Suomalainen sauna ja terveys

Saunomisen fysiologiaa

Fysiologisesti katsoen saunominen on voimakas lämpökuormitus, joka saa elimistössä aikaan stressireaktioita saunomisen voimakkuudesta riippuen. Fysikaalisesti suomalaisessa saunassa tulee elimistöön lämpöä keskimäärin lähes 1000 watin teholla. Koska ihminen pystyy poistamaan kehosta lämpöä saunassa vain haihduttamalla hikeä, seurauksena on elimistön väistämätön kuumeneminen. Vähäinen osa lämpöä poistuu myös hengityksen kostutuksen kautta.

Elimistön lämpeneminen saunassa stimuloi reseptoreita iholla ja aivoissa. Iholle virtaa enemmän verta ja hikirauhaset aktivoituvat. Ihon lämpötila kohoaa normaalissa saunomisessa lähelle 40 C-astetta. Löylyä heitettäessä ihon kuumakipukynnys (45 °C) voi hetkellisesti ylittyä. Lämpö nousee myös sisäelimissä, sydämessä ja aivoissa, mutta hitaammin.

Ihmisen sydän pumppaa verta noin 5 litraa minuutissa. Reippaassa saunomisessa määrä voi nousta nuorella terveellä miehellä noin 13 litraan minuutissa. Veren paluu sydämeen hidastuu, jolloin verenpaineen ylläpito vaikeutuu sydämen täyttöpaineen laskiessa. Verenpaineen pitämiseksi riittävällä tasolla sydämen syketaajuus nousee saunassa. Pulssi on kohtuullisessa saunomisessa 100–110 lyöntiä minuutissa, mutta kovassa saunomisessa 150–160 lyöntiä minuutissa.

Kohtuullisessa saunomisessa elimistön sisäosien lämpötila on noin 38 astetta ja kovassa saunomisessa noin 39.5 astetta, joka hipoo jo lämpöhalvauksen riskirajoja. Kun syketaajuus ylittää noin 100 lyöntiä minuutissa, käynnistyy elimistön stressihormonituotanto. Esimerkiksi noradrenaliini supistaa verenkiertoa maksassa, munuaisissa, suolistossa ja lihaksissa ja auttaa siten lisäämään iholle menevän veren määrää.

Stressihormonien lisäksi erittyy saunomisen yhteydessä myös mielihyvähormoneja. Saunomisen tuottaman mielihyvän ja rentoutumisen välittäviä vahvimpia ehdokkaita ovat olleet beetaendorfiini, oksitosiini, dopamiini, noradrenaliini ja mahdollisesti melatoniini. Christopher Lowry työryhmineen on tutkimuksissaan paneutunut lämmönsäätelyn ja mielenterveyden välisiin yhteyksiin. Hän on tunnistanut aivoista hermosoluja, jotka vapauttavat serotoniinia, kun kehon lämpötila nousee. Ne saattavat selittää saunan tuottaman mielihyvän, sillä ne ovat kytköksissä aivo-alueeseen, joka säätelee mielialaa.

Saunominen saattaa ehkäistä sydänkuolemia

Äskettäin saatiin uutta tietoa saunan terveysvaikutuksista, kun Jari A. Laukkasen työryhmä Itä-Suomen yliopistosta raportoi Kuopio Ischemic Heart Disease 20-vuotisseurantatutkimuksen tuloksia, jotka liittivät saunomisen vähentyneeseen kuolemanvaaraan. Koehenkilöryhmään kuului 2 315 miestä, iältään 42–

60 vuotta seurannan alussa. Kaikkiaan 929 koehenkilöä kuoli seurannan aikana. Miehet jaettiin saunomistapojensa perusteella kolmeen ryhmään, kerran viikossa saunoviin, 2–3 kertaa viikossa saunoviin ja 4–7 kertaa viikossa saunoviin. Saunaa karttavia oli vain 12 ja siten hyvää vertailuryhmää ei muodostunut. Tulosten mukaan usein tai kertakäynnillä pitkään saunovien vaara kuolla kaiken kaikkiaan ja erityisesti sydänperäisiin tapahtumiin oli pienempi kuin kerran viikossa tai lyhyen aikaa saunovilla.

Tutkimuksesta ei voi vetää sitä johtopäätöstä, että sauna pidentää ikää. Saunomistavat kirjattiin vain yhden viikon aikana tutkimuksen alussa ja mahdollista vilvoittelua avannossa tai viileässä vedessä ei huomioitu. Saunomistavat ovat voineet muuttua seurannan aikana. Voi myös olla, että joku muu elämäntyyliin liittyvä tekijä on saunassa viihtyvien vähentyneen kuolemanvaaran taustalla, esimerkiksi yleensä stressittömämpi asenne ja elämänmeno. Eräs mahdollisuus on, että saunomisen hyödyt liittyvät itse kuuma-altistukseen ja siitä palautumiseen. Suotuisaksi katsottavia muutoksia tapahtuu verenkierrossa ja hormonisäätelyssä. Keskeiseksi terveysvaikutukseksi on kuitenkin arveltu yleistä elimistön rentoutumista.

Japanista on kantautunut myös uusia tutkimustuloksia, joiden mukaan lämpöhoito saunassa vähentää sydämen vajaatoiminnasta kärsivien oireilua. Eräänä mekanismina on kuuman aiheuttama pintaverenkierron lisääntyminen ja sitä kautta suonien sileän lihaksen toiminnan eli endoteelifunktion paraneminen ja lisääntynyt typpioksituotanto. Aikanaan Olavi Luurila totesi väitöstutkimuksessaan, että saunominen sopii yleisesti ottaen myös sydänsairautta poteville. Muun muassa sydämen rytmihäiriöitä esiintyi vähemmän kuin kliinisessä rasituskokeessa.

Vauvat, vanhukset ja raskaana olevat saunassa

Alle murrosikäisten lasten hikoilukyky ja ihon verenvirtauskyky ovat aikuisia heikommat. Myös ikääntyessä lämmönsäätelyjärjestelmä heikkenee, hikirauhaset surkastuvat ja ihon verisuonet jäykistyvät. Vanhoilla ihmisillä ja lapsilla ongelmaksi saunassa saattaa tulla erityisesti verenpaineen ylläpito. Pyörrytys ja huonovointisuus ovat tyypillisiä seurauksia liian kovasta saunomisesta ja verenpaineen heilahtelusta.

Veikko Venho suoritti 1940-luvulla saunatutkimuksen vauvaikäisistä lapsista arkkiatri Arvo Ylpön johdolla aikana, jolloin eettisiä toimikuntia ei tunnettu. Tutkimus tehtiin Lastenlinnan saunassa.

Tässä vähemmän tunnetussa tutkimuksessa oli mukana 138 lasta. Nuorin lapsista oli 3 vuorokautta vanha, ja pienin lapsi painoi 2015 grammaa.

Venho havaitsi, että suurin osa lapsista rauhoittui ja nukahti heti saunan jälkeen. Sisälämpötilan (rektaali) nousu oli keskiarvona 1.4 astetta, mikä viittaa voimakkaaseen lämpökuormitukseen.

Tutkimuksen perusteella Venho päätyy toteamaan, että aivan pienikin lapsi voidaan viedä saunaan muutamasta minuutista 10 minuuttiin ja löylyäkin voi lyödä jonkin verran. Johtopäätös oli ajan hengen mukainen. Nykytiedon mukaan lämmönnousun suuruus oli kuitenkin sitä luokkaa, että pienten lasten saunottamisessa on syytä olla varovainen.

Ikääntyneiden (ja muidenkin aikuisten) ohjeeksi sopii hyvin tunnettu toteama: jos jaksaa kävellä saunaan, jaksaa sieltä kävellä poiskin.

Useina päivinä toistuva reipas saunominen vaikuttaa stressin tavoin häiritsevästi naisten kuukautiskiertoon. Suomalaisen nykykäsityksen mukaan normaali raskaus ei estä kohtuullista saunomista vielä loppuvaiheessakaan.

Sauna ja uni

Saunomisen vaikutuksia uneen on tutkittu melko vähän. Laajoissa kyselytutkimuksissa on todettu, että saunominen edistää nukahtamista. Professori Putkonen julkaisi 1970-luvulla toistaiseksi ainoan tutkimuksen, jossa selvitettiin saunomisen vaikutusta yöunen rakenteeseen. EEG-tulosten mukaan saunominen edisti nukahtamista ja lisäsi syvän unen määrää. Vaikutukset selittynevät osaksi elimistön sisäosien (aivot) ja ihon lämpötilan muutosten kautta. Kun saunomisessa elimistön sisälämpötila nousee merkitsevästi noin kaksi tuntia ennen nukkumaanmenoa ja lämpötilan kääntyessä selvään laskuun nukahtaminen helpottuu.

Suomalainen saunatapa on turvallinen

Äärimmäiset kuuma-altistukset eivät ole riskittömiä, jos ryhdytään yltiöpäisyyteen.

Heinolan saunomisen maailmanmestaruuskisoissa vuonna 2010 venäläinen saunoja menehtyi loppukilpailussa ja suomalainen Timo Kaukonen sai erittäin vakavia palovammoja. Kaukosen ihosta paloi yli 70 prosenttia, ja pahiten paloivat lähellä kiuasta olleet jalat. Hänen hengityselimensä olivat korventuneet ja munuaiset pettivät.

Löylykilpailut eivät edusta perinteellistä suomalaista saunatapaa. Tällaisten tapahtumien uutisointi maailmalla on omiaan nollaamaan suomalaisten lääkäreiden ja tutkijoiden työtä saunan turvallisuuden ja terveellisyyden puolesta. Edellisen kerran rekisteritutkimuksella kumottiin maailmalle levinnyt väite, että saunominen aiheuttaa sikiön epämuodostumia.

Suomessa rekisteröidään vuosittain noin 30 saunassa tapahtunutta kuolemaa, mikä on varsin vähän, kun otetaan huomioon, että kaikkiaan suomalaiset käyvät saunassa arviolta yli 300 miljoonaa kertaa vuodessa.

Saunakuolemiin liittyy yleensä runsas alkoholinkäyttö. Oikeuslääketieteen emeritusprofessori Jorma Hirvosen mukaan saunasta tuoduilla vainajien veren alkoholipitoisuus on pääsääntöisesti yli 1,5 promillea. Saunottaessa humalassa verenpaineen on todettu olevan selvästi alempi kuin ilman alkoholia saunottaessa, mikä lisää pyörtymisriskiä. Pyörtyvä voi loukata tai polttaa itsensä ja ilman apua lämpöhalvauskin on mahdollinen.

Kova kuumuus ja krapula yhdessä lisäävät sydämen rytmihäiriöiden riskiä, koska krapulassa elimistön stressihormonit ovat jo valmiiksi koholla. Erityisesti tämä riski on sepelvaltimotautia sairastavilla.

Lopuksi

Filosofi Friedrich Nietschen sanoin 'mikä ei tapa, se vahvistaa' kuvaa tieteen termiä hormeesi. Se tarkoittaa sitä, että mikä tahansa stressi matalina annoksina, joka on suurina annoksina haitallinen, saa aikaan adaptiivisen, hyödyllisen vaikutuksen solussa tai yksilössä. Ilmiön ajatellaan syntyneen evoluution myötä jo aikojen alussa, kun ympäristö on ollut kaikkea muuta kuin elämän kannalta suotuisa. Hormeesin mekanismeista on haettu selitysmallia vanhenemismuutoksille. On tutkittu, voidaanko lievällä tai lyhytkestoisella stressillä ehkäistä vanhenemiseen liittyviä vaurioita, nopeuttaa niiden korjaantumista ja pidentää siten elinikää. Lämpöstressissä hormeesin tärkeässä roolissa ovat lämpöshokkiproteiinit. Århusin yliopiston tutkijat ovat osoittaneet lievän lämpöstressin vaikuttavan "nuorentavasti" ihmisen ihon fibroblastisoluihin koeputkioloissa.

Voidaan sanoa, että kohtuullisesti annosteluna suomalainen sauna on turvallinen ja terveellinen paikka.