Yleis- ja työterveyslääkärin yhteistyöstä – hyvällä tahdolla esteiden yli

Potilastapaus: 55-vuotias verenpainetautia, tyypin 2 diabetesta ja polvinivelrikkoa sairastava varaosamyyjä, jolla on usein lyhyitä sairauslomia tuki- ja liikuntaelinvaivojen vuoksi.

Työterveyshuollon sairaanhoitopalvelujen käytössä on valtavia eroja eri yksiköiden ja alueiden välillä, ja tarjonta näyttää lisäävän kysyntää: kunnallisessa työterveyshuollossa sekä tarjonta että käyttö ovat vähäisintä (1). Byrokratian ja hallinnon näkökulmasta yleis- ja työterveyslääkärin yhteistyössä on lukuisia variaatioita. Niitä on karkeasti ja kärjistäen kuvattu taulukossa «Yhteistyö yleislääkärin ja työterveyslääkärin väli»1.

Työterveyshuoltoa ja yhteistyötäkin säätelevät lait ja asetukset sekä ohjaavat suositukset (2). Työnantaja ja palveluntuottaja määrittelevät työterveyshuollon sairaanhoidon sisällön työterveyshuoltosopimuksessa (3). Laajuudella tarkoitetaan, onko lakisääteisen työterveyshuollon lisäksi sovittu sairaanhoidon järjestämisestä. Työnantajan on järjestettävä lakisääteinen ehkäisevä työterveyshuolto (5). Työnantaja voi ehkäisevän työterveyshuollon lisäksi järjestää työntekijöille yleislääkäritasoista sairaanhoitoa ja muun terveydenhuollon palveluja (6). Sairaanhoitoon voi kuulua työterveyslääkärin ja työterveyshoitajan antama hoito, laboratorio- ja kuvantamistutkimuksia sekä erikoislääkäreiden konsultaatioita hoitovastuun säilyessä työterveyslääkärillä (4).

Työterveyshuollon potilasasiakirjojen tietoja ei saa ilman potilaan kirjallista suostumusta antaa sivulliselle. Sivullisella tarkoitetaan muita kuin asianomaisessa toimintayksikössä tai sen toimeksiannosta potilaan hoitoon tai siihen liittyviin tehtäviin osallistuvia henkilöitä. Salassapitovelvollisuus säilyy palvelusuhteen tai tehtävän päättymisen jälkeen (2).

Alussa esitetyn esimerkkitapauksen kohdalla yhteistyössä voi olla seuraavanlaisia mahdollisuuksia ja piirteitä:

1(a) Työterveyshuollon järjestää terveyskeskus, ja potilaalla on vain työterveyshuoltosopimus. Terveyskeskuksen työterveyshuolto tekee lakisääteiset tehtävät, ja sairauksien seuranta ja hoito ovat normaalisti kunnallisessa perusterveydenhuollossa. Asiat hoituvat yleensä hyvin, kun ovat samat henkilöt saattavat hoitaa molemmissa paikoissa ja keskusteluyhteys on luontevaa. Terveyskeskuksen diabeteshoitaja on keskeinen henkilö diabeteksen seurannassa. Sairauskertomusjärjestelmäkin on sama, joskin työterveyshuollon ja terveyskeskuksen hoitaman perusterveydenhuollon tiedot ovat periaatteessa erillään niin kuin tietosuojasta säädetään.

1(b) Työterveyshuollon järjestää terveyskeskus, ja potilaan työnantaja on tehnyt sopimuksen myös sairauden hoidosta. Sekä lakisääteinen työterveyshuolto että sairauksien seuranta ja hoito voidaan tehdä työterveyshuollossa. Jos työterveyssopimus ei kata esimerkiksi kaikkia sairauden hoitoon tarvittavia välineitä (esimerkiksi verensokerimittari ja liuskat) ja tutkimuksia (esimerkiksi silmänpohjakuvaus, laajat seurantakokeet), asioi potilas tällöin normaalina terveyskeskuksen asiakkaana.

2(a) Työterveyshuoltosopimus on kunnallisen työterveyshuollon liikelaitoksen kanssa vain lakisääteisestä työterveyshuollosta. Sairauksien hoito ja seuranta ovat terveyskeskuksessa. Tietojärjestelmät ovat erilliset. Tieto ei välttämättä kulje. Kuitenkin paikalliset olosuhteet ja työntekijöiden keskinäiset suhteet ja kahvipöytäkeskustelut voivat tehdä yhteistyöstä helppoakin.

2(b) Työterveyshuoltosopimus on kunnallisen liikelaitoksen kanssa ja kattaa myös sairauksien hoidon. Asiat sujuvat hyvin näin, mutta joskus potilas saattaa tarvita terveyskeskuksen palveluita esimerkiksi juuri diabeteksen hoitoon liittyen.

3(a) Työterveyshuoltosopimus on yksityisen työterveyshuollon tuottajan kanssa vain lakisääteisestä työterveyshuollosta. Sairauksien hoito ja seuranta on terveyskeskuksessa. Tietojärjestelmät ovat erilliset, eikä tieto välttämättä kulje. Tieto voi kulkea potilaan mukana mutta ei välttämättä muuten.

3(b) Työterveyshuoltosopimus on yksityisen työterveyshuollon tuottajan kanssa ja kattaa myös sairauksien hoidon. Asia sujuu enimmäkseen hyvin näin. Potilas saattaa aika-ajoin tarvita myös terveyskeskuksen palveluita. Tiedon kulku voi olla ongelma.

Näiden lisäksi voi periaatteessa olla niinkin, että lakisääteinen työterveyshuolto on terveyskeskuksessa, mutta sairaudet hoidetaan yksityissektorilla. Tällöinkin suurin hankaloittava asia voi olla huono tiedonkulku. Kokemusta on siitäkin, että työterveyshuolto on jossakin muualla, mutta potilas haluaa hoidattaa sairautensa yksityisessä lääkärikeskuksessa. Työterveyshuolto ei tiedä, mitä yksityinen lääkäri tekee,§ eikä tieto kulje toisinkaan päin.

Potilasta hoitavan yleislääkärin ja hoidettavan potilaan näkökulmasta yhteistyö voi hoitua joskus hyvinkin. Esimerkiksi niin, että sairaudet hoidetaan terveyskeskuslääkärin vastaanotolla, mutta selkeästi työhön liittyvissä asioissa konsultoidaan työterveyshuoltoa. Työkyvyn arvioinnissa mukaan lukien pitkittyvät sairauslomat, työterveyshuollolla on jo nyt keskeinen rooli lakisääteisesti ja käytännössäkin. Esteenä sujuvalle toiminnalle on usein lainsäädäntö ja hallinnolliset rajat sekä näihin liittyvä tietosuoja. Mikäli tieto kulkisi vaikka potilaan mukana sujuvasti, loisi se hyvät edellytykset sujuvalle yhteistyölle. Edellytyksenä on myös, että potilas, työterveyshuolto ja esimerkiksi terveyskeskus sekä niissä toimivat työntekijät tietävät velvoitteensa ja tehtävänsä kunkin potilaan hoidossa.

Esimerkkitapauksen kohdalla olisi hyvä sopia erityisesti siitä, miten kroonisten sairauksien hoitovastuu toteutetaan, miten toteutetaan seuranta, missä tehdään tarvittavat laboratoriokokeet ja kuka koordinoi hoitoa (1). Lisäksi pitäisi sopia siitä, että sairauksien hoidossa ja työkyvyn arvioinnissa tarvittava tieto on käytettävissä riippumatta siitä, missä potilas milloinkin asioi. Näin selkiytetään kunkin rooleja ja tehtäviä. Samalla helpotetaan sekä yleislääkärin että työterveyslääkärin työtä potilaan parhaaksi. Kun tahtoa on, eivät lait ja asetuksetkaan voi hyvää yhteistyötä estää. Terve järki ja vaikka puhelin auttavat. Toivoa sopii, että tulevat sote-ratkaisut joskus aikanaan parantavat yhteistyön edellytyksiä. Silloin olisi perusterveydenhuollossa yleislääkärillä kokonaisuudessaan paremmat edellytykset potilaskeskeiseen sairauksien hoitoon ja väestölähtöiseen preventioon. Vastaavasti työterveyshuolto voisi paremmin keskittyä muuttuvan työelämän tarpeisiin.

Kuva 1. Yhteistyö yleislääkärin ja työterveyslääkärin välillä. Arvio yhteistyöstä: 0 = ei juuri toimi, + = toimii jossain määrin, ++ = toimii kohtalaisesti,+++ = toimii hyvin (arvio edustaa ainoastaan kirjoittajan näkemystä).

Kirjallisuutta

1. Räsänen K, Heikkinen J, Myllykangas M. Työterveyshuollon sairaanhoitopalvelujen käyttö vaihtelee tarjonnan mukaan. Suom Lääkäril 2014;69:1325-30.
2. Husman K, Haring K, Kaukinen K, ym. Työterveyshuollon hyvä sairaanhoitokäytäntö. Työterveyslaitos 2010.
3. Kela 2015. Työnantajat, työterveyshuolto, työterveyshuollon sisältö. Kansaneläkelaitos. Osoitteessa http://www.kela.fi/tyoterveyshuollon-sisalto.
4. Kela 2015. Työnantajat, työterveyshuolto, työterveyshuollon sisältö, sairaanhoito. Kansaneläkelaitos. Osoitteessa http://www.kela.fi/sairaanhoito1.
5. Finlex 2015. Työterveyshuoltolaki, 21.12.2001/1383/12 §. Osoitteessa http://www.finlex.fi.
6. Finlex 2015. Työterveyshuoltolaki, 21.12.2001/1383/14 §. Osoitteessa http://www.finlex.fi.