Työterveyslääkäreiden ja -hoitajien asenne sekä osaaminen tupakasta vieroituksessa

Aineisto ja menetelmät

Tutkimus toteutettiin lähettämällä tammi-helmikuussa 2013 kysely Suomen Työterveyslääkäriyhdistyksen jäsenrekisteriin kuuluville lääkäreille (n=1290) sekä Työterveyshoitajaliiton ja Terveydenhoitajaliiton työterveyshoitajille (n=1468). Lääkäreistä kyselyyn vastasi 15 % (n=188) ja hoitajista 21 % (n=303). Kyselyssä pyydettiin kertomaan mm. omasta tupakoinnista, asenteista tupakasta vieroitukseen, osaamisesta sekä mahdollisista esteistä toteuttaa tupakkavieroitusta.

Vastaajien taustatiedot

Työterveyslääkäreistä suurin osa oli naisia (64 %), keski-ikä oli 51,6 vuotta, ja he olivat toimineet työterveyshuollossa keskimäärin 16 vuotta. Lähes kaikki työterveyshoitajat olivat naisia (99 %), joiden keski-ikä oli 48,2 vuotta, ja he olivat toimineet työterveyshuollossa keskimäärin 14,6 vuotta. Päivittäin tupakoivia lääkäreitä (0,5 %) ja hoitajia (1 %) oli vähän. Satunnaisesti tupakoivia lääkäreitä ja hoitajia oli hieman enemmän (3-5 %). Suurin osa lääkäreistä (89 %) ja hoitajista (83 %) ilmoitti, etteivät he tupakoineet lainkaan (Taulukko «Työterveyshuollon ammattihenkilöiden tupakointi»1).

Oman osaamisen arviointi

Kysyttäessä, mistä lääkärit olivat saaneet tietoa tupakoinnin vieroitukseen, noin kolme neljästä lääkäristä (75 %) ja hoitajasta (71 %) kertoi tutustuneensa Tupakkariippuvuus ja tupakasta vieroituksen, Käypä hoito -suositukseen. Valmiuksia oli saatu myös lääketieteen peruskoulutuksen (57 %) ja terveydenhoitajaopintojen (69 %) aikana. Lisäksi lääkärit (62 %) ja hoitajat (55 %) olivat saaneet tupakoinnin vieroitukseen täydennyskoulutusta (Taulukko «Tupakasta vieroituksen tietopohja»2)

Noin yhdeksän kymmenestä lääkäristä ja hoitajasta arvioi omat tiedot ja taidot riittäviksi potilaan tupakoinnin lopettamisprosessin tukemisessa yksilövastaanotolla. Lääkäreistä vajaa puolet ja hoitajista kolmannes kertoi voivansa toimia tämän aihealueen asiantuntijana tilaisuuksissa. Kolme neljästä lääkäristä ja hoitajasta arvioi pystyvänsä perustelemaan yrityksille tupakasta vieroituksen kannattavuutta (Taulukko «Arvio omasta osaamisesta tupakoinnin vieroitustoiminnassa»3)

Tupakoinnin vieroitus omassa työssä

Yhdeksän kymmenestä lääkäristä otti puheeksi potilaansa tupakoinnin terveystarkastuksissa aina ja noin joka kolmas aina myös sairausvastaanotolla. Hoitajat (97 %) ottivat tupakoinnin puheeksi terveystarkastuksissa lähes poikkeuksitta ja joka viides aina myös sairausvastaanotolla (Taulukko «Tupakoinnin puheeksi ottaminen»4)

Vastaajien enemmistö lääkäreistä (64 %) ja hoitajista (80 %) ilmoitti, että heillä on riittävästi aikaa ottaa tupakointi puheeksi potilaan kanssa. Vain yksittäiset lääkärit ja hoitajat perustelivat yksityisyyden kunnioittamista syyksi, että eivät ottaneet tupakointia puheeksi vastaanotolla. Keskimäärin yksi kolmesta lääkäristä ja hoitajasta arvioi, että tupakasta vieroituksen hoitopolku ja -malli toimivat hyvin omalla työterveysasemalla (Taulukko «Tupakoinnin vieroituksen esteet työterveyshuollossa»5)

Pohdinta

Tupakkariippuvuus ja tupakasta vieroitus, Käypä hoito -suositus (2012) on laadittu ohjeeksi terveydenhuollon ammattilaisille, erityisesti lääkäreille, tupakoinnin lopettamiseen. Suositus antaa hyvän perustan ja tietopohjan toimivista keinoista, joita voi soveltaa käytännön potilastyössä. Tässä tutkimuksessa noin kolme neljästä vastaajasta oli tutustunut Käypä hoito -suositukseen. Toisen suomalaisen tutkimuksen mukaan joka viides työterveyslääkäri ei ollut tutustunut suositukseen lainkaan (Ylisaukko-oja ja Linden 2014).

Työterveyshuolto poikkeaa joiltakin osin muista terveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon toimialoista. Työterveyshuollon toimintaa ohjaa työterveyshuoltolaki, jonka keskeinen lähtökohta on työhön liittyvien vaarojen ehkäisemisessä ja työkyvyn tukemisessa. Tupakoinnin lopettamisen tuki kuuluu työkykyä ylläpitäviin toimiin ja erityisesti silloin, kun tupakointi lisää entisestään sairastumisriskiä työhön liittyvien altisteiden kanssa. Näitä altisteita ovat esimerkiksi asbesti, arseeni, koboltti ja radon. Tupakoinnin lopettaminen näissä tilanteissa on erityisen tärkeää terveyden ja työkyvyn säilyttämisen kannalta.

Työpaikkojen savuttomuus on lisääntynyt merkittävästi viime vuosina. Savuttomat yhteisöt helpottavat tupakoinnista luopumista. Työturvallisuuslain mukaan työnantajan on huolehdittava työpaikan turvallisuudesta. Tupakkalain mukaan työnantaja on vastuussa siitä, että kukaan ei altistu työssään tupakansavulle. Nämä molemmat lait ovat johtaneet siihen, että useimmat työnantajat haluavat olla mukana työpaikkojen muuttamisessa savuttomiksi. Tupakoinnin lopettamisen tuki tulee tällöin entistä merkittävämmäksi.

Työterveyshuollon toiminta perustuu monialaiseen yhteistyöhön työterveystiimin sisällä: lääkäri, hoitaja, fysioterapeutti ja psykologi ratkovat yhdessä työpaikan ongelmia. Tupakoinnin lopettamisessa tupakoivan potilaan ja hoitavan henkilön kohtaaminen ja tupakoinnin puheeksi ottaminen ovat keskeinen osa tupakkavieroitusta. Tupakoinnin lopettamisen onnistumiseen tarvitaan paljon muutakin, jossa työterveyshuollon moniammatillisen tiimin yhteistyö, projektiluonteisen työn tunteminen, työpaikalle ulottuva toiminta sekä seurantamahdollisuudet voivat tuoda merkittävän lisän tupakkavieroitukseen. Tupakoinnin lopettamisen tuessa työterveyshuollon toimintamalli, joka perustuu jokaisen asiantuntijan riittävään osaamiseen, potilaan motivointiin ja riittävän pitkään seurantaan, lisää todennäköisyyttä onnistua.

Teimme tämän tutkimuksen työterveyslääkäreille ja -hoitajille, jotta saataisiin tietoa tämän alan ammattihenkilöiden asenteista ja osaamisesta tupakkavieroituksessa. Kysely osoitti, että lääkäreistä ja hoitajista harva tupakoi. Noin 20 vuotta aikaisemmin päivittäin ja satunnaisesti tupakoivien työterveyshuollon ammattihenkilöiden tupakointi oli hieman yleisempää (Heloma ym. 1998). Koska asenne tupakan terveyshaittoihin on suoraan verrannollinen omaan tupakointiin, voisi olettaa, että terveysalan ammattihenkilöt asennoituvat asianmukaisesti tupakkavieroitukseen (Pipe ym.2009; Ylisaukko-oja ym. 2014).

Kyselyn mukaan lääkärit olivat saaneet hoitajia enemmän päivitettyä tietoa tupakkavieroituksesta täydennyskoulutuksessa. Työterveyshoitajien ajankohtaiset täydennyskoulutustarpeet tupakasta vieroituksessa liittyivät menetelmäosaamiseen (esim. motivoiva haastattelu), vaikuttavuuden arviointiin sekä mittareiden ja laitteiden käyttöön (Jaakkola ja Reijula 2014).

Sekä lääkärit että hoitajat uskoivat omien tietojensa riittävän tupakasta vieroituksessa. Aikaisemmankin tutkimuksen mukaan työterveyslääkärit pitävät omia tietojaan riittävinä ohjeiden antamiseen potilaille, jotka haluavat lopettaa tupakoinnin (Ylisaukko-oja & Linden 2014). Kyvystään puhua tupakan terveyshaitoista ja tupakoinnin lopettamisesta eri tilaisuuksissa molemmat olivat arvioissaan varovaisempia. Työterveyshuollossa on yleisesti esillä toimintojen kustannusvaikutukset. Tupakoinnin aiheuttamista kustannuksista oltiinkin odotetusti valmiita keskustelemaan asiakasyrityksissä.

Työterveyshuollossa terveystarkastukset ovat ennaltaehkäisyn keskeinen osa. Onkin luonnollista, että tarkastuskäynnillä otetaan tupakointi poikkeuksetta puheeksi. Eri asia on, mihin toimiin ryhdytään ja toimivatko hoito sekä seuranta yksiköissä, jos potilas ilmoittaa tupakoivansa ja haluavansa lopettaa.

Sairausvastaanotoilla tupakoinnin puheeksi ottaminen on toivottua vähäisempää, sillä vain noin kolmannes tupakoijista ilmoitti saaneensa kehotuksen tupakoinnin lopettamiseen käytyään vastaanotolla (Helldan ym. 2013). Myös sairausvastaanotolla tulisi nykyistä aktiivisemmin ottaa puheeksi potilaan tupakointi erityisesti, mikäli oireet ja sairauden paheneminen voivat liittyä tupakointiin, kuten esimerkiksi hengitystieinfektioissa. Tupakoinnin lopettamisella on merkittävää hyötyä lukuisissa sairauksissa, joita hoidetaan sairausvastaanotoilla. Esimerkiksi Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä on otettu käyttöön Savuton leikkaus -ohjelma, koska monien, erityisesti ortopedisten toimenpiteiden jälkeen tupakoinnin lopettaminen nopeuttaa paranemista ja leikkauksen hyötyjä huomattavasti (Puolijoki 2012).

Lohdullista on todeta, että kyselyn mukaan valtaosa työterveyslääkäreistä ja -hoitajista katsoi ajan riittävän tupakasta vieroitukseen. Työterveyshuollon henkilöstön täydennyskoulutusta tulisi edelleen tehostaa esimerkiksi opastamalla mini-intervention tehokkaaseen käyttöön tupakkavieroituksessa. Häveliäisyyssyistä kysymystä tupakoinnista ei jätetä tämän kyselyn mukaan tekemättä. Toimintamalleissa on vielä paljon kehitettävää työterveyshuollossa, ja niihin kannattaa tulevaisuudessa suunnata enemmän voimavaroja.