Juha T. Hakala: Luova laiskuus. Anna ideoille siivet. Gummerus 2013. 240 s.

Kasvatustieteen professori, filosofi Juha T. Hakalaan olen tutustunut aiemmin hänen haastaessaan ylisuorittajia Tee työsi huonommin - kolumnissaan. Kutkuttavana ajatuksena oli, että perfektionistikin pystyy aloittamaan tehtävän, kun ei pyri täydellisyyteen.

Kirjassaan Hakala pohtii luovuuden rakennusaineita, sillä Hakalan mielestä hidas aika on luovuuden ystävä. Kirja on kirjoitettu ihmisille, joita jatkuva mukana pysymisen vaatimus vaivaa. Ja niille, joiden ajan ja energian älypuhelin, sähköpostit ja palaverit syövät. Hakala väittää, että jatkuva kiihdytys on selitys sille, miksi me suomalaiset emme enää pitkään aikaan ole saaneet juuri mitään luovaa aikaiseksi. Toki hän pohdiskelee myös Maslow'n tarvehierarkian näkökulmaa – turvallisissa oloissa luovuus on helpompaa. Maslow'kin piirusteli hierarkiansa joutohetkenä junaa odotellessa…

Luovuustutkimuksen oivalluksia on ollut mm. se, ettei korkea älykkyysosamäärä korreloi luovuuden kanssa – ei tarvitse olla älykäs ollakseen ideasampo. Tutkijat ovat vakuuttuneita, että luovuutta on mahdollista kehittää sen tutkijoita ja määritelmiä pakenevasta mysteeriluonteesta huolimatta.

Hakala päätti tarttua luovuuden mysteeriin ja lähestyi nobelisteja kirjeitse. Vastauskirjeissään kovan luokan tiedemiehet korostivat alitajunnan ja intuition merkitystä, arjesta irrottautumista ja työhuolien unohtamista. Ideat kypsyvät kiireettömyydessä ja pulpahtavat esiin rentoutuneessa mielessä. Luppoaika ravitsee luovaa mieltä. Pakonomainen eteenpäin rientämisen tarve näivettää innovatiivisuutta.

Sattuma suosii valmistautunutta mieltä, totesi jo aikoinaan Louis Pasteur. Alitajuntaa kannattaa ruokkia ja hyödyntää, antaa sille prosessoitavaa.

Suvaitsevaisuus ja erilaisuus ovat luovuudelle hyviä kasvualustoja. Ne johtavat asioiden ratkomiseen erilaisin tavoin kuin totunnaisesti on tehty. Myös huumori ja leikkimielisyys ravitsevat luovuutta. Työpaikan kahvihuoneessa saattaa kuhista varsinainen ideariihi.

Kiehtova luovuutta ruokkiva elementti esitellään: keskeneräisyys, kaoottisuus. Mika Waltari on joskus todennut, että kun jättää tarinan pahasti kesken, on helpompi jatkaa seuraavana päivänä kuin jos tekee kaiken valmiiksi, jolloin käynnistelyyn kuluu aikaa.

Vaikka Maslow'n teorian mukaan vakaat olot ja tyydytetyt perustarpeet ovat hyvä perusta luovuudelle, tiedetään myös sotien ja muiden kriisien synnyttävän jättiharppauksia monella saralla. Stressi ja kriisi synnyttävät luovuutta. Kohtuullinen ahdistus ja masennuskin voivat pakottaa pysähtymään, arvioimaan ja ratkomaan tilanteita uudella tavalla. Niin – pysähtymään.