AOHC 2014
American Occupational Health Conference pidettiin 25.4.–1.5.2014 San Antonion kaupungissa, Teksasin osavaltiossa. San Antonio on USA:n seitsemänneksi suurin kaupunki (noin 1.4 miljoonaa asukasta), joka on kasvanut Alamon luostarilinnakkeen ympärille. Alamo onkin Yhdysvaltalaisille erittäin tärkeä symboli taistelusta vapauden puolesta ja vetää puoleensa massoittain turisteja vuosittain. Luostari on hyvin kunnostettu ja yksi konferenssin vapaamuotoisesta toiminnasta oli konferenssiväelle suunnattu oma ilta luostarissa. Harva meistä oli San Antoniosta kuullutkaan aiemmin, mutta ajatus kansainvälisestä kongressista kiinnosti, joten tartuimme tilaisuuteen lähteä. Matkaseurueen muodostivat työterveyslääkärit Jussi Heliö Limingasta, Ville Wikström Kempeleestä , Petri Hanski ja Otto Rinne Oulusta, sekä Teppo Niinimäki Turusta.
Tapahtuma oli järjestyksessään 99. ACOEM-kongressi (American College of Occupational and Environmental Medicine). Luentoja ja workshoppeja oli kymmenittäin, toimintaa oli jatkuvasti samaan aikaan useissa saleissa. Luennot alkoivat jopa aamulla klo 7.30 ja osa kesti iltaan klo 19 asti. Konferenssin puitteet ovat meikäläisittäin hulppeat, osallistujia oli yli 1000. Hotelli jossa kongressi pidettiin ja jossa majoituimme oli aivan kaupungin keskustassa. Suoraan ulko-ovelta alkoi kaupungin tärkein nähtävyys, tunnelmallinen River Walk joka kiersi ympäri keskustaa joen rannoille rakennettuna arkkitehtuurisena kokonaisuutena. Tässä ympärillä oli tietysti runsaasti upeita pihviravintoloita, olimmehan Teksasissa.
Isänmaallisuus on hyvin vahvasti esillä kaupungissa sekä myös konferenssissa. Avajaisissa sotilaat marssivat paraatipuvuissa, kansallislaulua soitetaan ja käsi sydämellä lauletaan Tähtilippua. Lippu on muutenkin esillä joka puolella. Konferenssin messuosastolla esittäytyvät myös eri aselajit kertoen työterveyshuoltotoiminnastaan ja yrittäen samalla rekrytoida työterveyslääkäreitä töihin esimerkiksi lupaamalla maksaa lääkärin opintolainat pois.
Aiheita oli runsaasti, erilaisista TULES-aiheista akuuttilääketieteen ja ympäristöterveydenhuollon linkitysten kautta työterveyshuoltoon. Ylipaino nähtiin yhdeksi huoleksi ja ratkaisumahdollisuuksia yritetään keksiä. Eräs terveysteko sai erikoismaininnan; Maininnan saajat olivat suunnitelleet yliopistokampuksen uusiksi ja parkkipaikat oli sijoitettu siten, että jokaiselle tulisi vähintään 15 minuutin kävelymatka töihin eli ympäristösuunnittelullakin voidaan edistää painonhallintaa.
Työterveyshuolto USA:ssa
Työterveyshuolto on hyvin erilaista USA:n sisällä; jokaisella osa-valtiolla on oma lainsäädäntönsä työterveyshuollosta eikä Liittovaltion ohjausta juurikaan tunnu olevan. Yleisenä linjana tuntuu olevan, että altisteisissä työpaikoissa ovat terveystarkastukset pakollisia, mutta altisteen määrittämisestä vastaa yritys itse. Sairaanhoitotoimintaa ostetaan hyvin vaihtelevasti ja suuntaus vaikutti olevan siirtää kustannukset työntekijöiden itsensä katettavaksi. Isot yritykset olivat myös osittain ulkoistaneet työterveyshuoltoaan valtakunnallisille ketjuille, kuten esim. Kaiser Permanente sekä Concentra.
Toisaalta joissain paikoissa oli erikseen oma akuuttihoitoa tarjoava yritys tai paikallinen sairaala, jolle oli ulkoistettu työterveyshuollon sairaanhoito. Ongelmana työterveyslääkärit näkivät tässä sen, että akuuttihoidossa työskentelevät lääkärit eivät seuranneet yritysten toimintasuunnitelmia kuten pitäisi ja toisaalta eivät pitäneet TTH:n potilastapauksia yhtä tärkeinä. Sairaanhoitoa tekevät lääkärit eivät myöskään suostuneet tekemään työterveyshuoltoon kuuluvia lausuntoja ja muita paperitöitä ja he pitivät epäreiluna sitä, että työterveyslääkäreiden ei tarvitse päivystää mutta heidän pitää. Tästä on vedettävissä suora analogia Suomenkin järjestelmään, kuten kaikki hyvin käytännössä olemme huomanneet.
Ratkaisuna mietittiin mm. päivystysvelvollisuuden ulottamista myös työterveyslääkäreille, lisäksi ilta- ja viikonloppuvastaanottoa työterveyshuoltoon, joka oli myös työnantajien toive. Lisäkoulutuksena oli pohdittu työterveyshuollon koulutusta akuuttihoidon lääkäreille ja toisaalta myös työterveyshuollon lääkäreille, jotka myönsivät akuuttihoidon taitojen rapistuneen. Tässä oli myös esteenä useita lakiteknisiä seikkoja, sillä järjestelmät vaikuttivat jopa suomalaisia monimutkaisemmilta ja tietysti amerikkalaiseen tapaan oikeusjuttuja pelättiin puolin ja toisin. Lisäksi työterveyshuollon lääkärit toivat esille sen, että usein kaikesta huolimatta potilaita on pakko hoitaa laaja-alaisesti työterveyshuollossa, sillä heillä ei välttämättä ole muuten omaa lääkäriä lainkaan ja terveys jää hoitamatta. Esimerkiksi rekkakuskeilla eivät ammatin vaatimat terveydelliset vaatimukset täyttyisi muuten lainkaan ellei työterveyslääkäri tutkisi ja hoitaisi heidän sairauksiaan. Todettiin myös, että yleislääkäri tai perhelääkäri ei välttämättä pysty olemaan objektiivinen ja muistamaan myös työnantajapuolen etuja potilasta hoitaessaan. Loppukaneettina toivottiin lisäkoulutusta lääkäreille varhaiseen puuttumiseen ja töihin paluun tukimuotoihin, joka kuulosti taas kerran kovin samanlaiselta mitä meillä Suomessa.
Työterveyshuolto Euroopassa
Mielenkiintoisena luentokokonaisuutena esiin nousi Occupational Medicine from around the Globe, jossa käsiteltiin pääpiirteittäin työterveyshuollon piirteitä eri maista. Englannissa tärkeäksi näkökulmaksi on nostettu työterveyshuollon ja kansantalouden yhteys, sillä nimenomaan hallitusten ja parlamenttien silmissä tulisi tämän näkökulman mukaan tuoda esille työterveyshuollon kustannusvaikuttavuutta sairauksien ennaltaehkäisyssä ja hoidossa. Englannissa erityisesti mielenterveystyötä on yhdistetty työterveyshuoltoon, mutta myös muuta ensilinjan hoitoa. Samaa voi toki nähdä myös Suomessa, sillä varsinkin kunnallisten mielenterveyspalveluiden saatavuus on usein heikkoa ja työterveyshuollossa mielenterveyttä uhkaavia tekijöitä on hyvä lähteä hoitamaan moniammatillisen tiimin avulla, erityisesti työpsykologin palvelut ovat todella hyvä apu tässä. Tämän englantilaisen näkemyksen mukaan terveys on tärkeä osa taloutta. Haasteina nähtiin samoja mitä Suomessakin, eli ikääntyvän työväestön mukana sairastavuus nousee ja työterveyshuollolla on entistä suurempi rooli kroonisten sairauksien hoidossa työpaikoilla. Toisaalta TTH:n rooliksi nähtiin nimenomaan perinteiset ennaltaehkäisy ja työtapaturmat. Ajatuksena kuitenkin oli entistä enemmän työterveyden integrointi kokonaisterveyteen ja terveydenhuoltoon.
EU:n sisällä ns. Framework Directive –ohjeistuksen tarkoituksena on yhtenäistää käytäntöjä ja luoda kattojärjestelmä. EU:ssa on huomattu uusien jäsenmaiden olevan paljon aktiivisempia ja parempia tekemään muutoksia. Toisaalta työnantajien on huomattu menevän riskinarvioinnissa siitä missä aita on matalin. Näkemyksen mukaan työolojen tulisi erityisesti EU:n sisällä olla samat kaikkialla terveys- ja talousnäkökulmasta. Ohjeiden ja Käypä hoito –suositusten tulee olla yksinkertaisia tai niitä ei noudateta. Työnantajien on kuitenkin huomattu olevan kiinnostuneita nimenomaan työtapaturmien ehkäisystä ja niiden kulun selvittämisestä, tässä lienee taustalla taloudellinen intressi. Työterveyshuoltojärjestelmät eri maissa EU:n sisälläkään eivät ole vertailukelpoisia ja tämä haittaa tutkimuksen tekemistä ja prosessien tarkkailua.
Uusi teknologia terveydenhuollossa
Eräs erittäin mielenkiintoinen luentoaihe oli nykypäivän lääkärille entistä tärkeämpi mobiiliteknologia ja sen hyödyntäminen potilaan hoidossa. Luennoitsijat näkivät että lääkärin rooli on muuttumasta perinteisestä opettajamaisesta mentorityyppiseen rinnallakulkijaan. Potilaat kokevat välittämisenä myös etänä tapahtuvan konsultoinnin mobiiliteknologian avulla ja ohjeistamisen itsehoitoon eri applikaatioiden (Apps) kautta. 34% amerikkalaisista aikuisista omistaa iPadin ja älypuhelimen tietysti vielä tätä useampi. Potilaat näkivät tärkeänä sen että lääkäri on sitoutunut itsensä kehittämiseen (Commitment to excellence) ja yhtenä osana tätä pidettiin nykyajan trendien seuraamisen. Ohjelmia älypuhelimille ja läppäreille löytyy laidasta laitaan. Jokaisen lääkärin tulisi pitää vastaanotolla jotain interaktiivista anatomian kuvastoa käytettävissä, josta voi helposti näyttää potilaalle missä hänen ongelmansa tai kipunsa on. Lisäksi melko monia ohjelmia voi hyödyntää työterveyshuollossa kuten desibelimittareita, ainakin suuntaa-antavana. Sairaudenhoidossa oli käytössä esimerkiksi etänä luettava yksikytkentäinen EKG joka lähettää tiedon suoraan lääkärin kännykkään ja hän voi kommentoida sitä potilaan ollessa kotonaan. Tulossa oli mm. jatkuva verensokerimittaus, mobiileja liikesensoreita nivelissä ja sensoreita lääkevalmisteeseen jotka kertovat lääkärille onko lääke oikeasti syöty. Nämä vaativat toki invasiivisen komponentin ja ovat toistaiseksi kalliita, mutta mahdollisuudet ovat lähes rajattomat. Ongelmina mobiiliteknologian kehityksessä nähtiin se, että vaikka iPad julkistettiin yli 4 vuotta sitten ja se on ollut suunnaton menestys, eivät lääkärit ole lähteneet mukaan ohjelmistojen kehitykseen vaan ne ovat insinöörien suunnittelemia. Vain 27% lääketieteellisistä Appseista on lääkäreiden tarkistamia. Lisäksi suurin osa ohjelmista ei ole mitenkään säännösteltyjä, kun lääkäreitä ohjaavat lakiin perustuvat säännökset ja eettiset ohjeistukset ei applikaatioita suunnittelevia ja niillä rahastavia ihmisiä valvota mitenkään. Ongelmaksi saattaa myös muodostua asynkroninen siirto ja mahdollisuus menettää dataa Internetin yli siirtäessä sekä tietoturvariskit. Hyvä vinkki suomalaisellekin lääkärille on iMedicalApps-sivusto (www.imedicalapps.com/) jossa arvostellaan lääketieteellisiä ohjelmistoja. Joka tapauksessa lääkäri/potilassuhde on muuttumassa enemmän interaktiiviseksi ja ohjeeksi kannattaa ottaa "älä ole ensimmäisenä ottamassa uutta käyttöön äläkä viimeinen vanhaa hylkäämässä".
Töihin USA:han?
Töihinkin tuli jo kutsuja, mutta ensin eurooppalaisen lääkärin tulisi suorittaa iso tentti, sitten olisi edessä taas 4-5 vuoden palkatonta harjoittelua sairaaloissa sekä lisää tenttejä. Lopulta olisi ehkä mahdollisuus päästä työterveyslääkäriksi sekä saada noin 200 000 USD vuosipalkkaa sekä kahden viikon vuosiloma.
Obama care
Accountable Care Act (ObamaCare) jakaa yhdysvaltalaisten mielipiteet. Monet työterveyslääkärit näkivät sen kuitenkin pääsääntöisesti hyvänä, jotta kaikki työntekijät tulisivat edes jotenkin hoidetuksi sairauksiensa osalta. Monen amerikkalaisen mielestä terveys on kuitenkin henkilökohtainen asia, osa omaa valinnan vapautta eikä siihen tule valtion puuttuman. Moni tavallinen amerikkalainen oli jopa valmis maksamaan sakon siitä hyvästä jotta ei tarvitse maksaa pientä vakuutusmaksua, ja tämä ihan vain arvovalinnan takia. ObamaCare nähtiin mahdollisuudeksi työterveyshuollon kannalta parantaa koko kansakunnan sekä erityisesti työntekijöiden terveydentilaa. Lääkärit tuntuivat kannattavan sitä.
Eräs haastateltavamme, suuren öljy-yrityksen työterveyshuollosta vastaava MD Peter Fass toteaa tulevaisuudesta että suuryrityksissä tullaan tarvitsemaan jatkossa työterveyshuollon suhteen enemmän strategista ajattelua ja sen tarkkaa suuntaamista oikein valittuihin kohteisiin koskaan unohtamatta perustyöterveyslääkärin työtä arvioida työntekijöiden terveyttä sekä työkykyä että hoitaa työntekijöitä. Lisäksi tulevaisuudessa nähtiin suuntauksena myös erilaisten huolellisesti suunniteltujen terveydenedistämisohjelmien kehittäminen, mutta mitä nämä ovat jatkossa jäi vielä hieman avoimeksi.
Yhteenvetona suosittelemme lämpimästi osallistumista American Occupational Health Conferenceen. Ensi vuonna tapahtuma täyttää pyöreitä kun 100. kongressi järjestetään Baltimoressa.
Työterveyshuoltoon erikoistuva lääkäri
ville.wikstrom@attendo.fi
Jussi Heliö
Työterveyshuollon ja yleislääketieteen erikoislääkäri
jussi.helio@terveystalo.com
