Vuoden 2014 kouluttajalääkäriksi valitun Anja Renforsin ajatuksia

Työterveyshuollon muuttuminen

70-luvun lopussa ja 80-luvun alussa työterveyslääkärin työ oli ennaltaehkäisevää työtä. Tehtiin työpaikkakäyntejä ja terveystarkastuksia. Ergonomian tietämystä ei paljonkaan ollut, työ oli toistotyötä, kurottelua, yläraajat koholla työskentelyä. Työergonomian parantamisessa oli suuri haaste. Saimme kuitenkin aikaan työnkierron ja muutenkin työasennot yläraajoja ja niska-hartia-aluetta vähemmän kuormittaviksi. Liuotinainealtistusta oli paljon, samoin asbestille altistuttiin. Meluvammat olivat tavallisia. Altistumistasojen alentamiseksi tarvittiin yhteistyötä työsuojelun kanssa, jos työpaikalla sellainen organisaatio löytyi. Ei ollut erityisäitiysrahamahdollisuutta.

Työterveyshuollon nykytilanne

Hyvän työterveyshuoltokäytännön mukaisesti toteutettu työterveyshuolto, mihin sisältyy työterveyspainotteinen sairaanhoito, on ollut hyvä uudistus. Pitää varmistaa, että työ ei painotu sairaanhoitoon. Hyvä työpaikkaselvitys on toiminnan perusta, ja sen tuloksena päätetään tarvittavat toimenpiteet. Viime vuosina tulleista työterveyshuoltoa koskevista ohjeista koen hyvänä varhaisen tuen mallin, joka ohjaa esimiestä kiinnostumaan työntekijöidensä jaksamisesta. Samoin 30–60–90 päivää -säännöt ovat onnistuneet. Osasairauspäiväraha tukee työhön paluuta. Nämä muutokset ovat tehostaneet yhteistyötä työpaikkojen esimiesten kanssa ja esimiehet ovat alkaneet myös miettimään osa-aikaisen ja kevennetyn työn mahdollisuutta työntekijän työhön paluun tukemiseksi.

Työelämän vaatimukset ovat viime vuosina kasvaneet. Lähes jokaisella työpaikalla ja työntekijällä on tulostavoitteet, joihin pitää päästä. Jos tavoitteet saavutetaan, seuraavana vuonna vaaditaan taas enemmän. Määräaikaiset työsuhteet ovat tavallisia, samoin erilaiset projektityöt. Nuorten tulevaisuuden suunnittelu vaikeutuu, kun ei ole varma, onko työpaikkaa enää vuoden päästä. Nyt on jo kolme vuotta puhuttu lamasta ja kuinka huonosti meillä menee. Tästä aiheutuu epävarmuutta ja huolta. Pitäisi tuoda esiin myös positiivisia asioita, vaikka pieniäkin.

Työterveyshuollon tulevaisuus

Työterveyshuollon tulevaisuuden näen epävarmempana kuin tähän saakka koskaan työurani aikana. Sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistuksesta ei ole käynyt selville, mikä on työterveyshuollon rooli jatkossa. Miten työterveyshuolto järjestetään ja mikä on yksityisten työterveysasemien rooli? Välillä on tullut tunne, että työterveyshuolto toimii liian hyvin ja vastaa käyttäjiensä tarpeisiin päättäjien mukaan liian tehokkaasti, joten hyvin toimiva järjestelmä pitää romuttaa. Myös työterveyshuollon vaikuttavuuden arvioinnissa on edelleen kehittämistä. Meidän pitää pystyä osoittamaan tarpeellisuutemme ja hyötymme kustannuksista päättäville.

Kouluttajalääkärinä oleminen

Kouluttajalääkärinä toimimisesta on ollut hyötyä itsellenikin, koska minun on pitänyt perehtyä asioihin, joita olemme käyneet läpi. Työterveyslaitos-jaksostani, joka oli 80-luvun lopulla Helsingissä, on vierähtänyt pitkä aika. Opetustyö on ollut opiskelua myös minulle itselleni. Minulla on ollut onnea, koska opetettavani ovat olleet innostuneita ja alasta kiinnostuneita sekä halunneet tosissaan työterveyshuollon erikoislääkäreiksi. Olen luottavainen, että heistä tulee taitavia työterveyslääkäreitä. Oman työpaikkani laatujärjestelmä on ollut apuna työhön perehdyttämisessä.

Miksi nuoren kollegan kannattaa erikoistua työterveyshuoltoon?

Vaikka sote-uudistus pelottaakin, luotan siihen, että työterveyshuoltoa arvostetaan jatkossakin ja sillä on erityinen rooli. Työterveyshuollon erikoislääkäriltä vaaditaan kuuntelu- ja neuvottelutaitoja sekä puolueettomuutta. Pitää perehtyä yrityksien strategiaan ja neuvotella yrityksen toiminnasta vastaavien henkilöiden kanssa. Kuitenkin pitää tuntea omat rajansa – työterveyslääkäri on työterveyshuollon asiantuntija. Edelleen nykyäänkin helposti siirretään esimiehille ja henkilöstöhallinnolle kuuluvat mutta ikäviksi koetut asiat työterveyshuollon hoidettavaksi. Erikoisala poikkeaa perinteisistä siinä, että muut ovat pääsääntöisesti tekemisissä potilaan kanssa, me työnantajan, työntekijän, työsuojelu- ja luottamusmiesorganisaation, vakuutusyhtiöiden ja muiden sidosryhmien kanssa. Työterveyslääkärin työ on vaihtelevaa, monipuolista ja kannustavaa. Suosittelen nuoria osallistumaan alan koulutuksiin, koska niissä tapaa kollegoja ja saa luoduksi sosiaalisia verkostoja.

Mukavat porilaiset

Jopa uutisissakin on kerrottu, että porilaiset ovat Suomen onnellisimpia ihmisiä. Kun muutin Poriin, minua varoitettiin, että porilaiset ovat sisäänpäinkääntyneitä ja että vain syntyperäiset porilaiset viihtyvät Porissa. Porilaiset ovat suoraselkäisiä ja ystävällisiä ihmisiä, ja heidän kanssaan on helppo tulla toimeen. Porissa on hyvä asua, kulttuuri- ja liikuntapalvelut ovat erinomaiset: on Yyterin rannat ja golfkentät sekä kesällä Pori Jazztapahtuma.

Harrastukset

Liikunta on minulle tärkeä vastapaino työlle. Käyn kahvakuulatunnilla, spinningissä ja kiertoharjoittelussa sekä pyöräilen työmatkan. Suurimmat saavutukset liikunnassa ovat Tukholman maratonin juokseminen ja hole in one golfissa Cancunissa työterveyshuollon maailmankongressissa ollessani. Kulttuuriharrastuksista pidän baletista, ja toivottavasti tulevaisuudessa minulla on enemmän aikaa käydä esityksissä. Viime aikoina tärkeässä asemassa vapaa-aikanani ovat olleet lastenlapset: he menevät muiden harrastusten edelle, kun tarvitaan apua lasten hoidossa.