Miksi työterveyshuoltoa

Työ tarvitsee sekä tekijän että ympäristön

Kun työterveyshuollon kohteeksi asetetaan työ, tämä kattaa molemmat eli sekä yksilön terveyden edistämisen ja suojelemisen, että myös työyhteisön ja työpaikan trvallisuuteen kohdistuvat toimenpiteet. Näin siksi, että työ jää tekemättä ,on ongelma sitten työntekijässä tai työssä näiden seikkojen toisistaan mitenkään riippumatta. Eli jos työntekijä sairastuu ja tulee työhönsä kykenemättömäksi tai työ itsessään voidaan määrittää tekijälleen tai ympäristölleen vaaralliseksi, on seurauksena tekemätöntä työtä. Työntekijään ja työyhteisöön kohdistuvat toimet olisivatkin molemmat välineitä, ja työn tekemisen mahdollistaminen on työterveyshuollon toimenpiteiden tavoite.

Asettamalla työ työterveyshuollon kohteeksi ei kumpikaan – työntekijä tai työyhteisö/työpaikka – mene toisensa edelle, vaan molemmista pitää huolehtia ja toimet pitää kohdistaa siihen, missä milloinkin on tarvetta.

Sairauden takia vajaakuntoinen mutta täysin työkykyinen

Eettisesti ajatellen tämä malli kattaa preventiivisten toimien lisäksi myös tilanteen, jossa on jo jotakin tapahtunut. Kun työntekijästä on syystä tai toisesta tullut pitkäaikaisesti tai pysyvästi kykenemätön työhönsä, jää työ taas tekemättä, ellei ryhdytä korjaaviin toimenpiteisiin. Työn tekemiseksi tulemisen kannalta on myös tällöin tärkeää käyttää välineenä niin työntekijään kuin työpaikkaankin kohdistuvia toimenpiteitä. Kyseeseen tulevat erilaiset ammatilliset kuntouttavat tms. toimet. Työterveyshuoltoon ei kohdistu eettistä tai muutakaan ristiriitaa tässä mallissa siinäkään tapauksessa, että työntekijä on vajaakuntoisuutensa takia tai muusta syystä keskimääräistä väestöä heikommassa asemassa.

Sairauden takia vajaakuntoinenkin työntekijä on parhaassa tapauksessa täysin työkykyinen. Edellytyksenä tälle on työn sovittaminen yhteen vajaakuntoisuuden kanssa.

Työterveyshuolto erikoisalana muihin verraten

Kun lääkäri syntyy vuosien koulutuksen tuloksena yliopistossa, hänet koulutetaan etsimään ja korjaamaan vikaa ihmisen ihon alta. Keuhkolääkäri hoitaa keuhkoja, kardiologi sydäntä jne. Tältä pohjalta on hyvin ymmärrettävää, että kollegakunnassa yleinen oletus on, että työterveyslääkärinkin tutkimisen ja hoidon keskeinen kohde on ihmisen ihon alla. Tästä on vain lyhyt matka siihen, että työterveys "syö samaa leipää" yleisterveydenhuollon kanssa. Myös työterveyttä ostavissa yrityksissä ja muissa tahoissa on vallalla käsitys, että työterveyshuollon keskeisin hyöty tulee sairastuneiden potilaiden mahdollisimman nopeasta hoitamisesta takaisin työhön.

Kun työterveyshuollon kohteeksi otetaankin työ, tämä erikoisala eroaa oleellisesti "perinteisestä" lääketieteestä. Keuhkolääkärin, kardiologin tai edes terveyskeskuslääkärin tehtäväkuvaan ei kuulu käydä potilaansa työpaikalla tämän asioita hoitamassa. Ei preventiivisessä eikä sen paremmin reaktiivisessa mielessä. Terveyskeskuslääkärille ja erikoissairaanhoidolle jääköön ihmisten "ihon alla" olevien sairauksien hoitaminen, ja työterveyshuollon roolia työympäristön sovittamisessa yhteen työntekijän kulloisenkin tilanteen kanssa tulee korostaa.

Diagnostiikka työterveyshuollossa

Diagnostiikassa perusterveydenhuollon ensisijainen tehtävä on erottaa potilasvirrastaan sairaat ja hoidon tarpeessa olevat erilleen oireilijoista, joilla ei ole todellista hoidettavaa tai muulla tavalla sairaanhoitojärjestelmässä autettavissa olevaa tilaa. Työterveyshuollon diagnostinen tehtävä on edellisten lisäksi osata erottaa työhön liittyvä sairastuminen. Tästä syystä työterveyshuollon pitää tuntea työolosuhteet. Työterveyshuollon pitää tunnistaa myös potilaansa sellainen työhön liittyvä ongelma, joka ei ole sairaus. Kun kyseessä on sopimaton tai työntekijän tilanteen kannalta kohtuuton työolosuhde, pitää työterveyshuollon tähänkin tarpeen mukaan reagoida, vaikka sairaudesta ei kyse olekaan.

Sairauksien hoitaminen – oleellinen osa diagnostiikkaa

Diagnostiikkaa seuraa hoito, jonka osalta työterveyshuolto eroaa myös oleellisesti sairaanhoitojärjestelmästä. Työterveyshuollon tehtävä ei ole hoitaa sairautta. Työterveyshuolto toki saa Työterveyshuoltolain 14 §:n mukaan myös hoitaa, mutta tämä ei tee sairauden hoitamisesta työterveyshuoltoa. Ortopedikin saa hoitaa vaikka lapsen korvatulehdusta, mutta se ei tee korvatulehduksen hoitamisesta ortopediaa.

Sairauksien hoitaminen on työterveyshuollolle tärkeää erityisesti diagnostiikan kannalta. Työperäisten sairauksien aikainen havaitseminen vaarantuisi, mikäli kaikki diagnostinen sairaanhoito jätettäisiin perusterveydenhuollolle ja työterveyshuollon diagnostiikka jäisi pelkästään lakisääteisten terveystarkastusten varaan. Sairauksien hoitamista työterveyshuollossa rajoittaa jo nykyisten säännösten mukaan oleellisesti Kelan korvausjärjestelmä ja toisaalta myös verottaja. Molemmat asettavat tiettyjä euromääräisiä rajoja annetulle hoidolle. Ajoittain kuuluu huhua päättäjien halusta kieltää sairaanhoito työterveyshuollolta. Työterveyshuollon luonteen takia sairaanhoidon liiallinen rajoittaminen kuitenkin heikentäisi oleellisesti työterveyshuollon mahdollisuutta toteuttaa diagnostista tehtäväänsä.

Paluu työhön

Hoidon ja lääkinnällisen kuntoutumisen jälkeen seuraa työhön palaaminen. Kun kaikki menee hyvin, ei tässä ole mitään erikoista. Jos käykin niin, että sairaanhoitojärjestelmä ei kaikkensa tehtyään saakaan työntekijää täysin työkykyiseksi, tarvitaan jälleen työterveyshuoltoa. Sairaanhoitojärjestelmä tai perusterveydenhuolto ei tavallisesti neuvottele vajaakuntoisen työntekijän asioista työnantajan edustajan, Kelan, eläkevakuutusjärjestelmän, tapaturmavakuuttajan, kuntoutusjärjestelmän, työvoimaviranomaisten tai oppilaitosten suuntaan. Ilman työterveyshuoltoa tämä jäisi epäilemättä valtaosaltaan tekemättä ja potilaan työhön palauttaminen puolitiehen.

Työhön liittyvät sairaudet ja ammattitaudit

Edellä olevan lisäksi pitää muistaa vielä työterveyshuollon erityinen rooli silloin, kun sairaudestaan toipunut on palaamassa töihin ja sairaus on ollut osin tai kokonaan työstä johtuva. Jotta sairaus ei työhön palaamisen myötä uusi, pitää sairauden aiheuttanut tekijä poistaa työstä. Toisaalta samassa työssä tai työyhteisössä saattaa olla muitakin samalle työperäiselle sairastumista aiheuttavalle tekijälle alttiina olevia työntekijöitä, jolloin luonnollisesti tarvitaan näidenkin työntekijöiden terveyttä turvaavia toimia. Tällöin tarvitaan yhteistyötä niin työsuojelun kuin työnantajankin suuntaan.

Keuhkolääkäri on paras asiantuntija pitämään huolta potilaidensa keuhkoista. Kardiologi vastaavasti kun kyse on sydänterveydestä. Kenelle uskoisitkaan työterveytesi hoitamisen?