Ohjaaminen vakuutusyhtiön tuella ammatilliseen kuntoutukseen

Terveys 2011 -tutkimuksessa näkyvä terveydentilan parantuminen etenkin yli 50-vuotiailla, yritysten varhaisen puuttumisen mallien lisääntynyt käyttö ja Kelan 90 päivän sääntö ovat myös osaltaan vähentäneet työkyvyttömyyttä. Näissä kaikissa työikäisiä hoitavien lääkäreiden aktiivisuus tukea työkyvyn uhan alla olevaa työntekijää on ratkaisevaa, samoin kuin yrityksen aktiivisuus.

Työeläkeyhtiön ammatillinen kuntoutus on lain tarkasti säätelemää toimintaa (Taulukko «»1).

Ammatillisen kuntoutuksen toimenpiteissä olleiden henkilöiden määrä yli kaksinkertaistui kymmenen vuoden aikana reiluun 13 000 kuntoutujaan vuonna 2013. Vuonna 2013 ammatillisessa kuntoutuksessa alle 45-vuotiaita oli hieman yli 5 000 henkilöä. Yleisin toimenpide oli työpaikkakuntoutus. Koulutuksen osuus on hieman alle 30 %. Kuntoutuksen kustannukset olivat 103 miljoonaa euroa vuonna 2013.

Ammatillinen kuntoutus on ollut tuloksekasta. Eläkkeeltäkin toimenpiteisiin siirtyneistä vain joka viides jäi työkyvyttömyyseläkkeelle. Osaeläkkeellä työelämää kykeni jatkamaan 9 % eläkkeellä olleista. Eläkkeellä olleista noin puolet palasi töihin ja 10 % jatkoi opiskelua. Osa siirtyi mm. tapaturmapuolen kuntoutukseen.

Pitkäaikaisetkin tulokset ovat kohtuullisen hyviä. Neljän vuoden seurannassa vuonna 2008 kuntoutuksen päättäneistä alle 45-vuotiaista täydellä työkyvyttömyyseläkkeellä oli vain joka viides. Jotta ammatillinen kuntoutus olisi mahdollisimman tuloksellista, tulee kuntoutukseen päästä nopeasti vajaakuntoisuuden kehittyessä. Mikko Laaksosen ja Raija Gouldin selvityksen mukaan määräaikaiselle kuntoutustuelle vuonna 2008 siirtyneistä yli 10 000 työntekijästä vain 9 % oli ollut ammatillisen kuntoutuksen piirissä. Vähintään neljän viikon rekisteröity työhön paluu onnistui vain joka neljännellä. Tulokset olivat heikoimpia mielenterveyden sairauksista kärsivillä. Siten ilman ammatillisen kuntoutuksen toimenpiteitä valtaosa kuntoutustuen aloittaneista päätyy pysyvälle työkyvyttömyyseläkkeelle.

Eläkelaitos koordinoi, valvoo ja tukee taloudellisesti kuntoutusprosessia antaen asiakkaille ohjausta ja neuvontaa, tukea suunnitelman laatimisessa ja taloudellisen tuen. Prosessissa työntekijä hakee ammatillisen kuntoutuksen ennakkopäätöstä B-lausunnon kera. Jos hakemuksessa on mukana jo suunnitelma, niin tähänkin otetaan kantaa eläkeyhtiössä. Työnantajan kuvaus työnmuokkausmahdollisuuksineen selventää mahdollisuuksia työkokeilun tai valmennuksen keinoin pysyä tai palata työhön. Työpaikan mahdollisuuksien hyödyntäminen on ensisijaista. Ammatillisen kuntoutuksen hakemuksista noin 80 prosenttiin on annettu myönteinen päätös.

Pitkän sairausloman jälkeen työhön paluuta voidaan tukea ammatillisena kuntoutuksena, jos sairaus aiheuttaa työkyvyttömyyden uhan. Jos kyseessä on tavanomaisesta leikkauksesta toipuminen ilman työkyvyttömyyden uhkaa, on osasairausloma usein soveltuva tukimuoto.

Saadakseen kuntoutusoikeuden henkilöllä on oltava uhka tulla työkyvyttömäksi seuraavien noin viiden vuoden sisällä. Terveydentilaa koskevista lausunnoista on sairauslöydösten ja toimintarajoitusten lisäksi ilmettävä myös hoitotoimenpiteet, joilla työkyvyttömyyden uhan aiheuttanutta sairautta on yritetty hoitaa. Yleisin kuntoutusoikeuden hylkäyssyy on työkyvyttömyyden uhan puuttuminen. Työpaikalla oireileva astma tai käsi-ihottuma nuorella ja lyhyen työhistorian omaavalla työntekijällä ei aiheuta yleistä riskiä joutua työkyvyttömyyseläkkeelle. Kelan lainsäädännössä ei enää vuoden 2014 alun jälkeen ole ollut työkyvyttömyyden uhan vaatimusta, ja osa hakemuksista siirtyykin Kelan ammatillisen kuntoutuksen piiriin.

Työkyvyttömyyseläkkeistä mielenterveyden häiriöiden osuus on korkea 16–44-vuotiaiden ikäryhmässä. Joidenkin isojen yritysten kuntoutustuella olevista työntekijöistä valtaosalla on psyykkinen sairaus. Pitkään töistä poissaolleen työntekijän paluu takaisin työhön vaatii hyvää yhteistyötä yrityksen, hoitavan tahon ja työterveyshuollon kesken. Nuoret ovat usein oireilleet pitkään. Vuonna 2008 työeläkevakuutuksen kuntoutustuella mielenterveyshäiriön takia olleista 18–34-vuotiaasta 1 163 henkilöstä puolet oli oireillut jo kouluaikana. Päihdeongelmia oli joka kolmannella ja itsemurhayritys joka viidennellä. Lääkehoitoa olivat saaneet miltei kaikki, mutta säännöllistä psykoterapiaa vain joka kolmas. Ansioiden perusteella vain 36 prosentilla oli oikeus työeläkevakuutuksen ammatilliseen kuntoutukseen. Pitkät poissaolot töistä syrjäyttävät työelämästä. Psykiatrian hoitopaikkojen ja työterveyshuollon yhteistyö työhönvalmennuksena ennen työkokeilua voi estää syrjäytymisen.

Monessa taudissa työkyvyttömyyden uhkaa lisäävät elintavat. Työikäisistä vain joka kolmas on normaalipainoinen, joka 10. liikkuu suositusten mukaan, ja alkoholin runsas käyttö on yleistä. Toivoisin hoitohenkilökunnan järjestelmällisesti aina vastaanotolla kartoittavan näitä riskitekijöitä. Ammatillisen kuntoutuksen tulee olla eläkemenoa säästävää. Tavoitteena tulee olla myös työ- ja ansiokyvyn palauttaminen tai parantaminen. Täten lääkärin ottaessa kantaa mahdollisen alan vaihtajan suunnitelmaan pitäisi kyetä perustelemaan uuden alan vähäisempi kuormitus.

Työterveyslääkäreiden rooli työssä olevien vajaakuntoisuuden estämisessä ja sopivien kuntoutuspolkujen etsimisessä on keskeinen. Muun lääkärikunnan rooli korostuu nopean ja tehokkaan hoidon turvaajina. Jokaisen lääkärin hyvään potilaan perushoitoon kuuluu perustietämys myös elämään paljon sisältöä ja perusturvaa tuovan työn tukikeinoista.

Kirjallisuutta

1. Mikko Laaksonen ja Raija Gould. Return to work after temporary disability pension in Finland. Journal of Occupational Rehabilitation 2014
2. Noora Järnefelt, Satu Nivalainen, Sampsa Salokangas ja Hannu Uusitalo: Sosioekonomiset erot – työurat, eläkkeelle siirtyminen ja eläkejärjestelmä. ETK:n raportteja 01/2014