Epoksikemikaalien aiheuttama työperäinen allerginen kosketusihottuma

Epoksikemikaalien aiheuttamat iho-oireet

Epoksikemikaaleihin liittyvät iho-oireet ovat yleisimmin allergista kosketusihottumaa eli ne johtuvat viivästyneestä kosketusallergiasta. Epoksikemikaalit ovat myös ihoa ärsyttäviä ja voivat aiheuttaa ärsytyskosketusihottumaa ilman spesifiä herkistymistä. Epoksien amiinikovetteet ovat voimakkaan emäksisiä ja voivat aiheuttaa jopa ihon syöpymävammoja. Epoksien happoanhydridikovetteet puolestaan aiheuttavat välitöntä allergiaa, joka ilmenee iholla kosketusurtikariana. Anhydridejä käytetään yleensä vain epoksituotteissa, jotka kovetetaan kuumentamalla. Tapauksia esiintyy Suomessa lähinnä vain sähkömoottorien valmistuksessa. Tässä artikkelissa keskitytään epoksikemikaalien aiheuttamaan viivästyneeseen allergiseen kosketusihottumaan.

Työperäisen epoksiallergian yleisyys

Epoksiyhdisteiden aiheuttama allerginen kosketusihottuma on tunnettu jo 1950-luvulta lähtien, ja se on ollut yleistä pitkään. Monien muiden kosketusallergeenien käytön vähentyessä epoksiyhdisteiden suhteellinen merkitys on kasvanut: tuoreessa Työperäisten sairauksien rekisterin vuoden 2013 julkaisussa epoksiyhdisteet ja -tuotteet olivat suurin yksittäinen vahvistettujen työperäisten allergisten kosketusihottumien aiheuttaja Suomessa (21 tapausta; 18 % kaikista viivästyneistä allergisista kosketusihottumista). Kun vuosien 2009-2013 luvut lasketaan yhteen, epoksikemikaalit ja -tuotteet olivat tällä pidemmälläkin aikavälillä suurin aiheuttajaryhmä (115 tapausta; 16,2 % kaikista allergisista kosketusihottumista) tosin hyvin niukalla erolla kumikemikaaleihin ja -tuotteisiin (114 tapausta; 16,0 %).

Herkistävät epoksikemikaalit

Yleisin herkistävä epoksikemikaali on bisfenoli A -pohjainen epoksihartsi (bisfenoli A:n diglysidyylieetteri), mutta myös muut harvinaisemmat epoksihartsit, epoksituotteiden sisältämät reaktiiviset ohenteet ja polyamiinikovetteet ovat ihoa herkistäviä. On melko tavallista, että epoksi-ihottumissa aiheuttajakemikaaleja on useampia, esim. bisfenoli A -epoksihartsi yhdessä yhden tai useamman amiinikovetteen kanssa.

Työterveyslaitoksen ammatti-ihotautien poliklinikalla todettiin vuosina 1991-2014 työperäinen allergia epoksiyhdisteille 209 potilaalla. Näistä työperäisistä tapauksista 172 (82 %) oli allergisia tavalliselle bisfenoli A -epoksihartsille.

55 (26 %) potilaalla oli kosketusallergia jollekin epoksikovetteelle. 18 tapauksessa epoksikoveteallergia oli ammattitaudin ainoa syy (9 %). Koveteallergia oli yleistä maalareilla, lattianpinnoittajilla ja viemäriputkipinnoittajilla. Tärkeimmät epoksikovetteet työterveyslaitoksen aineistossa olivat ksylyleenidiamiini, 2,4,6-tris-dimetyyliaminometyyli-fenoli, isoforonidiamiini ja dietyleenitriamiini. Ksylyleenidiamiiniallergia löytyi 24 potilaalta. Suurimman ryhmän muodostivat 15 maalaria, pinnoittajaa ja maalinvalmistajaa. Myös neljä putkisaneeraajaa ja yksi laatoittaja oli herkistynyt tälle kemikaalille. Kuudella potilaalla ksylyleenidiamiini oli ainoa epoksiin liittyvän ihottuman aiheuttaja. 22 potilasta oli nykytyössään käyttänyt ksylyleenidiamiinia sisältäviä tuotteita. Kolme putkisaneeraajaa sai testissä allergisia reaktioita työssä käytetyille kovetteille ja ksylyleenidiamiinille, mutta kovetteiden käyttöturvatiedotteissa tätä yhdistettä ei mainittu. Kemiallisessa analyysissä kovetteista löytyi kuitenkin 2,2-2,8 % ksylyleenidiamiinia. 2,4,6-tris-dimetyyliaminometyylifenoli-allergia oli 14 potilaalla. Neljällä potilaalla 2,4,6-tris-(dimetyyliaminometyyli)fenoli oli ainoa positiivinen epoksikemikaali. Lähes kaikki potilaat olivat maalareita, lisäksi joukossa oli yksi maalinvalmistaja ja yksi putkisaneeraaja. Isoforonidiamiini-allergia löytyi 12 potilaalta. Kahdeksan heistä oli maalareita tai pinnoittajia. Kahdeksassa tapauksessa isoforonidiamiini löytyi työssä käytetyistä tuotteista. Yhdellä maalareista isoforonidiamiini oli työperäisen ihottuman ainoa syy.

Työterveyslaitoksen potilasmateriaalissa työperäisistä tapauksista 62 reagoi jollekin reaktiiviselle ohenteelle. Tämä allergia oli yleistä injektiotyöntekijöillä ja laatoittajilla. Juuri nämä ammattiryhmät käsittelevät injektoitavia epoksihartseja, joiden viskositeettia alennetaan lisäämällä tuotteeseen reaktiivisia ohenteita. 1,4-butaanidiolidiglysidyylieetteri oli diagnostiikan kannalta tärkein yhdiste: kolmessa tapauksessa se oli ainoa epoksiin liittyvän ihottuman syy.

Bisfenoli A -epoksihartsia käytetään valtaosassa epoksituotteita. Käytössä on muitakin epoksihartseja, joista bisfenoli F -epoksihartsi on melko yleisesti käytetty ja allergiset reaktiot sille ovat myös tavallisia. Bisfenoli F- epoksihartsi ja bisfenoli A -epoksihartsi ovat kemialliselta rakenteeltaan lähellä toisiaan, ja niiden välillä on ristiallergiaa. Itsenäinen bisfenoli F -epoksihartsiallergia ilman bisfenoli A -epoksihartsiallergiaa on varsin harvinainen: Työterveyslaitoksen aineistossa oli viisi tällaista tapausta. Useampi heistä oli käsitellyt työssään komposiittimateriaaleja.

Aniliiniepoksihartsit ovat erikoisepoksihartseja, joita käytetään ilmailuteollisuudessa. Työterveyslaitoksessa on tutkittu yhteensä yhdeksän ilmailuteollisuuden työntekijää, joiden kasvoihin paikallistuneen allergisen kosketusihottuman syynä oli tetraglysidyyli-4,4'-metyleenidianiliini. Tämän allergian toteamiseen ei ole kaupallista ihotestiainetta, vaan potilaat täytyy testata omilla tuotteillaan tai niiden komponenteilla. Tetraglysidyyli-4,4'-metyleenidianiliinilla ei ole ristiallergiaa tavalliseen bisfenoli A -epoksihartsiin.

Kosketusallergian diagnostiikka

Viivästynyttä kosketusallergiaa tutkitaan epikutaanitestillä. Työterveyslaitoksen tutkimuksessa toiseksi tärkeintä epoksikovetetta, 2,4,6-tris-(dimetyyliaminometyyli)fenolia, ei ole tällä hetkellä saatavilla kaupallisena testiaineena. Kaupalliset aniliiniepoksihartsitestiaineet puuttuvat myös, mutta niiden tarve ei ole yhtä suuri kuin 2,4,6-tris-(dimetyyliaminometyyli)fenoli -testiaineen, koska ne ovat lähinnä vain ilmailuteollisuudessa käytettyjä erikois-epoksihartseja. Ilmailuteollisuudessa työskentelevien potilaiden käyttämiä hartseja voidaan testata laimennettuna. Kaikki ihotautiyksiköt eivät halua testata tällaisia tuotteita, mutta potilaat voidaan lähettää Työterveyslaitoksen ammatti-ihotautipoliklinikalle. 2,4,6-tris-(dimetyyliaminometyyli)fenolin puuttumisen lisäksi kaupallisten testiaineiden toinen ongelma on muidenkin epoksikovetteiden liian pienet pitoisuudet. Työterveyslaitoksella on käytettävissä laaja valikoima epoksitestiaineita, ja erikoisosaamistamme on työpaikan aineiden testaus.

Epoksi-ihottuman oireet

Viivästynyt epoksiallergia ilmenee ekseemaihottumana. Työterveyslaitoksen aineistossa kädet tai käsivarret olivat kaikkein tavallisimmat ihottumapaikat (69 %). Epoksiyhdisteet aiheuttavat tunnetusti iho-oireita myös kasvoille ja kaulalle. Nämä ilmavälitteiset oireet on liitetty kovetteisiin ja reaktiivisiin ohenteisiin, koska ne ovat haihtuvampia yhdisteitä kuin bisfenoli A -epoksihartsi. Työterveyslaitoksen potilasaineistossa kasvo-oireita oli enemmistöllä työperäisistä tapauksista (60 %). Kasvo-oireet olivat erityisen tavallisia niillä työntekijöillä, jotka olivat herkistyneet epoksikovetteille (91 %), mutta reaktiivisille ohenteille reagoineiden joukossa yliedustus ei ollut yhtä selvä (67 %).

Epoksiallergia eri ammateissa

Vuosina 2009-2013 Työperäisten sairauksien rekisteriin ilmoitettujen epoksi-ihottumatapausten joukossa yleisiä ammatteja olivat putkiasentaja (N=20; 17 % kaikista epoksi-ihottumista) sekä maalarit/pinnoittajat (N=20; 17 %). Maalareita ja pinnoittajia työskentelee paljon rakennustoiminnassa, mutta heitä tarvitaan myös teollisilla aloilla mm. metalliteollisuudessa. Putkiasentajien suuri ammatti-ihotautimäärä liittyy suurelta osin uuteen putkisaneeraustekniikkaan, niin sanottuun sukitukseen, jossa vanhoja viemäriputkia pinnoitetaan sisältäpäin epoksilla.

Työperäisten sairauksien rekisteriin vuosina 2009-2013 ilmoitetuista 115 epoksiallergisesta henkilöstä 49 (43 %) työskenteli rakentamisen toimialalla. Teollisista toimialoista erottui urheiluvälineiden valmistus (seitsemän tapausta).

Työterveyslaitoksen ammatti-ihotautipoliklinikan 209 työperäisen epoksikemikaaliallergisen tapauksen aineistossa 78 potilasta (37 %) työskenteli rakennusalalla. Rakennusmaalarit olivat suurin ryhmä (N=26). Lattianpinnoittajia oli 19, laatoittajia 16, putkien pinnoittajia 8, injektiotyöntekijöitä 6 ja sähköasentajia 3. Rakennustyön lisäksi isoja ryhmiä oli sähköteollisuus (N=19), ilmailuteollisuus (N=15), teollisuusmaalaus (N=15), muoviteollisuus (N=10), maalienvalmistus, elektroniikkateollisuus ja urheiluvälineteollisuus (kussakin 9 tapausta). Herkistävät tuotteet ovat maaleja ja pinnoitteita, liimoja, saumaus- ja pohjustusaineita ja laminointi-, injektio- ja valuhartseja.

Epoksiallergian ehkäisy

Epoksituotteet aiheuttavat ihoherkistymistä erityisesti silloin, kun ne eivät vielä ole kovettuneet. Myös vastikään kovettuneen epoksin pöly voi vielä sisältää haitallisia lähtöaineita ja aiheuttaa oireita ainakin aiemmin herkistyneelle henkilölle.

Epoksikemikaalien aiheuttamassa allergiassa on tavallista, että työntekijät ovat nuoria ja saavat oireita jo muutaman kuukauden työnteon jälkeen. Tutkimuksissa on havaittu puutteita suojautumisessa ja kontaminaation estämisessä sekä suuri tarve tiedotukselle ja koulutukselle epoksityön vaaroista, työhygieniasta ja asianmukaisista suojaimista sekä teknisistä apuvälineistä, joiden avulla voidaan välttää epoksiyhdisteiden leviäminen työympäristöön. Epoksiallergiaan liittyvien iho-oireiden ennuste on hyvä, mikäli altistuminen loppuu, mutta herkistymisen jälkeen on vaikea jatkaa epoksialtisteisessa työssä, koska täydellinen suojautuminen epokseilta on vaikeaa. Epoksiallergiset saavat varsin usein myös ilmavälitteisiä iho-oireita. Herkistynyt työntekijä ei silloin voi oleskella samoissa tiloissa, joissa muut käyttävät epoksituotteita. Tämä kaikki korostaa primaariprevention tärkeyttä eli herkistymisen estämistä. Tärkeintä on, että epoksituotteisiin ei kosketa paljain käsin ja että iholle ei tule epoksiroiskeita. Suojakäsineiden tulee suojata epoksikemikaaleilta. Rikkoutuneet tai sisäpuolelta likaantuneet käsineet pitää vaihtaa heti uusiin. Paksun kemikaalisuojakäsineen päälle voidaan pukea useita kerroksia ohuita kertakäyttökäsineitä, joita riisutaan yksi kerrallaan eri työvaiheiden päättyessä niin, että likaantuneilla käsineillä ei liata ympäröiviä pintoja tai työvälineitä. Tärkeätä on myös tietää, miten likaantunut käsine riisutaan oikein, niin, että iho tai alla oleva käsine ei tahriudu (http://www.ttl.fi/fi/malliratkaisut/riskienhallinnan_malliratkaisut/henkilonsuojaimet).

Kaikkien tuotantoalojen kannalta on kiinnostavaa, miten ilmailuteollisuudessa esiintynyt aniliiniepoksihartsiallergiaepidemia saatiin kuriin. Potilaat työskentelivät ahtaissa huonosti ilmastoiduissa tiloissa ja saivat epoksiroiskeita iholleen komponentteja sekoittaessaan tai levittäessään liimaa esim. yläpuolellaan oleville pinnoille. Lisäksi kaikki työpaikan pinnat olivat hienon epoksihiontapölyn peitossa. Liimojen sekoituspöytä siirrettiin huoneen nurkkaan vetokaappiin. Työntekijät alkoivat käyttää moottoroitua kasvot peittävää hengityssuojainta aina kun työkohde mahdollisti sen. Työntekijät siirtyivät käyttämään kertakäyttöisiä nitriilikumikäsineitä, jotka vaihdettiin uusiin, kun työvaihe oli ohi. Näiden toimenpiteiden jälkeen uusia tapauksia ei ole enää ilmennyt useaan vuoteen.

Työterveyslaitoksen verkkojulkaisu Epoksikansio (www.ttl.fi/epoksikansio) sisältää tiivistettyjä ohjeita työpaikoille, työntekijöille ja työterveyshuollolle muun muassa riskinarviointia, suojautumista ja uusien työntekijöiden perehdytystä varten. Epoksikansio ja Työterveyslaitoksen potilasaineiston analyysit on tehty Työsuojelurahaston tuella.