Professori Kari Reijula - tutkija, työterveyslääkäri, yliopistomies, visionääri ja vaikuttaja
Helsingin yliopisto sai lopultakin vuonna 2014 täysiaikaisen ja vakituisen professuurin työterveyden oppialalle. Syyskuussa 2014 nimitettiin kollega Kari Reijula ensimmäisenä tähän tehtävään. Tämä on hieno asia, sillä Kari on paitsi analyyttinen älykkö myös näkijä ja tekijä sekä erittäin mukava ihminen ja pätevä professori.
Professori Kari Reijula on 57-vuotias kollega, joka valmistui lääkäriksi Oulun yliopistosta 1983 ja väitteli sieltä tohtoriksi 1985 maanviljelijöiden homepölykeuhkosta. Väitöstyön kautta alun perin keuhko- ja sisätautiorientoitunut Kari tutustui ammattitauteihin, ja monipuolinen ura työterveyshuollon piirissä vei mukaan. Oulun yliopistosta Kari sai ensimmäisen dosentuurinsa 1990 kokeellisen työlääketieteen alalta, ja työterveyshuollon dosentuuri hänellä on Helsingin yliopistosta vuodelta 1996. Uraan on mahtunut allergologian ja immunologian tutkijana ja vierailevana professorina vietetyt vuodet Yhdysvalloissa Wisconsinin yliopistossa sekä Oulun yliopistosairaalan työlääketieteen poliklinikan perustamiseen osallistuminen 1980-luvun lopussa. Näiden lisäksi hän on toiminut Työterveyslaitoksella mm. lääkärinä, tutkijana ja aluelaitoksen johtajana sekä ollut valtioneuvoston selvitysmiehenä neljästi.
Työterveyslaitoksen päätyönsä ohessa Kari on toiminut lisäksi työterveyden professorina yliopistoissa. Työterveyshuoltoon liittyvistä professuureista ensimmäinen Karilla oli jo kolmekymppisenä Oulun yliopistossa. Hän hoiti Tampereen yliopiston osa-aikaista (20 %) professuuria vuosina 2006–10, Helsingin yliopiston osa-aikaista (35 %) professuuria 2011–2014 ja nyt 1.9.2014 alkaen Helsingin yliopiston täysiaikaista professuuria. Tämän rinnalla Kari on koko ajan halunnut säilyttää kosketuksen "työterveyshuollon todellisuuteen" tseli. hän on toiminut käytännön työterveyslääkärinä eri työterveysasemilla vuodesta 1985 alkaen säännöllisesti.
Sielultaan Kari tunnistaa itsensä itäuomalaiseksi, jonka henkinen koti on Saimaan rannalla Savonlinna–Kerimäki-akselilla. Siellä hän myös viettää kesänsä. Helsingissä Kari on perheineen asunut jo yli 20 vuotta. Perheeseen kuuluu vaimo ja kaksi aikuista poikaa.
Professuurin merkityksestä
Pohjimmiltaan Kari on myös tutkija ja yliopistomies. Palattuaan Yhdysvalloista Suomeen 1990-luvun puolivälissä hän osallistui aktiivisesti työterveyshuollon professuurin rakentamiseen Helsingin yliopistossa ja yhdessä TTL:n silloisen pääjohtajan Jarmo Rantasen kanssa teki ehdotuksen asiasta yliopiston dekaanille ja rehtorille. Professuurin merkitys on paitsi akateeminen myös pragmaattinen ja liittyy oppialan asemaan lääkärikoulutuksessa. Yliopiston ''hiekkalaatikolla'' on omat lainalaisuutensa. Tiedekuntaneuvostoissa päätetään asioista ja mm. siitä, mitä lääketieteellisessä tiedekunnassa opetetaan. Professori on täysivaltainen päättäjä, ja hän on tiedekunnassa se, jolla on valta oman oppialansa asian edistämiseksi. Siirryttyään Oulusta Helsinkiin Kari näki, että myös työterveyshuolto tarvitsee Helsingin yliopistossa täysiaikaisen professuurin, jotta oppialalla olisi mandaatti toimia tiedekunnassa. Helsingin yliopistoon ensimmäinen työterveyshuollon oppialan osa-aikainen (30 %) professuuri saatiinkin vuonna 2000, ja sitä tuli tuolloin hoitamaan Matti Huuskonen. Karin visiossa työterveys on lääketieteellisessä tiedekunnassa eturintaman oppiala, sillä sen yhteiskunnallinen merkitys on hyvin merkittävä.
Työterveyshuolto
Suomessa työterveyshuollon oppialaan liittyviä professuureja on nykyisin kaikissa viidessä lääketieteen opetusta antavassa yliopistossa. Nimet tosin vaihtelevat. Oulussa on osa-aikainen (50 %) työterveyshuollon professuuri, Kuopiossa määräaikainen 100% työterveyshuollon professuuri, Tampereella ja Turussa lahjoitusvaroin perustetut määräaikaiset 100 % työterveyshuollon ja työlääketieteen professuurit. Helsinki onnistui lopulta saamaan pysyvän rahoituksen kokoaikaiselle työterveyden professuurille.
Nimikirjo voi osin liittyä tämän oppialan nuoruuteen osana lääketieteen opetusta. Karin mukaan Helsingin yliopisto valitsi oppialalle kattotermiksi sanan "työterveys". Työterveyshuolto-sana viittaa palvelujärjestelmään ja lääkäreiden erikoisalaan, työlääketiede työperäisiin sairauksiin ja lääkäreiden lisäkoulutusohjelmaan. Monessa maassa käytetty termi vastaavalle lääketieteen erikoisalalle on ''occupational medicine'', jossa sana "medicine" viittaa vahvasti kliiniseen lääketieteeseen. Perinteisesti se on näissä maissa liitetty työperäisten sairauksien ja ammattitautien tutkimiseen. Työterveyshuollon palvelujärjestelmän vahva rooli osana terveydenhuoltoa Suomessa on osaltaan vaikuttanut siihen, että työterveyshuolto-nimike on säilynyt myös oppialan nimenä yliopistoissa. Työterveyden oppialan tulisi kattaa työterveyshuollon ja työlääketieteen lisäksi perusasioita muista lähellä olevista monitieteen osa-alueista, kuten työpsykologiasta ja ergonomiasta, joita tarvitaan tuottamaan hyvinvoivia ja terveitä työntekijöitä terveissä ja hyvinvoivissa työyhteisöissä.
Yliopiston perustehtävistä
Peruskoulutus
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto on laajuudeltaan 360 opintopistettä (1 op = 27 tuntia). Näistä opintopisteistä on työterveyden osuus tällä hetkellä noin 1,5 op eli, Karin sanoin, luvattoman vähän. Helsingin yliopistossa toteutetaan merkittävä lääketieteen peruskoulutuksen uudistus vuoden 2015 alusta. Tässä yhteydessä lisätään työterveyden opetuksen määrää, ja sen laajuus nousee tasolle 4 op.
Jatkokoulutus
Työterveyshuoltoon erikoistuu Helsingin yliopistossa tällä hetkellä 285 lääkäriä. Se on enemmän kuin sisätauteihin ja kirurgiaan erikoistuvat yhteensä. Osana hiljattain käynnistettyä valtakunnallista työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen strategiauudistusta toteutettiin erikoisalan koulutuksen arviointi. Arvioinnin pohjalta tullaan käynnistämään viiden yliopiston yhteistyönä kehittämistyö, jonka tavoitteena on edelleen parantaa tämän oppialan erikoislääkärikoulutuksen laatua. Tärkeää on myös nyt koulutuksen ministeriövastuun vaihtuessa sosiaali- ja terveysministeriöön turvata koulutuksen kehittämisen ja toteutuksen rahoitus. Helsingin yliopistossa on työterveyshuollon erikoisalalla tehty mittava selvitystyö "Erikoistujan polku"-projektissa, josta on saatu merkittävää uutta tietoa erikoistuvien koulutustarpeista ja etenemisen esteistä.
Tieteellinen tutkimus
Tutkimus on työterveyden oppialalle keskeisen tärkeää, jota Kari professorina haluaa osaltaan tukea vahvasti. Tiedekunnassa oppialojen merkitystä ja resurssien jakoa arvioidaan alalla tehdyn tutkimuksen perusteella. Työterveyden on kyettävä tekemään tutkimustyötä ja tuottamaan uusia tutkijoita, tieteellisiä julkaisuja ja väitöskirjoja. Kari ei itse ole yliopistojen vanhojen "tutkijakoulujen" kannattaja vaan haluaa olla rakentamassa opiskelijoiden, aloittelevien tutkijoiden ja työterveyshuoltoon erikoistuvien arjen tarpeista lähteviä tutkijayhteisöjä. Perinteisistä tutkijakouluista ollaankin yliopistoissa luopumassa. Helsingin yliopistossa on lähdetty rakentamaan työterveyden tutkijaverkostoa, joka on perustettu kolme vuotta sitten. Verkostossa tutkimusta suunnittelevat, aloittelevat ja sitä jo tehneet kohtaavat yhteisten käytännön kysymysten parissa. Verkosto osoittaa uudelle tutkijalle oman ohjaajan, joka auttaa alkuun sekä tarjoaa menetelmiä ja työkaluja tutkimuskysymysten ratkaisemiseen. Työterveyden piirissä on Helsingin yliopistossa toistakymmentä dosenttia, joista on saatu apua uusien tutkijoiden tueksi.
Tutkimuksen alueella Kari näkee yliopistosta vahvan yhteyden Työterveyslaitokseen ja haluaa haastaa laitoksen kokeneita asiantuntijoita ohjaamaan yliopiston nuoria tutkijoita. Tämä sillanrakennus tuottaa synergiaetuja puolin ja toisin. Työterveyslaitokselle alkaa kasvaa uusi tutkijajoukko, ja oppialan tieteellinen ymmärrys syvenee. Karin tavoitteena professorina on saada työterveyden oppialalle minimissään yksi väitöskirja vuodessa, mieluiten kaksi. Viimeisen kahden vuoden aikana tavoitteet ovat täyttyneet, mutta tutkijajoukkoon mahtuu mukaan. Yliopiston kliininen opettaja, dosentti Anne Lamminpää on viime vuodet vetänyt tutkijaverkostoa, johon ovat kaikki kiinnostuneet lämpimästi tervetulleita. (anne.lamminpaa@helsinki.fi).
Yhteiskunnallinen vaikuttaminen
Kari kertoo professorina ihmetelleensä, kuinka vähän yliopistolla, ainakin lääketieteellisessä tiedekunnassa, harrastetaan yhteiskunnallista vaikuttamista. Toisaalta se on luonnollistakin, sillä monet kliiniset alat ovat niin täysin lääketieteellisiä sekä ytimeltään että käytännössä. Työterveyshuollon tilanne on toinen. Työterveyshuolto on aina joutunut ja saanut olla kiinteässä yhteistyössä työelämän eri toimijoiden kanssa. Työterveyshuollolle onkin ollut yhteiskunnallinen tilaus ja tarve. Työterveyshuollon professoreilla on halutessaan hyvät mahdollisuudet toteuttaa yhteiskunnallisen vaikuttamisen perustehtävää.
Yhteiskunta
Surulliseksi Kari tulee seuratessaan tämän hetkistä keskustelua terveydenhuollon tilasta. Siinä Karin mielestä sekoitetaan toistuvasti työterveyshuollon tavoite ja perustehtävät palvelujärjestelmän toimintaan liittyviin epäkohtiin. Monet perusterveydenhuollon ongelmat, resurssipula ja jopa lääkäreiden riittämättömyys terveysasemilla selitetään työterveyshuollon toiminnan kautta. Ei ole mielekästä vahingoittaa hyvin toimivaa työterveyshuoltoa etsittäessä ratkaisua huonosti toimivaan perusterveydenhuoltoon. Työterveyden perustehtävä työhön ja työoloihin liittyvien sairauksien ja tapaturmien ennaltaehkäisyssä sekä vahva osallistuminen työkyvyn arviointiin ja työkykyä ylläpitävään toimintaan ovat edelleen yhteiskunnan kannalta hyvin tärkeitä.
Näyttää siltä, että julkisessa keskustelussa on unohdettu perusterveydenhuollon ongelmien taustalla olevat vuosikymmeniä jatkuneet todelliset syyt; jo vuosikymmenien ajan poliittinen päätäntä ja terveydenhuoltojärjestelmän poliitikkojen päätökset ovat ohjanneet terveydenhuollon rahoitusta pääosin, joka on kohdentunut voimakkaasti erikoissairaanhoitoon. Tässä kehityksessä työikäisten sairaanhoito on liukunut yhä enemmän työterveyshuoltoihin. Kari toteaa saman tien, että myös tämän päivän työterveyshuollossa on kehitettävää.
Kari näkee, että työterveyshuolto voi parhaimmillaan olla suomalaisen yhteiskunnan pelastus. Työterveyshuollon ydinasiat kuten, preventio, sairauksien ja työtapaturmien ehkäisy, työ- ja toimintakyvyn ylläpito sekä kokonaishyvinvoinnin edistäminen, ovat etenkin tässä taloustilanteessa entistä tärkeämpiä yhteiskunnan kannalta.
Käytännön työterveyshuolto
Työkyvyn ylläpitämisen tematiikka on työterveyshuollon keskiössä. Työterveyslääkärit yhdessä moniammatillisen tiiminsä ja yritysten kanssa tekevät yhteiskunnallisesti merkittävää työtä. Työterveyshuollossa tehtävää työtä, joka kohdistuu työkyvyn ylläpitoon ja palauttamiseen yksilö- ja yhteisötasolla, ei valitettavasti nähdä terveydenhuoltojärjestelmässä tai edes muilla kliinisillä aloilla niin merkittävänä kuin se aidosti on. Työ näyttäytyy helposti vain sairauslomien tai eläkkeiden kirjoittamiselta ja "flunssapoliklinikaltana".
Sairauksien hoito työterveyshuollossa on oma lukunsa. Tästä Kari peräänkuuluttaa avointa keskustelua, eli "kissa olisi hyvä nostaa pöydälle", ja pyrkiä yhdessä näkemään, millä tavalla työterveyslääkärit voivat oikeasti olla erittäin tärkeä osa sairauksien tutkimista ja hoitoa kaikkein hyödyllisimmällä tavalla. Kari tunnustautuu vahvaksi kannattajaksi sille, että työterveyshuollon erikoislääkärit osallistuvat jatkossakin tiettyjen sairauksien tutkimiseen ja diagnostiikkaan, mikä myös on tärkeä osa preventiotyötä. Nykyiseen tilanteeseen työterveysasemien sairausvastaanotoilla on ikään kuin luisuttu, ja käytännöt työterveysasemilla vaihtelevat.
Suurimmat haasteet työterveyden koulutuksessa seuraavien 10 vuoden aikana
Työterveyshuollosta on tullut yleislääketieteen ohella erikoislääkärikoulutuksen suurin erikoisala. Erikoisala kiinnostaa, ja koulutukseen saadaan erinomaisia lääkäreitä. Koulutuksen sisältö ja laatu on pystyttävä jatkossakin turvaamaan. Erikoisalan tulee saada riittävät resurssit voidakseen tehdä laadukasta työtä. Työterveyshuollon erikoislääkärikoulutusta on toteutettu nyt kymmenen vuotta eduskunnan hyväksymällä erillisrahoituksella, joka on jälleen kerran vuoden 2017 lopussa katkolla. Erikoisalan tarvitsema jatkorahoitus on saatava varmistettua erillislailla, tai sille on saatava muu luotettava vaihtoehto. Joka tapauksessa koulutukselle on taattava riittävät resurssit yliopistoihin, koulutuspaikkoihin ja Työterveyslaitokselle, jotta tasokas työterveyshuollon erikoislääkärikoulutus voidaan turvata.
Työterveyshuollon asema on jatkossakin pystyttävä turvaamaan osana korkeatasoista terveydenhuoltojärjestelmää Suomessa. Tällä hetkellä käytävä keskustelu kiinnittyy perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon epäkohtiin, joita ei voi ratkaista työterveyshuoltoa näivettämällä.
Työelämätuntemus tulee saada nykyistä vahvemmin osaksi lääketieteen perusopetusta ja työterveyshuollon erikoislääkärikoulutusta. Tämä edellyttää erikoisalalta uutta tulokulmaa opetukseen ja erikoislääkärikoulutukseen. Tarvitaan myös aivan uusia verkostoja lääketieteestä moniin muihin oppialoihin.
Työn ja työolojen merkitys sairauksien synnyssä sekä työkyvyn arviointi on otettava nykyistä huomattavasti tiiviimmin lääketieteen perusopetukseen muillakin erikoisaloilla kuin työterveydessä. Työterveyden oppialan tulee olla mukana tätä opetusta suunniteltaessa ja toteutettaessa eri erikoisaloilla. Työterveyden erikoisala ei jatkossa ole vain lähetteitä kirjoittava taho vaan työterveysasioissa muita erikoisaloja konsultoiva, ohjaava ja neuvova erikoisala. Työterveyden oppialan resurssit lääketieteen peruskoulutuksessa tulee mahdollisimman pian saada sille tasolle, jota oppialan merkitys yhteiskunnassa edellyttää.
Ei vain työtä
Työn vastapainoksi useimmat meistä kaipaavat jotain muuta. Karilla tämä vastapaino löytyy musiikista, kuntoliikunnasta ja metsässä liikkumisesta Kosmo-mäyräkoiran kanssa. Lomat Kari viettää mielellään mökkimaisemissa Kerimäellä Saimaan rannalla. Raskaatkin työtehtävät sujuvat paremmin ja mieltä painavat asiat tuntuvat kevyemmiltä kantaa, kun illan päätteeksi juoksee hikilenkin mielimusiikkia kuunnellen. Hyvin usein Kari kertoo kuuntelevansa Billy Joelin musiikkia, kuten kappaleita "New York State of Mind" tai "Piano Man". Kaikkein tärkeintä on kuitenkin rakkaiden läheisten, sukulaisten ja ystävien tuki ilon ja surun hetkillä.
Martina Torppa
Työterveyslääkäri
Helsinki