Työterveyshuollon palveluja pienyrityksille – laajasti lakisääteisilläkin sopimuksilla

Pienyritykset työterveyshuollon asiakkaina

Työterveyshuolto toimii pienyrittäjien tukena työhyvinvoinnin, työterveyden ja työkyvyn kysymyksissä. Työterveyshuollon järjestämisvastuu koskee työnantajaa, kun hänellä on palveluksessaan yksikin työntekijä. Järjestämisvastuu koskee lakisääteisiä palveluita, sairaanhoitopalveluiden järjestäminen on vapaaehtoista. (Työterveyshuoltolaki 1383/2001.) Käytännössä pienyrittäjien kanssa käytävissä sopimusneuvotteluissa havaitaan, että pienyrittäjät kaipaavat runsaasti lisätietoa sekä palveluiden järjestämisvastuusta että palveluiden sisällöstä.

Pienyritysten työterveyshuoltoon on viime vuosina kehitetty uusia toimintamalleja, joiden tavoitteena on tuottaa palvelut pienyritystä hyödyttävällä ja resursseja säästävällä tavalla. Myös uudistunut Hyvä työterveyshuoltokäytäntö -opas (2015) kuvaa pienyritysten työterveyshuollon käytäntöjä.

Työterveyslaitos on kehittänyt PIRA-toimintamallin erityisesti pienten yritysten tarpeisiin (Oksa ym. 2014). Se on kehitetty ensisijaisesti yrityksille, joilla on alle 20 työntekijää. Mallin ytimessä on työpaikan riskien ja terveysvaarojen arviointi samanaikaisesti työterveyshuollon työpaikkaselvityksen kanssa.

Myös työterveyshuollon palveluntuottajat ovat kehittäneet pienyrityksille suunnattuja toimintamalleja. Esimerkkinä kunnallisesta palveluntuottajasta Oulun Työterveys liikelaitos on osana laatujärjestelmäänsä kehittänyt oman toimintamallinsa pienyritysten työterveyshuoltoon. Kunnallisilla palveluntuottajilla on lakisääteinen velvollisuus tuottaa ennaltaehkäisevät työterveyspalvelut alueen yrityksille, yrittäjille ja maatalousyrittäjille. Toimintamallin tarkoituksena on tuottaa nimenomaan lakisääteiset palvelut laadukkaasti ja kustannustehokkaasti eri toimintoja yhdistellen ja työn vaatimuksiin keskittyen. Sopimuksen tekemisen jälkeen toiminta käynnistyy työpaikkaselvityksellä, jonka perusteella laaditaan työn riskeihin, altisteisiin, kuormitustekijöihin ja uuden asetuksen (708/2013) mukaisesti myös työpaikan voimavaroihin perustuva toimintasuunnitelma. Toimintasuunnitelman laatiminen käynnistyy työterveysyhteistyössä työpaikkakäynnin yhteydessä. Terveystarkastusten suunnittelun lähtökohtana ovat työn sisältö ja sen edellyttämät lakisääteiset alku- ja määräaikaistarkastukset. Keskeisin tavoite on, että työterveyshuolto toimii työterveyden asiantuntijana kumppanuussuhteessa ja tukee tällä asiantuntemuksellaan asiakkaan toimintaa.

Lakisääteisen työterveyshuollon erityiskysymyksiä pienyrityksessä

Uusi lainsäädäntö on tuonut työterveyshuollolle uusia tehtäviä, jotka ovat laajentaneet lakisääteisen palvelun sisältöä. Lakisääteisen työterveyshuollon katsotaan sisältävän työpaikkaselvitykset, toiminnan suunnittelun, työkyvyn tuen ja seurannan, työkykyarviot, osatyökykyisen seurannan, lakisääteiset ja muut sovitut terveystarkastukset, ohjauksen ja neuvonnan, työtapaturmien ehkäisyn ja hoidon sekä ensiapuvalmiuden ylläpitämiseen osallistumisen mukaan lukien psyykkisen ensiavun.

Keskeisimmät lakisääteisen työterveyshuollon sisältöä laajentaneet uudistukset ovat vuoden 2012 sairausvakuutuslain ja työterveyshuoltolain muutokset työkyvyn varhaiseksi tukemiseksi ja vuonna 2013 voimaan astuneen uuden asetuksen (708/2013) kuvaama työllistymiskyvyn terveydellisten edellytysten tukeminen. Sairausvakuutuslain ja työterveyshuoltolain muutosten myötä työkyvyn hallintaan ja varhaiseen tukeen tuli uusia velvoitteita työnantajille, mikä konkreettisimmillaan näkyy velvoitteena ilmoittaa työterveyshuollolle pitkittyneestä sairauspoissaolosta. Tämän myötä työterveyshuollon tehtävänä on yhteistyössä työpaikan kanssa huolehtia työntekijän työkyvyn tukemisesta ja seurannasta. Työterveyshuollon ydintehtävä tässä on arvioida jäljellä olevaa työkykyä ja työntekijän mahdollisuuksia jatkaa työssään. Vuoden 2013 asetus hyvästä työterveyshuoltokäytännöstä (703/2013) velvoittaa myös tukemaan työntekijän työllistymiskykyä sekä terveystarkastusten että neuvonnan ja ohjauksen keinoin. Terveystarkastusten osalta asetus velvoittaa järjestämään terveystarkastuksen "tarvittaessa ennen palvelussuhteen päättymistä terveyden ja työkyvyn arvioimiseksi ja työllistymisen terveydellisten edellytysten selvittämiseksi sekä suunnitelman laatimiseksi terveyden ja työkyvyn ylläpitämisestä ja jatkotoimiin ohjaamisesta". Neuvontaa ja ohjausta velvoitetaan annettavaksi työttömyyden uhatessa.

Pienyrityksille ja etenkin työterveyshuollon palveluista maksaville yrittäjille tulee usein yllätyksenä lakisääteisen palvelun laajeneminen työkyvyn ja myös työllistymiskyvyn tukeen. Työkyvyn seuranta usein edellyttää osatyökykyisen työntekijän käyntejä työterveyshuollossa, jotta työterveyslääkäri voi arvioida työkykyä, sairauden tai oireen vaikutusta työkykyyn ja työhön paluun mahdollisuuksia. Vaikka käynnit johtuvatkin sairauden olemassaolosta, kyse ei ole sairaanhoidosta tai sairaanhoidollisten palveluiden tuottamisesta vaan lakisääteiseen työterveyshuollon sisältyvästä työkyvyn seurannasta. Myös työllistymiskyvyn tukeminen työterveyshuoltoon lakisääteisenä tehtävänä voi herättää pienyrittäjissä kysymyksiä. Uusi asetus kuitenkin velvoittaa tämän palvelun järjestämiseen osana lakisääteistä toimintaa, jotta työllistymisen terveydelliset edellytykset arvioidaan ja työntekijöille laaditaan jatkosuunnitelma työkyvyn rajoitteet ja etenkin jäljellä oleva työkyky huomioiden. On selvää, että nämä uudet toiminnot haastavat pienyrittäjät ymmärtämään toiminnan osaksi lakisääteistä työterveyshuoltoa ja työnantajavelvoitetta. Kokonaisuudessaan lakisääteinen työterveyshuolto on kattava kokonaisuus. Työkyvyn tukeminen uutena sisältönä mahdollistaa myös sen, että lakisääteisen työterveyshuoltosopimuksen raameissa työntekijöitä voidaan tukea työuralla monipuolisin tavoin.

Uusien pienyritysten uusia haasteita työterveyshuollolle

Pienyritysten kanssa käytävissä sopimusneuvotteluissa nousee esille uusia näkökulmia ja tarpeita, joihin perinteisimmillään ymmärretty ja organisoitu työterveyshuolto ei aina sujuvasti pysty vastaamaan. Yksi keskeisin esille nouseva asia on työsuhteiden muuttuminen epätyypillisiksi. Työterveyshuollon lainsäädäntö ja toimintamallit on rakennettu pääosin oletukselle, että työntekijä työskentelee päätoimisessa työsuhteessa yhteen työnantajaan, työtila sijaitsee yhdessä fyysisessä tilassa ja osoitteessa ja tilassa työskentelee vain yhden yrityksen työntekijöitä. Todellisuudessa työntekijällä voi olla useita työnantajia ja työsuhteet voivat olla hyvin lyhyitä. Esimerkiksi luovalla alalla yksi työntekijä voi myydä osaamistaan usealle työnantajalle ja työsuhteen kesto voi olla yhden kulttuuritapahtuman kestoinen. Yritystoiminnan muutosten myötä on myös yleistynyt, että yhdessä fyysisessä työtilassa toimii usean eri pienyrityksen työntekijöitä. Työterveyshuollon palveluntuottajia voi näin ollen olla myös useita. Tavanomaista on myös se, että yhdellä työnantajalla on useita pieniä yrityksiä hieman eri toimintakonseptilla ja samat työntekijät työskentelevät osaamistensa mukaan kaikissa näissä yrityksissä eri painotuksin. Uudenlaiset työsuhteet ja uudenlaiset työn tekemisen tavat haastavatkin työterveyshuoltoja pohtimaan toimintatapoja, jota ovat ymmärrettäviä, joustavia ja järkeviä niin palveluiden ostajan, käyttäjän kuin tuottajankin näkökulmasta.