiikan, ympäristötieteet ja insinööritieteet. Vuonna 2012 päivitetty IOHA Code of Ethics on kohtalaisen yleinen koodi, jonka tarkoituksena on ohjata kansallisia professionaalisia yhdistyksiä. Se määrittelee IOHA:n hallituksen jäsenten eettiset periaatteet ja jäsenyhdistyksien eettiset ohjeet. Se on luonteeltaan yhteisöeettinen ja lähtee olettamuksesta, että kansalliset jäsenjärjestöt laativat jäsenistöilleen eettiset toimintaohjeet. Tällaiset on muun muassa Suomen Työhygienien Seura laatinut.

IOHA Code of Ethics on nimeään myöten kiitettävän lyhyt, selkeä ja keskittyy professionaalisiin velvoitteisiin. Se käsittelee professionaalista vastuuta yleisesti, rehellisyyttä, kompetenssia, ammatillista itsenäisyyttä, intressikonfliktia. Hyvät näyttöön perustuvat käytännöt, objektiivisuus ja neutraliteetti ovat ohjeina, samoin tiedon asianmukainen jakaminen ja luottamuksellisuus. Työntekijän terveyden suojelu ja hänen työympäristöriskiensä arviointi ja hallinta määritellään tärkeimmäksi tavoitteeksi. Tässä kohden korostetaan työhygieenikon riippumatonta arviota oman kompetenssin ja kokemuksen perusteella mahdollisista ulkoisista vaikuttimista välittämättä. Samoin standardimenetelmien käyttöä ja tasapuolisuutta korostetaan. Suhteessa työnantajiin on korostettu vastuunalaisuutta, kompetenssia ja rehellisyyttä, palvelun laatua sekä suositusten ja ehdotusten totuudellisuutta ja rehellisyyttä. Mielenkiintoista on se, että koodissa vastuu työnantajaa kohtaan nimetään kuitenkin toissijaiseksi työntekijän suojeluun verrattuna. IOHAn koodi käsittelee myös hygieenikon vastuuta elinympäristöstä ja väestön turvallisuudesta. Intressikonfliktien tasapainoisesta ratkaisusta muistutetaan ja jälleen mielenkiintoisesti todetaan, että jos niitä eri osapuolten välillä esiintyy tulisi valita linja, joka aiheuttaa vähiten vahinkoa työntekijälle, väestölle ja paikallisyhteisölle (community).

International association of applied psychology, iaap julistus

Kansainvälisiä psykologijärjestöjä on useita, ja lähinnä työterveysalaa niistä on vuonna 1920 perustettu IAAP, jolla on noin 2000 henkilöjäsentä 80 maassa. IAAP on laatinut vuonna 2008 Universal Declaration of Ethical Principles for Psychologists -julistuksen. Se on tarkoitettu eettiseksi kehykseksi psykologian alan organisaatioille maailmanlaajuisesti.

Julistus lähtee neljästä eettisestä periaatteesta:

Ihmisten koskemattomuuden kunnioitus. Tämä periaate sisältää ihmisoikeuksiin liittyvät keskeiset ulottuvuudet, ihmisen kunnioitus, erilaisuuden hyväksyntä, kulttuurien ja uskontojen kunnioitus, oikeus tietää ja informoitu suostumus, yksilön, perheen, ryhmän ja yhteisön yksityisyys, tietosuoja sekä oikeudenmukaisuus ihmisten hoidossa.

Ihmisten kompetentti hoito ja hyvinvoinnista huolehtiminen. Ulottuvuus sisältää sekä potilaan että asiakkaan kohteluun liittyviä velvoitteita: yksilöiden, perheiden, ryhmien ja yhteisöjen hyvinvoinnista huolehtiminen, hyötyjen maksimointi, haittojen minimointi, haitallisten vaikutusten poistaminen ja korjaaminen. Ihmisten omia kapasiteetteja ja itsemääräämisoikeutta sekä selviytymiskykyä tulee arvostaa. Psykologiaa koskevana velvoitteena on mainittu omien arvojen, asenteiden, kokemusten ja sosiaalisten tilanteiden vaikutusten arviointi ja ymmärtäminen omassa toiminnassa.

Integriteetti. Se nähdään elintärkeänä tieteellisen tiedon tuottamiseksi ja alan luottamuksen säilyttämiseksi. Ohjenuorina ovat rehellisyys ja uskottava avoin kommunikaatio, neutraliteetin maksimointi ja sidonnaisuuksien minimointi, ihmisten hyväksikäytöstä pidättäytyminen aineellista tai ammatillista etua tavoitellen ja intressikonfliktin välttäminen ja tarvittaessa ilmoittaminen.

Ammatillinen ja tieteellinen vastuu yhteiskunnalle. Yhteiskuntavastuu sisältää tieteellisen tiedon tuottamisen, joka tukee kaikkien yhteiskunnan jäsenten hyvinvointia, psykologisen tiedon käytön edistämisen hyödyllisiin tarkoituksiin ja väärinkäytön ehkäisemisen, eettisten periaatteitten noudattamisen hyvinvointia edistettäessä, parhaiden eettisten periaatteitten edistämisen alan tutkimus-, ammatti- ja koulutustoiminnassa, professionaalien kompetenssin lisäämisen, eettisen koulutuksen antamisen, ammattikunnan eettisen herkkyyden ja tietoisuuden lisäämisen sekä mahdollisimman itsekorjaavan ammattieettisen kulttuurin luomisen.

International association of labour inspection, iali, koodi

IALI on työsuojelutarkastajien (itse asiassa työsuojeluhallintojen) kansallisten yhdistysten vuonna 1972 perustettu globaali federaatio, jolla on jäseniä yli sadassa maassa, mukaan lukien Suomen työsuojeluhallinto. IALI:n Global Code of Integrity for Labour Inspection poikkeaa jossakin määrin edellisistä lähinnä siksi, että se on tarkoitettu työsuojeluhallinnossa ja -tarkastuksessa virkamiehinä toimiville asiantuntijoille. Koodi määrittelee asiantuntijoiden toiminnan tavoitteeksi korkeimman tasoiset palvelut, jotka vastaavat yhteiskunnan ja yhteisön (community) odotuksia ja synnyttävät luottamusta organisaatioon ja sen asemaan viranomaisena. Eettisen ohjeen ytimenä on kuusi arvoa:

• Osaaminen ja kompetenssi
• Rehellisyys ja lahjomattomuus
• Kohteliaisuus ja kunnioitus
• Objektiivisuus, neutraliteetti ja oikeudenmukaisuus
• Sitoutuminen ja toimintakyky
• Johdonmukaisuus henkilökohtaisessa ja professionaalisessa käyttäytymisessä

Näistä kaikista koodissa on selkeään taulukkomuotoon laaditut arvolauseke, laajempi kuvaus, ja toimintaohje. IALI-koodi sisältää muista poikkeavasti selkeät institutionaalisen etiikan lausekkeet korostamalla, että työsuojeluhallinnon organisaation, hallituksen ja parlamentin on luotava konkreettiset, juridiset ja hallinnolliset edellytykset, jotta koodin noudattaminen käytännössä on mahdollista. Koodissa on lisäksi ohjeistettu eettinen analyysi ja eettinen päätöksenteko sekä eettisten väärinkäytösten selvittämisprosessi. Jäsenmaille on laadittu yksityiskohtainen ohjeistus, miten koodin toteuttamisedellytykset on luotava (Step 1….8).

Yhteenveto

Eri ammattiryhmien eettiset koodit ovat yllättävän samankaltaisia, eikä voi välttyä ajatukselta, että lääketieteen eettiset periaatteet ovat aikojen kuluessa siirtyneet muillekin aloille. Globalisaatio näyttää lisänneen eettisen ohjauksen tarvetta myös muualla kuin terveydenhuollossa, esimerkiksi hallinnossa ja liikemaailmassa. Työterveysalan kansainvälinen ICOH-koodi on onnistuneesti siirtänyt lääketieteen etiikan periaatteet työelämää lähellä tapahtuvaan työterveyshuoltoon samalla, kun se ottaa huomioon perinteisestä terveydenhuollosta poikkeavan toimintaympäristön ja yhteistyöosapuolet. ICOH-koodin ohella myös muut työterveys- ja työsuojelualaan liittyvät eettiset koodit ovat sangen yhdensuuntaisia ja ilmeisesti saaneet vaikutteita lääketieteen etiikasta (Taulukko «Kansainvälisten organisaatioiden eettisten koodien vertailua.»2). Tämä on sellaisenaan myönteinen asia, sillä se edistää moniammatillista yhteistyötä. Myönteistä on myös se, että YK:n ja OECD:n johdolla tapahtuva liikemaailman eettinen ohjaus nojaa samoihin universaaleihin eettisiin periaatteisiin kuin ammattieettiset koodimme.