Miksi, mitä ja miten opiskellaan työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksessa?

Strategisia kysymyksiä

Erikoistuvilla lääkäreillä on paljon työvuosia edessään. Näkymät tulevaisuuden tarpeellisiin osaamisiin ovat aina sumuisia. Koulutuksellisten valintojen osuvuuden tueksi olemme projektissamme hakeneet taustamateriaalien ja keskustelujen avulla vastauksia seuraaviin kysymyksiin:

– Mihin tarkoitukseen nyt ja jatkossa tarvitaan työterveyshuollon erikoislääkäreitä? Mitä heidän tulisi saada aikaan osaamisellaan? Miten heidän työnsä asemoituu terveydenhuollon palvelujärjestelmässä? Mitkä tahot jatkossa maksavat heille palkkaa? Keitä kaikkia ovat asiakkaat? Mitä tehtäviä työterveyslääkärit käytännössä tekevät?

– Mitä työterveyshuollon erikoislääkäreiden tulee vastaavasti osata? Mitä opetusta ja ohjausta heille tulee tarjota, mitä erikoistuvien tulee oppia? Millaisia valintoja teemme opintojen tavoitteiksi?

– Miten ohjaamme erikoistuvia oppimaan? Millaisia rakenteita ja välineitä valitsemme ja kehitämme oppimisen tueksi? Miten aikanaan arvioimme tavoitteisiin pääsyä eli osaamisia?

Erikoislääkärikoulutusta uudistetaan

Parhaillaan on käynnissä mittava erikoislääkärikoulutuksen uudistus kaikilla lääketieteen erikoisaloilla. Uudistuksella halutaan tiivistää koulutuksen kytkentää palvelujärjestelmän tarpeisiin. Niinpä erikoislääkärikoulutus on siirretty sosiaali- ja terveysministeriön (STM) alaisuuteen helmikuusta 2015 alkaen. Asetus (STM 56/2015) linjaa, että erikoislääkärikoulutus on ammatillista täydennyskoulutusta (siis ei enää tutkinto), joka sisältää määritetyt palvelujaksot toimipaikkakoulutuksineen, teoreettiset opinnot, velvoitteen oman oppimisen ja koulutuksen arviointiin sekä valtakunnallisen tentin. Säädöksiä koulutukseen pääsystä ja koulutuspaikoista täsmennetään jatkossa STM:n erikoislääkärikoulutuksen koordinaatiojaoksessa, joka juuri on aloittanut toimintansa. Yliopistoille jää edelleen koulutuksen sisällöllinen vastuu. Yliopistojen vaikutusmahdollisuudet liittyvät siihen, mitä palveluita vaadimme suoritettaviksi, miten ohjeistamme opiskelua koulutuspaikoilla esimerkiksi lokikirjan avulla, mitä valintoja teemme kirjallisten materiaalien ja teoreettisen koulutuksen vaatimuksista sekä miten kehitämme valtakunnallista kuulustelua ja muuta arviointia.

Työterveyshuollon palvelujärjestelmälle tukea

Laki edellyttää jo nyt kokopäiväisiltä työterveyslääkäreiltä alan erikoislääkärikoulutusta. Tämä on välttämätöntä, jotta työpaikat saavat riittävän tasokkaita, erikoisosaamista edellyttäviä palveluita. Kuitenkin Lääkäriliiton tilastoista arvioiden vain noin puolet työterveyshuoltopalveluiden lääkärintyöstä toteutuu työterveyshuollon erikoislääkäreiden toimesta. Ennusteiden mukaan Suomessa on vuonna 2030 nykyisen hieman yli 800 sijaan hieman yli 1000 työterveyshuollon erikoislääkäriä, mikä edellyttää eläkkeelle siirtymiset huomioiden noin 50 erikoislääkärin valmistumista vuosittain. Viimeisen kymmenen vuoden aikana on edetty kohti tätä valmistuneiden määrää työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen erillisrahoituslain tuella. Jos nykyinen koulutusvolyymi ja Suomen työvoiman määrä säilyvät entisellään, on meillä vuonna 2030 yhtä työterveyshuollon erikoislääkäriä kohti noin 2400 työvoimaan kuuluvaa henkilöä työttömät ja yrittäjät mukaan lukien.

Millaista tulevaisuuden työterveyshuollon palvelujärjestelmää koulutuksella palvelemme, on tärkeä kysymys. Työterveyslääkäreiden työnkuviin ja määrälliseen tarpeeseen vaikuttavat työelämän muuttuvat asiakastarpeet, se millaisia toimintamalleja palveluiksi kehitetään. Oleellisia ovat myös muun terveydenhuollon rakenteiden ratkaisut, linjaukset työterveyshuollon roolista Työterveys 2025 – strategiassa sekä säädökset työterveyslääkärien tehtävistä sosiaalivakuutuksen järjestelmissä.

Työurien tukeminen on lähtökohta

Työterveyshuollolle on viime vuosina säädetty ja esitetty merkittävästi uusia tehtäviä ja tavoitteita (Sairausvakuutuslain ja työterveyshuoltolakien muutokset v. 2011 ja 2012, Työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) Työelämän kehittämisstrategia 2020, STM:n Sosiaalisesti kestävä Suomi – strategia 2020, jne.). Suomen väestö ikääntyy nopeasti, ja kansantalouden kestävyys on uhattuna. Työurien pidentämisen tarve alusta, keskeltä ja lopusta on ilmeinen ja tuottavuusvaatimuksetkin kasvavat. Osaksi ratkaisuja näihin haasteisiin tarvitaan työhyvinvoinnin kehittämistä sekä työturvallisuudesta ja työterveydestä huolehtimista.

Työvuosien jatkuessa myöhempään ikään on huolehdittava työkyvyn tukemisen osaamisesta. Työelämän toimintamallien ohella tarvitaan systemaattista terveydenhuollon tekemistä ja osaamista, jotta pystytään ketteriin tilannekohtaisiin ratkaisuihin työkyvyn tueksi. Työterveyshuollon spesifille asiantuntija-alueelle ja osaamisille on siten lisääntyvä ja välttämätön tarve jatkossakin. Tämä voi toteutua niinkin, että työterveyshuollon erikoislääkäreitä toimii myös muualla terveydenhuollossa. Tämä ei vähentäisi vaan pikemminkin lisäisi erikoisalan merkitystä osana terveydenhuoltoa. Myös raja kuntoutukseen saattaa rakentua uudelleen. Työkyvyn tukemisen tekemistä ja osaamista yhteiskunnan ja työelämän tarpeisiin tarvitaan laajasti terveydenhuollon palvelujärjestelmän rakenteista riippumatta. Näissä kysymyksissä työterveyshuollon erikoislääkäri on konsultoitava, ei pelkästään konsultoiva asiantuntija.

Työterveyshuollon opetusta lääkärikunnalle

Lääketieteen perusopetuksessa työterveyshuollon oppialalla opetamme työn ja työllisyyden vaikutuksista terveyteen, työkyvyn arvioinnin ja tukemisen periaatteet sekä työterveyshuoltojärjestelmän perusteet eri alojen yhteistyön mahdollistamiseksi. Perusopetuksen nykyvolyymeillä ehditään vain työterveyden aihealueiden alkeisiin. Järkevä työnjako lääketieteen erikoisalojen kesken edellyttää riittävää ja laadukasta työterveyshuollon erikoislääkärikoulutusta. Ilman työterveyshuollon erikoisosaamista jää työote lääkärin työssä lääkärin mukavuusalueelle eli sairaanhoitopainotteiseksi. Mitä et tiedä, et näe. Mitä et osaa, et tee.

Työterveyshuollon erikoisalan lupaus

terveydenhuollon kokonaisuudessa on siis hoitaa työelämän ja terveydenhuollon rajapinnan asiat hyvin. Osaamisellamme voimme tukea lääketieteen erikoisalojen järkevää työnjakoa ja jopa työ- ja toimintakyvyn näkökulman laajempaa huomioon ottamista muunkin terveydenhuollon työotteissa ja saada siten aikaan lisäarvoa työurien ja työllisyysasteen edistämisessä.

Resursseista

Yliopistoissa työterveyshuollon oppialan resursointi on erittäin niukka. Vastaavasti alan erikoislääkärivaje on pitkään ollut vaikea. Tämän vuoksi työterveyshuollon erikoislääkärikoulutusta on tuettu erillisrahoituslailla vuodesta 2006 alkaen. Rahoituksella on voitu palkata kliininen opettaja kaikkiin yliopistoihin, tuotettu yliopistojen yhteinen työterveyshuollon virtuaaliyliopisto verkkokursseineen, mahdollistettu erikoistuvien lisäpaikkoja Työterveyslaitosjaksolle, EVO-järjestelmää vastaavat koulutuspaikkakorvaukset myös yksityissektorin koulutuspaikoille sekä kouluttajalääkärien pedagogisen koulutuksen tuki.

Eduskunnan päättämällä erillisrahoituksella tiiviissä yhteistyössä työelämän eri toimijoiden kanssa rakennettu koulutusjärjestelmä on vuonna 2014 ulkoisesti arvioitu (STM raportteja ja muistioita 2015:11) ja todettu laadukkaaksi ja edistykselliseksi. Valmistuneiden erikoislääkäreiden määrät on tukitoimien avulla saatu selvään nousuun, mutta vajeen korjaaminen on yhä pahasti kesken. Vajeen korjaamisen näkökulma jää helposti erikoisalojen koulutusmäärien vertailussa huomaamatta. Uhkaavasti rahoituslaki on voimassa vain vuoden 2017 loppuun asti.

Ilman erillisrahoitusta yliopistoilla olisi henkilöstönä erikoislääkärikoulutukseen ainoastaan työterveyshuollon professorien työpanos, Oulussa osa-aikaisena (50 %). Pelkällä professorityövoimalla on täysin mahdotonta selviytyä koulutuksen järjestämisestä ja koordinoinnista kun erikoistujia on yli 800, kouluttajalääkäreitä yli 300 ja koulutuspaikkasopimuksia yli 200. Ilman rahoitusta myös keskeisen tärkeä koulutuspaikkaverkosto on uhattuna. Työterveyslääkärin työn ydintä ei opita pelkästään yliopistojen kampuksilla ja sairaaloissa, vaan oleellinen osa koulutusta toteutuu kouluttajalääkärien tuella ja ohjauksella yliopistojen hyväksymillä kentän koulutuspaikoilla.

Erikoislääkärikoulutuksen palvelulupaus

Epävarmuustekijöidenkin vallitessa olemme rakentaneet erikoislääkärikoulutusta eteenpäin. Väestön ikäjakauman ja työelämän rakenteiden perusteella on selvää, että jatkossakin tarvitaan työn ja terveyden yhteensovittamisen osaavia lääkäreitä. Siis työterveyshuollon erikoislääkäreitä, jotka hallitsevat työelämän rajapinnassa tarvittavat tiedot, taidot ja ajattelutavat sekä osaavat toimia eritasoisissa asiakkuuksissa ja verkostoissa. Monella erikoisalalla johtava lääkäri suunnittelee, ja toiset tekevät. Työterveyshuollossa rivilääkärinkin pitää osata toiminnan jatkuva suunnittelu ja arviointi yhdessä työpaikkojen kanssa.

Olemme kiteyttäneet erikoislääkärikoulutuksemme palvelulupauksen seuraavasti: Koulutamme työurien tukemiseen kykeneviä työterveyshuollon erikoislääkäreitä, jotka osaavat työn ja terveyden yhteensovittamisen, työkyvyn tukemisen sekä vaikuttavien toimenpiteiden suunnittelun yhteistyössä monitahoisten asiakkaiden kanssa. Toteutamme koulutuksen tehokkaasti, laadukkaasti ja määrällisesti riittävästi (mikäli rahoitus sen mahdollistaa) työelämän tarpeet ja lainsäädännön pätevyysvaatimukset huomioon ottaen.

Askeleita kohti tavoitteita

Sisällölliseen kehittämiseen liittyviä strategisia valintoja olemme vieneet nopeasti näkyville uudessa opinto-oppaassa sekä vuosittaisessa yhteisessä opetuksen toimintasuunnitelmassa.

Rahoituksen varmistamiseen liittyvä työ jatkuu muun muassa STM:n erikoislääkärikoulutuksen koordinaatiojaoksessa, johon olemme saaneet pysyvän asiantuntijaedustuksen alamme erityiskysymysten ratkaisemiseksi. On tärkeää, että erikoistumisen säännösten uudistamistyössä tunnistetaan kentällä toteutuvan koulutuksen näkökulmat.

Uusi opinto-opas (ops) vuosille 2015–2017

Uudessa opinto-oppaassa koulutuksen tavoitteenasettelu uusittiin kiteyttämällä palvelulupauksen mukaisesti kolme päätavoitetta: työn ja terveyden yhteyksien osaaminen mukaan lukien kyky vaikuttaa asioihin, työkyvyn arvioinnin ja tukemisen osaaminen sekä toiminnan suunnittelun osaaminen työterveysyhteistyössä (taulukko «Työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen tavoit»1).

Kuva 1. Työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen tavoitteet opinto-oppaassa 2015-2017.

Eriytyvän koulutuksen osatavoitteisiin ei tarvittu isoja uudistuksia. Uudeksi tavoitteeksi lisättiin Hyvän työterveyshuoltokäytäntö -asetuksen terveystarkastusperusteista "työllistymiskyvyn terveydellisten edellytysten tukemisen osaaminen". Lisäksi linjattiin, että työterveysyhteistyön pohjaksi "tulee osata hankkia ja ylläpitää työelämäosaamista: osaamista yhteiskunnan ja elinkeinoelämän toimintaperiaatteista".

Vaadittaviin palveluihin tehtiin pieniä muutoksia (taulukko «Työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen rakenn»2). Työterveyshuollon omaa 24 kk:n runkokoulutusta muutettiin niin, että 9 kk:n terveyskeskuspalvelun ja 6 kk:n sairaalapalvelun ylittävä osuus voi toteutua työterveyshuollossa. Eriytyvän koulutuksen 12 kk:n kliinisiin palveluihin palautettiin mahdollisuus lukea hyväksi runkokoulutuksen aikaisia palveluja, kuitenkin aina niin, että koulutuksen kesto on 6 vuotta ja kliinistä palvelua vähintään 12 kk.

Kuva 2. Työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen rakenne opinto-oppaassa 2015-17.

Uusi OPS 2015–2017 on työstetty työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen valtakunnallisessa koordinaatioryhmässä. Muutokset ovat tulleet voimaan 1.8.2015 Helsingin, Itä-Suomen, Oulun ja Tampereen yliopistoissa. Turun yliopistossa kaikkien alojen erikoislääkärikoulutuksen rytmitys on erilainen, seuraava OPS-kausi on 2016 –2018. Tämänkin vuoksi on hyvä, että kuvatut OPS-muutokset eivät ole revoluutiota vaan tuettua evoluutiota. Uudistuksessa on sanoitettu pitkäkestoisia tavoitteita uudella tavalla, keskeisiä tiivistäen. Palvelujen rakennetta on uudistettu vähittäin.

Poimintoja yhteisestä toimintasuunnitelmasta

Vuoden 2015 yhteisen toimintasuunnitelman mukaisesti olemme käynnistäneet työelämäosaamisen oppimateriaalin kehittämisen. Tavoitteena on oppikirja, josta olisi hyötyä myös muun terveydenhuollon toimijoille. Työelämäosaamista, työterveyshuollon suunnittelun ja työkyvyn tukemisen osaamista voi jo nyt kartuttaa useiden verkkokurssien ja lähiopetusten avulla. Oppimateriaalia löytyy luonnollisesti myös työn terveysvaaroihin liittyen sekä lisääntyvästi voimavaranäkökulmasta. Toimintasuunnitelma on luettavissa työterveyshuollon virtuaaliyliopiston sivuilta www.tthvyo.fi.

Työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen ulkoisessa arvioinnissa (STM raportteja ja muistioita 2015:11) nostettiin esille asiantuntijataitojen ja ajattelutapojen tärkeys alallamme tietojen lisäksi. Monitasoisessa työssä tarvitaan vuorovaikutus-, viestintä- ja kehittämisosaamisia. Perinpohjainen alan kompetenssien tarkastelu jatkuu vielä valtakunnallisessa verkostossamme, mutta olemme jo nopeasti lisänneet kompetensseihin liittyviä sanoituksia OPS 2015–17 täsmentävään uuteen lokikirjaan 2015 –17. Toivomme sanoitusten tukevan erikoistujien ja kouluttajalääkäreiden kesken tavoitteellista taitojen opiskelua ja edistymisen arviointia. Näitä näkökulmia syvennetään myös vuonna 2015 uusittavassa kouluttajalääkärin oppaassa.

Lopuksi

Työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksella on tärkeä tehtävä erikoisalamme osaamisen kehittämisessä. Erikoislääkärikoulutus on työssä oppimista koulutusohjelman tavoitteiden suuntaisesti. Kyse on tietojen, taitojen ja ajattelutapojen oppimisesta. Kentän kouluttajalääkäreillä on tässä tärkeä rooli ja heidän pedagogisia osaamisiaan pyrimme tukemaan. Koulutuksen kokonaisuutta tulee jatkuvasti kehittää muun muassa tutkimusperustaisuutta lisäämällä. Tästäkin näkökulmasta on olennaista varmistaa työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen resursointi suomalaisen työelämän parhaaksi.