Kylmätyö elintarviketeollisuudessa

Altistuminen

Elintarviketeollisuuden työtiloja ja tuotteita jäähdytetään elintarvikehygieenisistä syistä. Tyypillinen työskentelylämpötila on +4 – +12 °C mm. lihan, elintarvikkeiden sekä useiden meijerituotteiden käsittelyssä, pakkaamoissa ja lähettämöissä. Jäisten tuotteiden, kuten pakasteiden, jäätelön, jäisten puolivalmisteiden ym. valmistus ja varastointi edellyttävät työskentelyä 0 C°:n alapuolella. Lisäksi tuotteiden jäähdytyksessä käytetään -18 – -28 °C:n lämpötiloja. Näille kylmimmille lämpötiloille altistutaan yleensä lyhyitä aikoja oltaessa noutamassa tai viemässä tuotteita, mutta varsinaisessa varastotyössä pitempäänkin. Kaikissa vaiheissa voi käsiteltävä tuote olla huomattavasti kylmempikin kuin työympäristö silloin, kun tuote tuodaan käsiteltäväksi kylmävarastosta.

Lainsäädännössä kylmätyöskentelylle ei ole asetettu lämpötilarajoja. Työturvallisuuslaissa säädetään kuitenkin, että altistuminen haittaa tai vaaraa aiheuttaville fysikaalisille tekijöille, kuten alhaisille lämpötiloille, on rajoitettava niin vähäiseksi, ettei siitä aiheudu haittaa tai vaaraa työntekijän turvallisuudelle ja terveydelle.

Tyypillisiä elintarvikealan työtehtäviä kylmässä

Elintarvikealan työ kylmissä työtiloissa voi olla toistotyötä (esim. pakkaaja), raskasta toistotyötä (esim. lihanleikkaaja ja paloittelija), tuotteiden siirtoja (esim. keräilijä, järjestelijä), tuotteiden koneellista kuljetusta (esim. trukinkuljettaja) tai esimiestehtäviä (esim. valvonta). Useimmat näistä töistä ovat fyysisesti kevyitä, ja siten niiden tuottama lämpö on vähäistä. Ainoastaan tuotteiden siirto ja lihanleikkauksen eräät työvaiheet ovat niin raskaita, että niillä on lämmöntuotannon kannalta huomattavaa merkitystä. Kevytkin toistotyö kylmässä voi aiheuttaa voimakasta paikallista lihaskuormitusta, koska sitä tehdään käsillä, joiden suorituskyky on jäähtymisen takia alentunut.

Kylmän vaikutuksia työntekijään

Kylmätyön katsotaan alkavan +10 °C:ssa, jossa kädet alkavat jäähtyä kevyessä työssä. Raja on keinotekoinen, mutta kohtuullisen käyttökelpoinen. Keskeisin fysiologinen tapahtuma kylmässä on raajojen ja ihon verenkierron raju supistuminen ja verenkierron keskittyminen kehon sisäosiin. Tämän ansiosta kylmä pinta ja raajat luovuttavat vähemmän lämpöä ympäristöön, mutta valitettavasti samalla raajojen jäähtyminen vauhdittuu sekä kylmän ilman lisäämän lämmönhukan että verenkierron heikentymisen vuoksi.

Työskentelystä kylmissä olosuhteissa koetaan yleisesti aiheutuvan tilapäisiä haittoja kuten epämiellyttävyyttä, suorituskyvyn laskua ja työn kuormittavuuden kasvua mutta myös terveyshaittoja. Vaikutukset riippuvat kylmäaltistuksen kestosta, tasosta, päivittäisten altistumiskertojen määrästä, kylmäaltistumisen kohdistumisesta kehon eri osiin sekä työntekijän yksilöllisistä ominaisuuksista.

Aivan lievä jäähtyminen (lämpötuntemus "hieman viileä") parantaa vireystilaa ja siten työkykyä. Kaikki sitä voimakkaampi jäähtyminen heikentää toimintakykyä. Jo +10 °C:ssa on psykomotorinen toimintakyky laskenut noin 15 % optimaalisesta tasosta, ja lasku jatkuu lämpötilan myötä. Toimintakyvyn laskun syinä ovat mm. tuntoaistin ja sorminäppäryyden heikentyminen ja lihasten koordinaation muutos. Lisäksi lihassolujen keskinäinen vuorottelu heikkenee kylmässä. Silloin samat lihassolut kuormittuvat jatkuvasti, eikä viereisiä motorisia yksiköitä rekrytoida työhön. Jäähtyminen myös kohottaa verenpainetta ja tuottaa stressiä, joka ilmenee mm. stressihormonitasoissa ja autonomisen hermoston toiminnassa. Kylmässä tehdään myös enemmän virheitä, koska epämiellyttävä jäähtyminen hajottaa huomiokykyä.

Tuloksia työpaikoista ja laboratoriosta

Elintarvikealan kylmätyötä tutkittiin Työterveyslaitoksen toimesta vuosituhannen vaihteessa. Tulokset osoittivat kylmätyön tyypillisenä piirteenä jalkojen ja erityisesti käsien jäähtymisen. Erityisenä lisäpiirteenä oli niska-hartiaseudun jäähtyminen, mikä johtui kylmän ilman valumisesta alaspäin katossa olevista tuloaukoista. Tällaisen vedon torjuntaan tarvittaisiin oikeastaan aivan erikoislaatuinen vaatetus paksuine hartiatoppauksineen yhdessä erittäin hyvän kaulan ja pään suojauksen kanssa. Oikeampi ratkaisu kuitenkin olisi tekninen: ilmanvirtauksien suuntaaminen siten, etteivät ne osu työntekijään suoraan.

Pakkaustyössä tehtyjen mittausten mukaan sormet jäähtyivät reippaasti: taukojen 34 °C:sta ne jäähtyivät pakkaamon puolella noin 13 °C:een, mikä merkitsee sormien kylmäkipua ja jyrkkää toimintakyvyn laskua. Samojen käsien kämmenselät jäähtyivät nekin selvästi, mutta kuitenkin vain 26 °C:een. Samoihin tuloksiin päädyttiin laboratoriossa tehdyissä työsimulaatioissa. Sormien jäähtymistä nopeuttaa kosteus, jota kertyy aluskäsineisiin työn myötä.

Kevyt työ ei tuota riittävästi lämpöä kylmässä ympäristössä. Toisaalta paksu vaatetus, erityisesti jos se merkitsee paksuja ja monikerroksia hihoja, rajoittaa käsien toimintakykyä. Siksi vartalolle sijoitettavat lisälämmittimet tuntuvat houkuttelevalta vaihtoehdolta avaamaan sormien verenkiertoa. Mittauksissamme totesimme kuitenkin, että sähkölämmitteisen liivin käyttö ei ole ongelmatonta: on varsin pieni lämpötila-alue, missä vartalon lämmittäminen lämpöliivillä on niin tehokasta, että sormet alkavat lämmetä kylmätyössä. Sormien tätä voimakkaampi lämmittäminen edellyttää jo epämiellyttävän korkeita iholämpötiloja vartalolla. Nopeasti kehittyvät lämmittimet ja säätötekniikka tuovat epäilemättä ratkaisuja tälle alueelle.

Toistotyö jäähtyneillä, osittain alentuneen tuntoaistin ja sorminäppäryyden heikentämillä käsillä on omiaan tuottamaan oireita joko käsiin tai ranteisiin, tai muuttuneen kuormituksen ja/tai liikeratojen seurauksena kyynär- ja olkavarsiin. Rasitussairauksien tilastoissa elintarviketeollisuus onkin kärjessä sekä toimiala- että ammattiryhmävertailuissa (Työperäisten sairauksien rekisteri 2012). Yleisimpiä diagnooseja ovat olkaluun sivunastan tulehdus, jännetuppitulehdus ja rannekanavaoireyhtymä. Kylmällä on epäilemättä merkitystä näiden vaivojen synnyssä, mutta sen syyosuutta on vaikea määrittää.

Sekä ikä että työvuodet lisäävät vaivoja. Esim. niska-hartiaseudun kivut kylmätyössä yleistyvät sekä miehillä että naisilla suoraviivaisesti ja lähes saman verran ainakin 15 työvuoteen saakka, mihin aineistomme yltää. Maksimissaan niska-hartiaseudun kipuja on aineistossamme noin 60 %:lla työntekijöistä.

Nivelreumaisten merkitsevästi muita useammin ilmaisemat työperäiset altisteet oireiluunsa olivat kylmyys, kosteus ja veto. Toimialojen ja sairauksien yhteenliittyvyyden tarkastelussa elintarviketeollisuus tulee kohtalaisen usein esille nivelreuman esiintyvyydessä, tosin yhdessä monen muun toimialan kanssa.

Kylmätyöntekijöiden tyypillisiä oireita elintarviketeollisuudessa ovat eri tutkimusten mukaan mm.:

• enemmän tule-oireita
  • erityisesti alaselän kipuja ja polvikipuja, jotka lisääntyvät vuosien myötä
  • yläraajojen ylikuormitusongelmat, joita on kuitenkin vaikea kytkeä yksin kylmään
  • rannekanavaoireyhtymä
  • reumaattisia oireita
• ruoansulatuskanavan oireita
• ylähengitysteiden oireita
• häiriintynyt kuukautiskierto.

Mitä on tehtävissä?

Kylmähaittojen tunnistaminen ja niihin johtavien tekijöiden selvittäminen luovat edellytykset torjunnan tehokkaalle kohdistamiselle: onko kyse esim. koko kehon jäähtymisestä, kylmien esineiden käsittelystä, ilman virtauksista tai niiden yhdistelmästä? Haittoja torjutaan minimoimalla altistus esim. korjaamalla vetoa tuottavat työpisteet, tauottamalla tai jaksottamalla työtä ja optimoimalla vaatetuksen lämmöneristävyys. Vaatetuksessa on tärkeää kokonaisuus: sekä vartalon että käsien oikea kylmänsuojaus jalkoja ja päätä unohtamatta. Kevyen toistotyön erityisongelmaa – motoristen yksiköiden vuorottelun puutetta ja siitä johtuvaa paikallista ylikuormittumista – voi torjua tekemällä hetkellisesti raskaampi suoritus, joka rekrytoi työhön mukaan lisää motorisia yksiköitä tai vaihtelemalla suoritustapaa. Ja erikoistilanteissa saattavat lämmittimet olla hyvä ratkaisu. Yksilölliset erot kylmänherkkyydessä tulee myös ottaa huomioon.