Suomalainen työterveyshuolto tarvitsee yhteistyötä

Tervetuloa lukemaan lehteämme! Suomen Työterveyslääkäriyhdistys haluaa jakaa tämän kuntoutukseen ja työkyvyn arviointiin painottuvan teemanumeron tavanomaisen lukijakuntamme lisäksi perusterveydenhuollon lääkäreille.

Työurien pidentäminen vaatii sujuvampaa yhteistyötä perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja työterveyshuollon välillä erityisesti kuntoutuksessa ja työkyvyn arvioinnissa. Tässä numerossa yleislääketieteen professori Pekka Mäntyselkä esittää oman arvionsa yhteistyöstä terveyskeskusten ja työterveyshuoltojen välillä palvelujen järjestämistavan näkökulmasta. Pekan arvio on nähdäkseni oikeaan osunut, eli yhteistyötä olisi mahdollisuus monin paikoin parantaa. Mäntyselän artikkeli tarjoaa myös yksinkertaisen reseptin yhteistyön parantamiseksi: terve järki ja puhelin! Tällä hetkellä taitaa olla niin, että niissä yksiköissä, joissa yhteistyö perusterveydenhuollon ja työterveyshuollon välillä on vähäisintä, tehdään myös eniten päällekkäistä ja terveydenhuollon kokonaisuuden kannalta resursseja syövää työtä.

Edellisessä Työterveyslääkäri-lehdessä Työterveyslaitoksen ylilääkäri Kari-Pekka Martimo kyseenalaisti työterveyshuollossa tehtävän kansansairauksien hoidon: miksi työterveyshuolto kilpailee esim. diabeteksen hoidossa perusterveydenhuollon moniammatillisten tiimien kanssa, jotka päivittävät jatkuvasti tietojaan ja hiovat yhteistyötä erikoissairaanhoidon kanssa? Vastauksen tähän kysymykseen tiedämme kaikki. Parhaimmillaan perusterveydenhuollossa on toimivat tiimit astman, depression, diabeteksen, verenpaineen, tule-sairauksien jne. hoidossa. Koska terveydenhuollon resurssien lisäys on viime vuosikymmeninä painottunut yksipuolisesti erikoissairaanhoitoon, perusterveydenhuolto on vääjäämättä joutunut sijaiskärsijäksi. Työterveyshuolto on koettanut resurssiensa mukaan paikata tuota perusterveydenhuollon vajausta kansansairauksien hoidossa työssä käyvien osalta.

Toinen työterveyshuollon asiantuntija Markku Seuri katsoo puolestaan, että työterveyshuollon kannattaisi nimenomaan keskittyä kansansairauksien ehkäisyyn ja hoitoon sekä näillä keinoilla pidentää suomalaisten työuria. Työterveyshuollon sisälläkin on siis erilaisia painotusnäkemyksiä tarvittavan sairaanhoidon laajuudesta. Sairaanhoidon poistamista työterveyshuollosta ei juuri kukaan ole ehdottamassa.Tässä numerossa kollegat esittävät perusteltuja näkemyksiään työterveyshuollon perustehtävästä.

Näkisin, että perusterveydenhuollon vahvistaminen on terveydenhuollon, julkisen talouden, terveyspalveluiden tasavertaisen saatavuuden ja koko Suomen edun mukaista. Yhteinen vaalirengas yleislääkäreiden ja työterveyslääkärien kesken tulevissa Lääkäriliiton vaaleissa voinee ajaa tätä asiaa esim. sote-uudistuksen yhteydessä.

Tässä numerossa käsitellään muutamia työterveyshuollon näkökulmasta tärkeitä kuntoutuksen, vakuutuslääketieteen ja työkyvyn arvioinnin osa-alueita. Suurin osa laajasta, osittain hajanaisesta sekä mutkikkaasta kuntoutuksen ja vakuutuslääketieteen kentästä jää käsittelemättä. Pelkästään viimeisen kahden vuoden aikana on tehty lukuisia lakimuutoksia työurien pidentämiseksi. Voidaksemme tehokkaasti tukea osatyökykyisten työssä jatkamista tulisi työterveyslääkärien tunnistaa erilaiset kuntoutuksen väylät. Tämä vaatii puolestaan kyvykkyyttä tehdä moniammatillista yhteistyötä paitsi työterveyshuollon sisällä myös sen ulkopuolella. Uusin työterveyshuollon asiantuntija on kuntoutuksen ja sosiaalivakuutuksen erityisosaaja, sosiaalityöntekijä. Lisäksi meidän on hyvä tunnistaa työkykykoordinaattorit, työluotsit, työkykyneuvojat, työvalmentajat, kuntoutussuunnittelijat ja heidän työnkuvansa. Yhteistyö heidän kanssaan voi parhaimmillaan avata hankaliakin työkyvyn ongelmavyyhtejä.

Kiitän kaikkia kirjoittajia ja ideoitsijoita merkittävästä panoksesta tämän lehden tekemisessä! Lukijat, olkaa hyvä!