Optimistinen määrätietoisuus

Kaikki ei ole mennyt kuin Strömsössä. Suomen lähihistoria on täynnä pahoja bisnesmokia: "Talvivaarasta on tullut megaluokan ruumis, jossa riittää vuosiksi perkaamista." Sonera teki umts-kaupoissa "niin valtavan mokan ettei sanotuksi saa." Stora Enso osti viidellä miljardilla "väylää Amerikkaan, saatiin valtatie tappioihin."

Mutta urheilussa pärjäämme. Kansa rakastaa urheilijoita. Fanitamme leijonia, susilaumaa, Selännettä, ja Kimiäkin – ainakin silloin kun hän menestyy ja päälle vielä tuittuilee. Keihäsmiehet kutsutaan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolle, ja Nykästä pidetään kansankunnan kaapin päällä, inhimillistä puutteistaan huolimatta – tai juuri niiden takia.

Tutkijoita meillä on paljon – suhteessa kansamme kokoon. Koko kansan tuntemia heistä on vain pari: geeniprofessori Leena Palotie, joka valitettavasti menehtyi ennen aikaisesti vaikeaan sairauteen. Jäljelle jäi Esko Valtaoja.

Pertti Kurikan Nimipäivät valloittaa maailmaa. Kehitysvammaisuus on in.

Suomalainen vessapaperi on karkeaa ja kestävää. Samoin ihmiset. Vaikka puhummekin modernista ihmisestä, niin perusolemukseltaan hän tuskin on juuri muuttunut viimeisten satojen tai tuhansienkaan vuosien aikana. Jos katsot peiliin, näet olion, jonka geeniperimä on 98 prosenttisesti sama kuin simpanssin. Niin oli isoisiemme ja jo Aristoteleenkin aikaan.

Tupakkia ihminen on polttanut vasta vain runsaat sata vuotta. Siitä seuraamukset ovat nyt hyvin selvillä, ja onneksi monet ovat tulleet järkiinsä. Tupakanpoltto ei ole enää kansanterveyden vihollinen numero yksi. Mutta lihavuus ja ylipaino ovat. Alkoholin haitoista puhuminen on tabu, panimoteollisuus ei tykkää, ja päättäjät kuuntelevat. Viimeksi elinkeinoministerimme on haikaillut viinien vapauttamisesta ruokakauppoihin.

"Talousviisaat" antavat lausuntoja kaikesta ja kaikkialla. Tuottavuutta on lisättävä, työtunteja on tehtävä enemmän. Palkkoja mieluummin lasketaan kuin nostetaan. Talouskasvua ei ole.

Korot ovat nollatasolla. Mitä se oikein merkitsee?

Onko niin kuten Karl Marx on esittänyt, että nollakorkoisuus on kapitalismin viimeinen vaihe. Ei enää ole mihin investoida, ei tiedetä mitä rahalla tehdä. On tullut kommunistisen vallankumouksen aika?

Amerikkalainen bisnesguru Peter Thiel esittää kirjassaan "Zero to One" mielenkiintoisen ajattelumallin. Hänen mukaansa kehitys voi olla horisontaalista tai vertikaalista.

Horisontaalinen kehitys on laajenemista, kopioimista eli olemassa olevien asioiden toistamista. Jotkut kutsuvat tätä globaalitalouden skaalaamiseksi. Tehdään tuotteita, esimerkiksi kännyköitä, halvan työvoiman maassa pienellä katteella, ja myydään tuotteet maailmalla. Nokia oli tässä bisneksessä jossain vaiheessa hyvä, kunnes innovaatiot muualta ajoivat ohi.

Vertikaalinen kehitys on innovatiivista uutta luovaa kehitystä. Jos aiemmin on tehty ja myyty kirjoituskoneita skaalaamalla, nyt tehdään uusi tuote, sanojenkäsittelijä, joka mullistaa markkinat.

Vertikaalista kehitystä ei synny ilman satsausta tutkimus- ja kehitystoimintaan. Ne eivät synny talousviisaiden keskusteluissa tai prosessikaavioissa. Niihin tarvitaan substanssiosaamista ja rahoitusta.

Tein vierailun Yalen yliopistoon. Kun Suomen päättäjät puhuvat niukkuuden ylevöittävästä ja jalostavasta vaikutuksesta yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa, Yalessa puhe oli toisensuuntaista: osavaltio näkee yliopiston oikeana investointina. Kymmenentuhatta opiskelijaa aiheuttaa taloudelle, ravintoloille, kaupoille, palveluille boostin, joka tekee satsauksesta kannattavan. Puhumattakaan taloudellisen tuen pitkäaikaisvaikutuksista, osaamisen kasvusta ja yritteliäisyydestä, innovaatioista. Kaikkea tätä syntyy kun opetukseen ja tutkimukseen satsataan.

Miten on laita sosiaali- ja terveyssektorimme kehittämisessä? Viimeiset vuodet on intensiivisesti keskusteltu sote-muutoksesta, mutta aikaan ei ole saatu mitään. Muutospuhe on keskittynyt muotoon ja prosessiin. Substanssin kehittäminen on ollut olematonta, ottopojan asemassa.

Terveyttä lisätään etupäässä muualla kuin sairaanhoitopiireissä. Potilaan tilalla keskustelussa on peruskansalainen. Miten muilla yhteiskunnan sektoreilla kuin sosiaali- ja terveys alalla otetaan huomioon ihmisten hyvinvointi ja terveys?

Sote tarvitsee vertikaalista kehittämistä. Sieltä se hyvinvointi lähtee. Tarvitaan ideoita ja innovatiivisuutta, tekemisen iloa ja määrätietoisuutta, eri alojen yhdessä tekemistä.

Ilman substanssiin satsaamista, näköalaton nollakasvu ja nollakorko saavat Karl Marxin näyttämään oikealta profeetalta.