Työterveyslääkäri

Työterveyshuolto Manchesterissa, UK

Työterveyslääkäri
2015;33(1):93-94
Hannu Haanpää

TYKS tarjoaa mahdollisuuden erikoistuville lääkäreille hakeutua vaihtoon Eurooppaan oman erikoisalan klinikoihin saamaan kokemusta, näkemystä ja tietoa omalta alalta laajemmin. Vaimoni erikoistuu perinnöllisyyslääketieteeseen TYKS:ssä ja hakeutui vaihto-ohjelman piirissä töihin Manchesterin yliopistosairaalan perinnöllisyys klinikkaan st. Mary's Hospital:iin. Muutimme kuukaudeksi Manchesteriin koko perhe. Ennen matkaa ajattelin ottaa ajasta oman erikoistumiseni kannalta kaiken irti ja otin yhteyttä Manchesterin yliopiston työterveyshuollon professoriin (Raymond Agius), jonka yhteystiedot löytyivät googlettamalla helposti. Tutustuminen klinikkaan järjestyi nopealla aikataululla. Pääsin tutustumaan professorin omaan klinikkaan ja seuraamaan potilasvastaanottoa. Lisäksi minulta pyydettiin esitystä suomalaisesta työterveyshuollosta, jossa yhteydessä keskustelin paikallisten kollegoiden kanssa englantilaisen työterveyshuollon tilasta.

Tutustumiseni aikana sain havaita, että työterveyshuolto on Yhdistyneissä Kansakunnissa (UK) vielä kovin kehitysvaiheessa verraten suomalaiseen työterveyshuoltoon. Työterveyshuollon kattavuus UK:ssa on vain 20–25% työväestöstä, kun se Suomessa on yli 90%. Lakisääteistä työterveyshuoltoa on tarjolla vain selvästi altisteisissa ammateissa ja muutoin lainsäädännössä ei ole määrätty työterveyshuollon järjestämisestä mitenkään. UK:ssa elää vahva yleislääkäri perinne. Heillä on kansallinen terveydenhuolto (NHS), joka kustantaa kansalaisten perusterveydenhuollon. Jokaisella kansalaisella on oma nimetty GP, jonka vastaanotolle hakeudutaan, kun lääkäriä tarvitaan. GP sitten tarvittaessa konsultoi työterveyshuoltoon erikoistunutta lääkäriä, mikäli epäillään asian liittyvän työhön.

Seuratessani potilasvastaanottoa havaitsin potilaan sairauskertomusmerkintöjen UK:ssa olevan sarja kirjeitä lääkäriltä lääkärille. Kun GP lähettää potilaan työterveyshuoltoon konsultaationa, tekee hän kirjeen konsultoitavalle lääkärille. Konsultaatiovastaanoton jälkeen konsultoiva lääkäri tekee vastauskirjeen lähettävälle lääkärille, jossa kerrotaan tarvittavat toimenpiteet ja ehdotukset. Kaikki sairauskertomusmerkinnät ovat paperisia kirjeitä potilaskansiossa. Lisäksi sairauskertomusmerkintöjä tehdään vastaanotolla käsin kirjoittamalla potilaskansion papereihin. Kun kerroin suomalaisesta sairauskertomuskäytännöstä (elektroniset sairauskertomusjärjestelmät) paikallisille, olivat he vakuuttuneita suomen terveydenhuollon edistyneisyydestä. Kertoessani tulevasta KANTA hankkeesta, olivat he jo kovin äimistyneitä.

Tutustumiseni aikana keskustelin työperäisten sairauksien ja ammattitautien diagnosoinnista, hoidosta ja korvauskäytännöistä UK:ssa. Sain kuulla, että työstä aiheutuvien sairauksien hoito ja korvaukset eivät ole kovin yksinkertaisia asioita. Mikäli potilaalla todetaan jokin työstä aiheutunut sairaus tai vamma, niin potilaan on automaattisesti haettava etuuksia haastamalla työnantaja oikeuteen. Etuuksia ja korvauksia on siis aina haettava oikeusteitse. Yleensä oikeussaliin asti ei kuitenkaan päädytä, sillä asia sovitaan työntekijän ja työnantajan lakimiesten kesken ilman oikeudenkäyntiä. Prosessissa työterveyslääkärin laatima todistus sairauden tai vamman työperäisyydestä nousee avainasemaan etuisuutta haettaessa. Lääkärin täytyykin tehdä todistus tarkkaan harkiten, sillä riski joutua todistajaksi oikeuteen tai joutua itse haastetuksi oikeuteen tilanteessa on suuri.

Kollegoiden kanssa keskustellessa normaali työterveyshuollon toiminta ei kuitenkaan eroa merkittävästi suomalaisen työterveyslääkärin työstä. UK:ssa painitaan samanlaisten perusongelmien kanssa kuin Suomessakin; psyykkiset sairaudet lisääntyvät ja näyttöpäätetyö aiheuttaa tuki- ja liikuntaelinoireita. Ongelmana UK:ssa kuitenkin on se, ettei työterveyslääkäri näe potilasta kovin usein GP käytännön vuoksi. Työterveyslääkäri tapaa potilasta vain harvoin, kun GP lähettää potilaan arvioon. Ennaltaehkäisevän toiminnan mahdollisuus potilasvastaanotossa on täten monesti rajattua, ja keskittyy lähinnä sekundääripreventioon. Tässä yhteydessä havaitsin, että suomalaisen työterveyshuollon mahdollisuus tarjota sekä sairasvastaanottoa, että ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa on erinomaisen hyvä käytäntö, sillä jo sairasvastaanotolla oireiden ja sairauksien työperäisyyttä päästään arvioimaan heti niiden ilmaantuessa. Työperäisyyden arvioon päästään Suomessa nopeammin ja mahdollisiin toimenpiteisiin hoidossa ja ennaltaehkäisyssä ryhdytään aiemmin.

Tutustumiseni aikana sain havaita, että suomalainen työterveyshuolto on todellakin maailman eliittiä. Voimme suomessa olla ylpeitä työterveyshuollostamme. Toivoa sopii, ettei Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenne uudistus kovin sotke nykyisiä käytäntöjämme. Jokaiselle joka lähtee maailmalle, suosittelen lämpimästi tutustumista paikallisiin terveydenhuollon ja työterveyshuollon käytäntöihin, sillä se avartaa näkemystä eri lailla myös omasta terveydenhuollosta ja työterveyshuollostamme.

Hannu Haanpää
LL, Työterveyshuoltoon erikoistuva lääkäri
Työterveyslaitos
hannu.haanpaa@gmail.com