Oivalluksia ICOH:issa, kommelluksia Koreassa

Kongressi pidettiin siistissä Soulissa, jossa kesäkuun alussa oli mukava puolipilvinen sää ja lämpöä 20 C-asteen paremmalla puolella. Valitettavasti MERS-epidemia nosti juuri kongressin aikaan päätään, ja se näkyikin paperisten hengityssuojaimien nopeana ilmaantumisena korealaisten kasvoille. Kotiin sai onneksi palata terveenä.

Suomi on pieni maa mutta jättiläinen työterveysrintamalla. Sen havaitsin taas kerran tässäkin kongressissa, sillä niin hyvin suomalaiset olivat edustettuina. Hyvä Suomi! Kongressi oli kaikin puolin valtava mutta koostaan huolimatta järjestelyt toimivat erinomaisesti – kuten aasialaisilta voi odottaakin. Kiinnostavia sessioita oli paljon, liikaakin, ja ne olivat usein päällekkäisiä, joten kieli keskellä suuta piti yrittää bongata ne kaikkien kiinnostavimmat ja singahtaa sitten sessiosta toiseen. Singahtelu ei tosin oikein hyvin kuvaa siirtymistä paikasta toiseen, sillä kulkemista oli paljon ja siihen piti varata aikaa. Kongressikeskuksen etelä- ja pohjoissiipien välinen matka kun oli useita satoja metrejä, olihan upean kongressikeskuksen pinta-alakin vaatimattomat 100 000 neliötä.

Kongressin parasta tieteellistä antia eivät valitettavasti olleet oman tutkimusalani esitykset työhön liittyvistä tuki- ja liikuntaelinten oireista ja sairauksista. Havaitsin, että ICOH ei selvästikään ole se foorumi, jossa tule-alan huippututkimusta esitellään. Minulle kongressin parasta antia olivat sessiot, jotka käsittelivät työterveysaiheisen tietoon liittyvää kommunikointia sekä tiedon jalkauttamista käytäntöön: ‘'The Art and Science of Communicating Occupational Safety and Health Information'' ja ‘'Research Translation: The Art and Science of Moving our Research to Practice''.

Yhdysvaltain The National Institute for Occupational Safety and Health (NIOSH) paljastui innokkaaksi twiittaajaksi ja somettajaksi. Vähän yllättäen Wikipedia nostettiin yhdeksi tärkeimmäksi työterveysaiheisen tiedon levittämiskanavaksi. Olipahan kongressissa oma työpajakin '‘Miten oppia tuunaamaan wikipediasivuja?'' (eli englanniksi ‘'Wikipedia Workshop for Health Professionals: A Hands-on Interactive Presentation'').

Minua innosti kovasti myös ''Work and Spirituality''-sessio, joka oli niin suosittu, että kohtuukokoisen seminaarihuoneen seinät pullistelivat. Osa halukkaista piti jättää ulkopuolelle. Suosio taisi yllättää järjestäjätkin, muttei itseäni niinkään, koska olen varma (ja merkkejä on jo ilmassa), että henkisyysasiat tulevat lähivuosina nousemaan suomalaisessakin työelämässä voimakkaammin esiin.

Spirituaalisuudessa ei ole kyse uskonnollisuudesta eikä sairauksien hoitoon liittyvistä henkimaailman riiteistä, vaan syvemmän merkityksen löytämisestä työstä arkitodellisuuden keskellä. Työtä ja työn tekemistä pitäisi jälleen alkaa tarkastella ihmisen hyvinvoinnin merkittävänä lähteenä, joka tyydyttää ihmisyyden syvimpiä tarpeita: voi tuntea olevansa tarpeellinen, kuulua johonkin yhteisöön, saada käyttää osaamistaan ja toteuttaa itseään. Toivon mukaan työnantajatkin oivaltavat, että kukoistava työntekijä on tuottava työntekijä, ja alkavat investoimaan myös työntekijöiden henkiseen hyvinvointiin, eikä pelkästään teknologian jouhevuuteen ja ergonomiaan. Yhdysvalloissa on luotu käsite ‘'Total worker health'', jonka NIOSH:in johtaja John Howard määrittelee näin: "Total Worker Health is more than the sum of its parts – it's a synthesis of all aspects of health that create worker well-being."

Kongressimatka ei sujunut ilman pieniä kommelluksia. Tässä niistä yksi…Eräänä aamuna ollessani lähdössä kongressiin käväisin aamiaisella hotellini vastapäisessä ravintolassa. Aamupalan aikana alkoi ripsutella vettä, joten päätin käväistä nopeasti huoneessani hakemassa sateenvarjon ja ohuen mustan neuletakkini. Huoneeni oli 19. kerroksessa, joten hississä ehdin lueskella kännykästäni uutisia Suomesta. Olin yhä uutisten pauloissa kun hissi pysähtyi. Astuin käytävään ja havaitsin tutun siivoojan oveni edessä. Kerroin hänelle olevani tulossa hakemaan takkiani. Eihän Etelä-Koreassa juuri kukaan puhu englantia, joten siivooja tuskin ymmärsi sanaakaan mitä sanoin, mutta avasi kuitenkin minulle kohteliaasti oven.

Astuin huoneeseen. Vau, onpa nopeaa toimintaa, ajattelin. Siivooja oli ehtinyt tehdä perusteellisen putsauksen, järjestää matkatavaranikin hienosti kaappeihin. Havaitsin mustan neuletakin tuolin karmilla. Aloin vetää sitä päälleni. Mitä ihmettä? Hiha ylettyi käsivarteni puoliväliin ja neuleen alareuna ylsi juuri ja juuri napaani. Siivooja katseli hämmentyneenä ovella. Pari sekuntia siinä ihmettelin, kunnes tajusin olevani väärässä huoneessa ja väärässä kerroksessa. Laitoin neuletakin nätisti takaisin tuolille ja hiippailin huoneesta ulos ja hissillä omaan kerrokseeni.

Suurimmat oivallukseni kongressista sain ympäristöyliherkkyysaiheisesta sessiossa ''Idiopathic Environmental Intolerance - To Be or Not to Be?'', jonka puheenjohtajana toimi Työterveyslaitoksen neurologi Markku Sainio. Viittaan sisällön osalta Markun erinomaiseen artikkeliin ''Haasteena ympäristöherkkyys – painopiste kuntoutumiseen'' tämän lehden aiemmassa numerossa 3/2014.

Sessiossa kerrottiin keskushermoston herkistymisilmiöstä sen eri ilmenemismuotojen avulla (ympäristöyliherkkyys, sisäilmaoireilu, kemikaaliyliherkkyys, sähkömagneettinen säteilyherkkyys ym). Olen häkeltynyt tässä ilmiöstä. Olen itse tehnyt pitkään kipuaiheista tutkimusta ja perehtynyt uusiin kipututkimuksiin, jotka ovat mullistaneet käsityksen kivusta, erityisesti kroonisesta kivusta. On ihmeellistä, miten yhteneviä mekanismeiltaan, oireiltaan ja hoitomahdollisuuksiltaan em. oireyhtymät ovat kroonisen kivun kanssa. Pakettiin sopivat myös tinnitus, väsymysoireyhtymä, IBS jne.

Uskon, että olemme suurten muutosten ja suuren ymmärryksen lisääntymisen äärellä, mitä tulee näihin oireyhtymiin. Lisääntyvän tutkimustiedon myötä olemme alkaneet vihdoin ymmärtää keskushermoston ja aivojen roolia epäspesifissä oireilussa, joka on ihmiselle aina todellinen ja kärsimystä aiheuttava, mutta joka ei sovi perinteiseen lääketieteellisen näkemykseen oireilun taustasta. Meidän pitää tarjota riittävästi aikaa ja empatiaa näiden potilaiden kohtaamiseen. Ja todella kohdata ja nähdä nämä keskushermoston herkistymiseen liittyvät oireyhtymät uusin silmin, ''out of the traditional medical box''. Oireiden hoitaminenkin saa ihan uuden mielekkyyden, kun oivaltaa mistä on kyse.

Laitan tähän vielä työhuoneen seinätauluksikin sopivia ohjeita lääketieteellisesti selittämättömistä fyysisistä oireista kärsivän potilaan kohtaamiseen. Ja suosittelen lämpimästi katsomaan Youtubesta lyhyen videon ''Uutta tietoa kivusta – alle 5 minuutissa'' https://youtu.be/nDAtMfI0vjY. Ja Wikipediaakin kannattaa pitää jatkossa silmällä.