Frédéric Saldmann: Terve järki on paras lääke. Gummerus 2014, 224 sivua

Kirja kuuluu sarjaan itsehoito-oppaita. Kirjoittaja on ranskalainen sydänsairauksiin ja ravitsemustieteisiin perehtynyt lääkäri, joka on syntynyt Pariisissa 1953. Saldmann on julkaissut useita itsehoito-oppaita. Tätä teosta on myyty Ranskassa jo puoli miljoonaa kappaletta, ja se on käännetty yli kymmenelle eri kielelle. Hän on kirjoittanut tähän teokseen lukuisan määrän itsehoito-ohjeita, joita hän ei oman kertomansa mukaan koskaan uskaltanut vastaanotolla reseptiin laittaa. Liekö ranskalaista hienotunteisuutta?

Joka tapauksessa ohjeita tulee teoksessa kaikkiin yleisimpiin sairauksiin ja oireisiin vieläpä sujuvassa ja ymmärrettävässä muodossa. Mieleen tulee vääjäämättä maalaislääkäri Kiminkinen, joka on omalla sarallaan onnistunut ilmaisemaan selkokielellä eri asiantuntijoiden ajoittain vaikeaselkoisia ja joskus ristiriitaisiakin suosituksia sekä neuvoja. Tohtori Kiminkisen eduksi on tässä mainittava kielen rikkaus ja tekstin mukaansatempaavuus – jopa provokatiivisuus. Tohtori Salomannin teksti on enemmänkin asiallista mutta kuitenkin mielenkiintoista ja niin selkeästi kirjoitettua, että tätä teosta on helppo ja nopea lukea. Kirja on jaettu selkeästi kymmeneen kappaleeseen, jotka käsittelevät ylipainoa, fyysistä ja psyykkistä energiaa, unen laatua, allergioita ja vatsavaivoja, tarttuvia tauteja, hätätilanteita, muita vähemmän akuutteja sairauksia, seksuaalisuutta, stressiä, masennusta, aivojen harjoittamista sekä viimeisessä kappaleessa magnetismia, selvänäköä ja mystisiä parantumisia. Kirjan lopussa on lähes kaksisataa tieteellistä viitettä, joten aivan tuulesta temmattuja kirjan ohjeet eivät ole. Itse asiassa kirjoittaja pyrkii pitäytymään varsin tiukasti näyttöön perustuvassa lääketieteessä, vaikka välillä hän poikkeaa alueille, joissa tieteellinen näyttö on korkeintaan tasoa C tai D puhuttaessa näytönasteluokituksesta. Viimeinen kappale ei tosin yllä alimpaankaan näytönasteeseen, mutta kirjoittaja toteaakin viisaasti, että monet ilmiöt karkaavat edelleen nykytieteen ulottumattomiin.

Kirjaa voi suositella kaikille lääkäreille ja muillekin terveydenhuollon ammattilaisille, jotka ovat kiinnostuneita siitä, mitä heidän asiakkaansa mahdollisesti lukevat. Kirjan tekstit antavat mielestäni paikoitellen myös eväitä kertoa kansan kielellä, mitä itse kukin voisi oman terveytensä eteen tehdä. Käypä hoito-suositukset eivät tähän välttämättä anna ohjeita. Valistunut maallikko voi myös poimia kirjasta sopivia itsehoito-ohjeita useisiin tavallisiin lääketieteellisiin ja vähän muihinkin arkipäivän ongelmatilanteisiin.

Kirjan ydinsanoma on lyhyesti: ''Meillä on syvällä sisimmässämme omat lääkkeet itsemme hoitamiseen, mutta emme käytä niitä. Olemme oma lääkkeemme, mutta emme tiedä sitä.'' Olemme todennäköisesti vieraantuneet omasta itsestämme ja luonnosta niin kauas, että emme enää tunnista näitä elimistön signaaleja, jotka ohjaisivat meitä paranemisen tielle ennen varsinaisten sairauksien puhkeamista.

Päällimmäisenä kirjasta jäi mieleeni henkiseen kuormitukseen, masennukseen ja aivojen huoltoon liittyvät ohjeet. Näihin murheisiin me käytännön työterveyslääkärit päivittäin törmäämme, eikä yksikään työkalu potilaan ymmärtämässä muodossa liene liikaa.