Tex Willerin työn vaaratekijät ja riskinarviointi
Toimittajamme Jarmo Heikkinen aloitti vuosi sitten lehdessämme uuden artikkelisarjan "Sarjakuvasankarit työterveyshuollon näkökulmasta". Jarmon artikkeli "Aku Ankan uskomaton työelämä" sai heti suuren suosion ja lienee lehtemme 40-vuotisen historian yksi referoiduimmista artikkeleista. Tämän lehden teemaan liittyen otan hieman suppeamman katsannon Tex Willerin työhön ja erityisesti tapaturman vaaraan.
Tex Willerin hahmo on syntynyt Pohjois-Italiassa Milanossa käsikirjoittaja Giovanni Luigi Bonellin ja piirtäjä Aurelio Galleppinin kynistä vuonna 1948. Suomeen Willer uskollisine kumppaneineen rantautui 1953 liuskalehtinä kuten Italiassakin. Kukin lehden sivu koostui yhdestä rivistä ja sivuja oli 32. Lehti lakkasi ilmestymästä Suomessa vuonna 1965, mutta ilmestyi taas lukijoiden iloksi 1971 nyt 128 sivuisena A5 koossa 12 kertaa vuodessa. Koko ja sivumäärä ovat kokeneet vuosien saatossa pientä säätöä, mutta nykyään lehti ilmestyy Suomessa 16 kertaa vuodessa 116 sivuisena. Vuoden 1998 jälkeen Suomessa on julkaistu myös Willerin Suuralbumeja, Maxi-Texejä, Tex Kronikoita ja Tex Willer Kirjastoa. Lehti on aikoinaan ilmestynyt noin kahdessakymmenessä eri massa, mutta tällä hetkellä Tex Willer ilmestynee Italian ja Suomen lisäksi vain Norjassa, joten Aku Ankkaan verrattava kestojulkkis Willer ei missään nimessä ole. Lehden painos Suomessa on noin 17 000.
Onko tapaturman vaaran arviointi tarpeen?
Koska Bonelli loi sankarinsa rohkeaksi ja anteliaaksi sekä mieheksi, joka ei voi sietää ylimielisyyttä, hallitsemista, valheita eikä sotaväkeä, joutuu Tex Willer väkisinkin tilanteisiin, joissa on ilmeinen tapaturman vaara. Kun tähän lisätään, että Tex ei pelkää ketään eikä mitään, on suoranainen ihme, että mies on ylipäätään hengissä. Näin ollen tapaturman vaara on ilmeinen. Italialainen Claudio Paglieri oli koonnut Italiassa vuoteen 1997 mennessä ilmestyneistä lehdistä kuvassa 1. esitetyt haavoittumiskohdat. Yhteensä näitä haavoittumiskohtia kertyy kaikkiaan 67, jossa on otettu ymmärtääkseni huomioon vain luotien aiheuttamat haavat. Lisäksi lukemattomia ovat veitsien ja muiden teräaseiden aiheuttamat haavat, hevosen selästä putoamiset (Kuva «Tex Willerin haavoittumiskohdat. »1), sadoissa ellei tuhansissa nyrkkitappeluissa saadut ruhjeet ja aivovammat. Luetteloa voisi täydentää palovammoilla, häkämyrkytyksillä, hukkumisilla, kalkkarokäärmeen puremilla ja muilla harvinaisimmilla myrkytysyrityksillä. Ainoa vaaratekijä, josta toverukset itse ovat huolissaan, on akuutti lyijymyrkytys, joka sankareitamme vaaniikin poikkeuksetta jokaisessa seikkailussa.
Työnantajan vastuu
Koska Willer on Texasin Ranger (eräänlainen ratsupoliisi), hänellä on voimassa oleva työsuhde, joka tosin on ollut puolin ja toisin katkolla useita kertoja historian saatossa. Toisaalta Tex on navajoheimon päällikkö (Yön Kotka), ja toimii usein omaan lukuunsa puolustaessaan navajoja ja muitakin intiaaneja valkoihoisilta viinatrokareilta, laittomilta asekauppiailta, armeijalta ja uudisasukkailta. Silloinkin, kun Tex toimii Rangerina, ovat hänen tehtävänsä usein hyvin arkaluonteisia. Tällöin työnantaja ilmoittaa heti kättelyssä, että minkäänlaista apua tai tukea ei ole odotettavissa, jos Willer ystävineen joutuisi pulaan tehtävää suorittaessaan. Ainoa suoja, jonka työnantaja tarjoaa, ovat aseet ja panokset.
Henkilökohtainen suojautuminen
Aseiden ja panosten lisäksi Willeriä suojaa väkivallan aiheuttamilta tapaturmilta hänen ylivertainen fyysinen toimintakykynsä. Vain äärimmäisen harvoin Texin vastustaja on fyysisesti voimakkaampi. Yleensä kyseessä ovat tällöin jättiläismäiset voimamiehet, jotka Willer kukistaa sitten viekkaudellaan tai luodeilla. Aivan alkuaikojen ampumaharjoittelua lukuun ottamatta Tex Willeriä ei nähdä seikkailuissaan koskaan harjoittelevan ampumista tai fyysistä voimankäyttöä. Ampumavälikohtauksia riittääkin sen verran runsaasti jokaiseen lehteen, että tämä jo sinällään pitää ampumataitoa yllä. Samoin tappeluita riittää jokaiseen seikkailuun. Reipas ulkoilmaelämä sinällään pitää yllä hyvää fyysistä ja psyykkistä vireystilaa, joka on välttämätöntä sankarimme vaarantäyteisessä elämässä. Päiviä tai viikkoja kestävä rosvojen jahtaaminen niukoilla yöunilla saattaa hyvinkin heikentää Willerin ja hänen kumppaniensa toimintakykyä, mutta ainakaan vielä sillä ei ole ollut kohtalokkaita seurauksia. Texasin pölyjen alituinen huuhtominen oluella, viskillä ja tequilalla pysyy toveruksillamme myös kohtuudessa. Koskaan sankariamme ei ole tavattu juopuneena. Tupakan poltto on niin pinttynyt tapa Texillä, että edes Suomen alituisesti tiukentuva tupakkalaki ei ole saanut tuota terveydelle haitallista tupruttelua loppumaan.
Mitä neuvoja antaisit työterveyslääkärinä?
Tällainen tapaus tuskin tulee vastaan työterveyshuollon arjessa tai erikoislääkärikuulustelussa. Lähinnä työtä voisi verrata pelastusalan töihin. Koska Willerin seikkailut sijoittuvat pääosin Yhdysvaltojen sisällissodan (1861–1865) jälkeiseen aikaan, ei nykyistä eikä varsinkaan 1.1.2016 voimaan astuvaa uutta työtapaturma- ja ammattitautilakia voi sellaisenaan soveltaa. Työterveyshuollossa voidaan ainakin antaa henkilökohtaista ohjausta ja neuvontaa. Fyysisen toimintakyvyn ylläpitämiseksi tulisi tupakanpoltosta ehdottomasti luopua. Kapakoissa vierailuja tulisi myös välttää, koska niissä suurin osa tappeluista ja ammuskeluista näyttää alkavan. Psykologin konsultaatiota tulisi harkita, jotta Tex pääsisi turhasta kuumapäisyydestään. Tämä voi kyllä vaatia pidemmänkin terapian, jolloin Kelan I luokan toimenpiteenä voidaan konsultoida psykiatria ja pyytää häntä arvioimaan pitempiaikaisen, Kelan osittain korvaaman terapian tarpeen.
Työnantajan kanssa tulisi järjestää neuvottelu, jossa tuotaisiin esiin työsuojelun vastuukysymykset. Yhteistyössä työnantajan kanssa tulisi luoda yhteinen näkemys siitä, että työntekijää ei voi lähettää miten päättömiin tehtäviin tahansa. Tämä tosin vaikeuttaisi sarjan käsikirjoittajien tehtävää huomattavas-ti, ja todennäköisesti kävisi niin, että koko lehti kuivuisi kasaan. Ehkä on parempi, että emme tyrkytä työterveyshuollon palveluja sankarillemme, joka on jo 68 vuoden ajan pärjännyt ilman neuvojamme.
Työterveyslääkäri-lehti
Kirjallisuutta
- ''Hornan kekäleet'', sanoi Tex Willer. Janne Viitala. Plataani Oy 2003.
- Minä Tex Willer. Ilpo Lagerstedt. Kustannus Jalava Oy 2001.
- Suomessa ilmestyneet Tex Kronikat, Maxi-Texit, Tex Suuralbumit ja Tex Kirjastot.
- Tex Willerin suomenkieliset numerot vuosilta 1953–2015.