Työterveyslääkärin toimet sisäilmaongelmissa

Sisäympäristöongelmien selvittäminen

Työturvallisuuslaki velvoittaa työnantajaa selvittämään työpaikan sisäilmaongelmien syyt ja rakennusten kunnon. Mikäli työantajalla ei ole tähän asiantuntemusta, hänen on käytettävä apunaan ulkopuolisia asiantuntijoita. Jos vaara- tai haittatekijöitä todetaan, työnantajan on korjattava työolosuhteet. Jos se ei ole mahdollista, työantajan on syytä hankkia myös työterveyshuollon arvio mahdollisen haitan tai vaaran merkityksestä työntekijöidensä terveydelle.

Työpaikkojen toimintamallin olisi sisäilmaongelmissa hyvä perustua sisäilmaryhmän toimintaan. Sisäilmastoryhmään kuuluu muun muassa kohdetyöpaikan johdon edustaja ja työntekijöiden edustaja/t, kiinteistön omistajan edustaja/t, sisäympäristöasiantuntija, työterveyshuollon edustaja, työsuojelupäällikkö, työsuojeluvaltuutettu, viestinnän asiantuntija terveydensuojeluviranomainen.

Työterveyslääkärin asiantuntemus liittyy työntekijöiden terveydentilaan ja tietämykseen todettujen altisteiden terveysvaikutuksista. Sen sijaan työterveyslääkäri ei yleisesti ottaen ole asiantuntija esimerkiksi siinä, onko työpaikan ilmanäytteiden mikrobilöydös poikkeava.

Työterveyslääkäri tuo tietoa sisäilmaryhmälle tilan käyttäjien terveystilanteesta ryhmätasolla. Työterveyslääkäri toteuttaa tarvittaessa työpaikkaselvityksen, sisäilmastokyselyn ja terveystarkastukset. Työterveyslääkärin on syytä varmistaa, että työnantaja on ymmärtänyt rakennuksen asianmukaisen rakennusteknisen tutkimuksen ja tarvittavien korjaustoimenpiteiden tarpeellisuuden.

Sisäilmaongelmiin liittyvien oireiden selvittely työterveyshuollossa

Mikäli työterveyshuollossa herää epäily sisäilmaongelmaan liittyvästä oireilusta, tulee siitä ilmoittaa työnantajalle, jotta tämä voi käynnistää toimenpiteet mahdollisen kosteusvaurion ja siihen liittyvän mikrobikasvuston sekä terveysriskin selvittämiseksi. Aluksi on syytä selvittää, onko ongelma jo työnantajan ja työsuojeluorganisaation tiedossa. Jos sisäilman laadussa on jo havaittu ongelmaa, tiedustellaan työantajalta, millaisia ratkaisuja asian suhteen on suunnitteilla, ja arvioidaan, ovatko toimenpiteet riittävät.

Työterveyshoitaja tai työterveyslääkäri voi ottaa yhteyttä esimerkiksi työsuojeluvaltuutettuun tai työntekijän esimieheen edellä mainitun selvittämiseksi työntekijän luvalla. Oirehtivia suositellaan tilamaan aika työterveyslääkärin vastaanotolle, jossa arvioidaan jatkotutkimusten tarve.

Mikäli työpaikan sisäilmatutkimuksia ei ole tehty ja työpaikalla on useampi oirehtija, voidaan alustavana selvittelynä suorittaa sisäilmastokysely. Työterveyslääkärin on hyvä tiedostaa, kokeeko hän osaavansa sisäilmastokyselyn tulkinnan. Jos näin ei ole, tilataan kysely muualta, esimerkiksi Työterveyslaitoksen asiantuntijalääkäriltä. Työterveyslaitoksen sisäilmastokysely voidaan toteuttaa työpaikalla internetin kautta työterveyslaitoksen palvelutoimintana (www.ttl.fi/sisailmastokysely). Alle 20 työntekijän työpaikalla tiedot kannattaa kerätä haastattelemalla. Työterveyslaitoksen sisäilmastokyselyn etuna ovat vertailuaineistot toimisto- ja sairaalatyöpaikoista.

Sisäilmastokyselyn perusteella työterveyshuolto voi ohjeistaa sisäilmasta oireilevat henkilöt terveystarkastukseen. Lisäksi työterveyshuollon suorittama suunnattu työpaikkakäynti on yleensä tarpeen mahdollisten kosteusvaurioon liittyvien havaintojen tekemiseksi.

Oireilevan työntekijän terveystarkastus

Sisäilmaongelmiin liittyvät oireet ovat yleensä epäspesifisiä. Lääkärin tehtävä on poissulkea sairauden mahdollisuus. Terveystarkastukseen kuuluu anamneesi ja kliininen tutkimus sekä tietojen anto ja ohjaus. Kosteusvauriolle altistuneet työntekijät tutkitaan kuten muutkin, joilla on samanlaisia oireita.

Oireanamneesi ja altistumistietojen selvitys on tutkimuksen perusta. Tutkittavalta tiedustellaan aiemmat sairaudet kuten astma, allerginen nuha, aikaisemmat infektiot, allergiat (ihopistokoepositiivisuus) ja atopiataipumus sekä käytössä olevat lääkkeet ja tupakointi. Lisäksi kysytään taulukossa 1. esitettyjä asioita.

Kliininen tutkimus sisältää ylähengitysteiden tutkimuksen ja keuhkojen auskultaation. Tutkimuksessa kiinnitetään huomio myös iho-oireisiin, mm. atopiataipumukseen. Laboratoriotutkimuksina katsotaan lasko, CRP ja perusverenkuva sekä ihopistokokeet tai IgE-vasta-aineiden seulontatutkimus tavanomaisille ympäristöallergeeneille. IgE-homevasta-ainemääritykset eivät ole merkittävässä osassa sisäilmaoireiden selvittelyssä. Mikrobispesifisiä IgG-vasta-aine-määrityksiä ei käytetä osana sisäilmatutkimuksia, paitsi allergista alveoliittia epäiltäessä.

Röntgentutkimuksina katsotaan poskionteloiden ja keuhkojen röntgenkuvat, jos se on kliinisesti perusteltua.

PEF-työpaikkaseuranta on kosteusvauriomikrobien aiheuttaman ammattiastman keskeisin diagnostinen keino, ja se on syytä käynnistää ripeästi, jos epäillään astmaa ja työpaikalla on ainakin vahva epäily kosteus-mikrobivauriosta. PEF-työpaikkaseurannan viivästyminen voi vaikeuttaa myöhemmin syy-yhteyden toteamista ammattitautiselvittelyissä.

PEF-työpaikkaseurannan käytännön ohjaaminen kannattaa keskittää tietyille astmasta vastaaville hoitajille, jotta tämän vaativan tutkimuksen suorittamiseen tulisi riittävästi rutiinia. Myös lääkäreistä ainakin isommilla työterveysasemilla olisi hyvä valita yksi tai muutama astma-/sisäilmavastaava, jotka perehtyvät erityisesti sisäilma-asioihin ja tarvittaessa kouluttavat muita. PEF-työpaikkaseurannan toteuttamisesta on lomakkeita ja potilasohjeita saatavilla osoitteesta: http://www.ttl.fi/PEF.

Lisäksi suoritetaan astman diagnostiset tutkimukset astman Käypä hoito -suosituksen mukaan.

Ammattitautitutkimukset

Suhteessa kosteusvaurioiden yleisyyteen varsinaisia ammattitauteja on vähän. Käytännössä kosteus- ja homevaurioiden aiheuttama ammattitauti voi olla astma. Muiden sairauksien osoittaminen ammattitaudiksi on harvinaista.

Astman korvaaminen ammattitautina perustuu PEF-työpaikkaseurantaan, työajalla esiintyvään astmaoireistoon, astman Käypä hoito -suosituksen mukaiseen diagnostiikkaan ja työntekijän merkittävään altistumiseen kosteusvauriomikrobeille työssään. Merkittävän altistumisen osoittaminen edellyttää, että tutkittavan työskentelytiloista tai niihin ilmayhteydessä olevista tiloista otetuissa materiaalinäytteissä pitää olla mikrobikasvustoa (petrimaljalla kasvatettuna, PCR mikrobianalyysi ei riitä). Tutkittava on syytä lähettää jatkotutkimuksiin erikoissairaanhoitoon, jos työpaikalla epäillään asianmukaisen selvityksen jälkeen olevan poikkeavaa mikrobikasvua, työntekijällä todetaan altistumisen yhteydessä alkanut astma ja PEF-työpaikkaseuranta sopii ammattiastmaan tai on sille viitteellinen. Lähetteen oheen liitetään PEF-työpaikkaseuranta ja tutkittavan seurannan aikana tekemä oirepäiväkirja, työterveyshuollossa tehtyjen muiden tutkimusten tulokset ja työpaikan rakennustekniset selvitykset, jos ne ovat saatavilla. Lähetteen ohella työterveyslääkärin tulee laatia myös E-lausunto työnantajan tapaturmavakuutusyhtiöön sekä ilmoitus epäillystä ammattitaudista aluehallintovirastoon.

Allerginen alveoliitti eli homepölykeuhko liittyy hyvin harvoin kosteusvaurioihin, ja Suomessa on diagnosoitu vain muutamia tapauksia. Mikäli työntekijällä ilmenee pitkittyvää kuumeilua ja hengitystieoireilua kosteusvaurioon liittyen, tulee työterveyslääkärin harkita lähetettä keuhkolääkärin arvioon sairaalan poliklinikalle.

Sisäilmaongelmista johtuvaa oireilua voi joskus olla vaikea erottaa muista sairauksista ja oireyhtymistä, ja tällöin tutkimukset erikoissairaanhoidossa saattavat olla tarpeen. Tällaisia erotusdiagnostisia syitä voivat olla mm. toiminnallinen äänihuulisalpaus (VCD), krooninen poskiontelotulehdus tai muut ylähengitystieperäiset ongelmat, refluksitauti, sydänperäiset syyt, keuhkoahtaumatauti, keuhkoparenkyymisairaudet, hyperventilaatio-oireyhtymä, paniikkikohtaukset tai ympäristöyliherkkyys.

Sisäilmaoireista kärsivien työntekijöiden hoito ja seuranta työterveyshuollossa

Käynnissä olevien sisäilmastoselvitysten ja mahdollisten korjaustoimenpiteiden rinnalla työterveyslääkärin tulisi huolehtia astman ja allergioiden hyvästä hoidosta, tupakoinnin lopettamisen tukemisesta ja infektioiden hoidosta.

Jos työntekijällä ei todeta varsinaista sairautta, työterveyslääkärin tehtävänä on selvittää työntekijälle hänen kokemiensa oireiden luonne ymmärrettävästi. Työntekijän kuunteleminen ja empaattinen asennoituminen on oleellista. Jos sisäympäristöstä ei löydetä vaivan aiheuttajaa, tulee kiinnittää huomio työntekijän työ- ja toimintakyvyn tukemiseen. Pienelle osalle oireilevista kehittyy pitkäkestoinen ja lääketieteellisesti selittämätön oireilu. Pahimmillaan tämä johtaa työpisteiden jatkuviin vaihdoksiin, pitkittyneisiin sairauslomiin ja välttämiskäyttäytymiseen. Työterveyslääkärin on tärkeää pyrkiä ylläpitämään työntekijän myönteistä asennoitumista tulevaisuuteen, tukea häntä pärjäämään oireidensa kanssa ja kannustaa häntä elämään mahdollisimman normaalia elämää. Pitkittyneissä tilanteissa on hyvä pitää työterveysneuvottelu työntekijän ja hänen esimiehensä kanssa.

Ylähengitystieoireiluun liittyvien sairaslomien seuranta yhdessä työantajatahon kanssa on myös tarpeen, jotta saadaan käsitys sisäilmaongelmien aiheut-tamista sairaspoissaoloista ja ongelman laajuudesta.

Mikäli työpaikalla tehdään korjaustoimenpiteitä kosteus- ja homevaurioiden vuoksi, on suositeltavaa tehdä sisäilmastokysely uudelleen työntekijöiden oireiston kartoittamiseksi (aikaisintaan kuuden kuukauden kuluttua korjaustoimenpiteistä).

Sisäilmaongelmien ennaltaehkäisy

Sisäilmasto-ongelmia ehkäistään parhaiten käyttämällä toimiviksi koettuja rakenneratkaisuja ja materiaaleja sekä huoltamalla rakennusta säännöllisesti.

Työterveyslääkäri voi vaikuttaa sisäilma-asioihin olemalla aktiivinen vastuuyrityksen suuntaan osallistumalla toimintasuunnitelmapalavereihin, työpaikkaselvityksiin ja parhaimmassa tapauksessa jo yhteistyön alkaessa pidettävään sopimusneuvotteluun.

Vaikka ajankohtaista sisäilmasto-ongelmaa ei olisikaan, kannattaa työterveyslääkärin suosittaa sisäilmaryhmän perustamista ennaltaehkäisevänä toimena ainakin isommilla työpaikoilla. Työterveyslääkärin kannattaa osallistua myös perustyöpaikkakäynteihin, jolloin on mahdollista tehdä havaintoja ja saada tietoja mahdollisista sisäilmaongelmista. Työpaikkaselvitysraportissa tulee tarvittaessa ehdottaa jatkotoimia sisäilmasto-ongelman selvittämisen ja työntekijöiden terveystarkastusten suhteen.

Työterveyslääkärin kannattaa päivittää ammatillista osaamistaan sisäilmastoasioihin liittyen ja osallistua säännöllisesti aiheeseen liittyviin koulutuksiin.

Työterveyslääkärin tulee luonnollisesti havainnoida työntekijöiden mahdollisia sisäilmaoireita normaalien vastaanottokäyntien ja terveystarkastusten yhteydessä. Hyvän ja luottamuksellisen potilas-lääkärisuhteen luominen on ensiarvoisen tärkeää niin sisäilmasto-ongelmien ratkaisemisessa kuin muussakin lääkärin työssä.

Kuva 1. Oireilevalle työntekijälle tehtäviä kysymyksiä.