Muusikon työterveys – kansallisoopperan orkesterin työpaikkaselvitys

Työpaikkaselvityksen havainnot

Oopperaorkesterissa työskentelevät muusikot ovat työhönsä hyvin sitoutuneita ja työtään sekä työnantajaansa arvostavia. Ammattitaito ja työn haasteet koettiin toisiaan vastaaviksi. Valtaosa esitietokyselyyn vastanneista koki työkykynsä hyvänä ja voimavaransa riittävinä työstä selviämiseen. Noin kuudesosa vastanneista koki kuitenkin, että voimavarat työstä selviämiseen ovat vähäiset. Neljä viidestä koki oopperan työilmapiirin ja esimiesyhteistyön hyvänä – viidennes vastaajista katsoi kuitenkin ilmapiirissä olevan kehittämisen varaa.

Kuormitustekijät

Terveystarkastuksessa vahvasti esille nousseita työn kuormitustekijöitä olivat fyysisen kuormituksen alueelta melu, valaistus, veto ja erilaiset tuki- ja liikuntaelinongelmat. Psyykkisen kuormituksen alueelta koettiin haastavina harjoituksista ja esityksistä palautuminen, uniongelmat sekä ajoittaiset orkesterin sisäiset työilmapiirikysymykset. Esitysten suuri määrä koettiin haasteena.

Soittamiseen liittyviä fyysisesti kuormittavia asioita ovat staattiset soittoasennot, käsien kohoasento, toistoliikkeet ja staattinen istuma-asento. Jousisoittajilla soittamiseen liittyviä ongelmia on lähinnä niska-hartiaseudussa, käsissä ja alaselässä. Orkesterin soittajien istuinten säädöt koettiin hankalina. Valaistusongelmaa koettiin ajoittain erityisesti montun esitysten aikana.

Puhaltajilla soittokuormitus kohdistuu kasvojen alueen lihaksistoon sekä soittimesta riippuen myös yläraajojen ja niska-hartiaseutuun (osa puhallinsoittimista on raskaita kannatella).

Tuki- ja liikuntaelinongelmista yleisiä ovat jänteiden ja jännetupentulehdukset, erilaiset olkapääongelmat, käsi-/sorminivelongelmat sekä selkäongelmat ja puhaltajilla kasvojen alueen lihasongelmat eli ansatsiongelmat. Hankalimpana ongelmana voidaan todeta muusikon fokaalidystoniaa (lihasten koordinaation toimintahäiriö), joka johtaa hoitamattomana muusikon ammatilliseen työkyvyttömyyteen.

Melu

Suomen Kansallisoopperaan on laadittu meluntorjuntaohjelma vuonna 2000 ja se on päivitetty vuonna 2010. Jokaiselle orkesterin jäsenelle on hankittu henkilökohtaiset kuulosuojaimet. Osa orkesterin jäsenistä käyttää kuulosuojaimia jatkuvasti, suurin osa satunnaisesti ja osa ei koskaan. Kuulosuojainten käyttäminen klassista instrumenttia soittaessa on ongelmallista. Orkesterissa soittaessaan hankalaa meluongelmaa kokevat käyrätorvien oikealla (käyrätorven kellon) puolella istuvat muusikot, jotka oopperaorkesterissa ovat oboisteja. Lähimpänä käyrätorvia soittavalla oboistilla oli käytössä kuulosuojainkypärä, jonka hän koki hyväksi. Trumpettien soittaessa voimakkaita (fortissimo) sooloja, kokevat heidän edessään soittavat muusikot (sellot, alttoviulut tai 2. viulut) hankalaa meluongelmaa.

Vaikka soolot ovat kestoltaan usein lyhyitä, ne ovat edessä istuvan kuulolle

erittäin hankalia. Näin voimakkaalle äänelle reagoi ihminen vaistomaisesti väistämällä kyseistä kovaa äänilähdettä. Vaskien edessä soittavilla muusikoilla ei ole harjoituksissa tai konserteissa väistämisen mahdollisuutta. Kovat äänet tuntuvat kipuna korvissa. Oman instrumentin soittamista suhteessa muihin ei pysty kunnolla kuulemaan. Melun jatkuessa tilanne alkaa psyykkisesti kuormittaa ja soittaja väsyy työssään normaalia enemmän. Esitysten jälkeen kyseiset soittajat ovat tavanomaista uupuneempia. Tämä uupuneisuus vaikuttaa myös yöuneen.

Jatkossa on tarkoitus yhteistyössä Työterveyslaitoksen kanssa kehittää muusikon työterveyshuoltoon työohje, jonka avulla henkilökohtaisen kuulosuojauksen arviointi ja suojaimien valinta on nykyistä helpompaa.

Työmäärä

Orkesterin työkuormitukseen vaikuttavat kyselyn mukaan suuresti ohjelmistossa olevat teokset. Työmäärän jakautumista pidettiin ajoittain epätasaisena. Työpaikkaselvityksen aikana tuotiin esille huoli siitä, ettei teoksia valittaes-sa ja aikataulua suunniteltaessa aina huomioida soittajien työpanoksen rasittavuutta. Esimerkiksi viulisteilla ja alttoviulisteilla saattaa teoksessa olla säestyskuviota, joka kuormittaa soittajien tuki- ja liikuntaelimistöä yksipuolisesti kädet staattisessa yläasennossa kymmenien minuuttien ajan ilman taukoa. Tällaisten teosten esittämisen jälkeen jää soittamisesta palautuminen usein riittämättömäksi. Samanlaista ongelmaa todettiin esiintyneen puhaltajilla rasittavien teosten yhteydessä. Nämä tilanteet johtavat helposti ylikuormittumiseen, joka toistuessaan näyttäisi johtavan tuki- ja liikuntaelinongelmien lisääntymiseen ja muutamissa tapauksissa fokaalidystonian ilmaantumiseen.

Orkesterimuusikot soittavat myös muualla kuin oopperan työtehtävissä. Osa esiintyy solisti- ja kamarimusiikkikonserteissa, osa opettaa. Tämä kuuluu muusikon itsenäiseen työnkuvaan ja on merkittävä ammatillisen kehittymisen mahdollisuus sekä toisaalta motivaation lähde. Tästä syystä työntekijöiden on henkilökohtaisesti kannettava vastuuta soittokuormituksestaan. Kunkin työntekijän tulisi olla tietoinen omista psyykkisen ja fyysisen toimintakyvyn rajoistaan, joita elimistö ei salli jatkuvasti ylitettävän.

Palautumisaika

Illan pitkän esityksen jälkeen seuraavan aamun harjoitukset koetaan usein raskaina. Työpäivät ovat kaksiosaisia. Aamulla harjoitus 3–3,5 h, illalla näytös 3–4 h. Palautumisaikaa ei kunnolla jää, kun seuraavana päivänä sama toistuu. Muusikot kokivat että ajoittain sekä fyysinen että psyykkinen palautuminen edellisestä soittotapahtumasta on riittämätön.

Illan esitysten jälkeen useilla muusikoilla esiintyy unensaantivaikeuksia. Aamuyöstä saattaa esiintyä heräilyä jopa useaan kertaan. Muusikon työ on luonteeltaan runsasta aistikuormitusta, jopa henkistä ylikuormitusta tuottavaa. Tällainen yhdessä fyysisen suorituksen kanssa saa aikaan autonomisen hermoston virittyneisyystilan, joka jatkuu pitkään esityksen jälkeenkin. Hermostoa rauhoittava parasympaattinen aktiviteetti käynnistyy hitaasti ja nukahtaminen viivästyy.

Työuran eri vaiheissa työn ja muun elämän yhteensovittaminen on haasteellista muun muassa palautumisajan suhteen. Esimerkiksi pienten lasten vanhempien yöuni voi jäädä toistuvasti lyhyeksi. Työuran myöhemmässä vaiheessa ikääntyminen lisää palautumiseen tarvittavaa aikaa ja jo lyhytaikainen univaje ja päiväväsymys voi heikentää jaksamista ja työsuoritusta merkittävästi. Pitkäkestoinen univaje voi johtaa uupumiseen ja työkyvyn pitkäkestoisempaan alenemiseen.

Pohdintaa

Osaan todetuista ongelmista ja riskitekijöistä suunniteltiin työpaikkaselvityksen jälkeen parannuksia. Kuulosuojainten hankintaa ja valintaa helpotetaan erityisprojektin avulla. Istuinergonomiaa parannetaan kalustohankinnoin ja huolloin.

Muusikon selän ja yläraajojen kuormitus on kansallisesti ja kansainvälisesti hyvin tunnettu. Tanskalainen Paarup (2011) totesi kyselytutkimuksessaan, että puolet naismuusikoista kärsii niskan ja hartioiden vaivoista viikoittain ja kolme neljännestä vuosittain. Katsausartikkelissa Vastamäki ym. (2002) kuvasivat muusikon tuki- ja liikuntaelinvaivojen esiintyvyyttä ja hoitoa ja kiinnittivät huomiota erityisesti muusikon kipuoireyhtymän hoitoon. Kipuoireyhtymä voi uhata muusikon fyysistä, henkistä ja sosiaalista identiteettiä, ja työterveyshuollon rooli työkyvyn tukemisessa on silloin tärkeä (Zaza 1998).

Fyysiseen kuormittuneisuuteen vaikuttaa henkinen kuormittuminen ja unen häiriintyminen.

Hankalimpana vaivana on lihasten koordinaation toimintahäiriö, fokaalidystonia, jonka syntyyn ja kehittymiseen pitkäaikainen fyysinen ja psyykkinen kuormitus vaikuttaa (Altenmüller 2010).

Työterveyshuollon haasteena on auttaa muusikoita ennakoimaan ja ehkäisemään henkilökohtaista ylikuormittumista harjoittelun, päätyön ja sivutöiden aiheuttaman kuormituksen suhteen. Työterveysyhteistyön haaste on orkesterityön kokonaiskuormituksen ja eräiden soitinryhmien erityiskuormituksen optimointi.

Oopperaorkesterin työntekijöistä viidesosa kokee työn ylikuormittavana ja työilmapiirin haastavana ja kaipaa esimiehen tukea työssään. Taiteilijoiden työssä vaivoista ja työssä jaksamisesta keskustelu on erityisen haastavaa, koska jokainen muusikko on vuosikymmeniä hionut taitoaan ja mieluusti vaikenee vaivoistaan.

Oopperan työpaikkaselvitysprosessi mahdollisti sekä koko orkesterin että jokaisen soittajan äänen kuulemisen. Yleinen tietoisuus lisääntyi. Tämän kaltainen työpaikkaselvitys voi uudella tavalla auttaa ymmärtämään työn erityispiirteitä ja keinoja, joilla yhteistyössä työsuojelun ja henkilöstöhallinnon kanssa voidaan keskustella työntekijöiden kuormittumisesta ja palautumistarpeista tuotantoa suunniteltaessa.

Kirjoitus perustuu Kansallisoopperan orkesterin työpaikkaselvitysraporttiin.