Lääkehoidon ja terapian yhdistelmä vähensi selvästi alkoholiriippuvaisten juomista

Alkoholin käyttäjistä joka viides on väitöksen mukaan ongelmakäyttäjä ja joka kymmenes on alkoholista riippuvainen. Usein alkoholin liikakäyttöön liittyy myös tupakointi. Alkoholiongelmaa ei kuitenkaan tunnisteta terveydenhuollossa. Asiaan puututaan vastahakoisesti. Lääkehoitoihin suhtaudutaan epäillen, ja reseptit jäävät kirjoittamatta.

Näyttöön perustuvan, satunnaistetun alkuperäistutkimuksen tarkoituksena oli selvittää yhdistelmähoidon tehoa terveyskeskuksissa, työterveydenhuollossa ja A-klinikoissa.

Kaksi ja puoli vuotta kestävässä tutkimuksessa vertailtiin kolmen lääkkeen tehoa potilaisiin. Tutkimukseen osallistui 243 iältään 25–65-vuotiasta potilasta vuosina 2000–2005 Helsingissä, Tampereella, Turussa ja Naantalissa.

Potilaat jaettiin arpomalla kolmeen ryhmään, joista yksi sai disulfiraamia, toinen naltreksonia ja kolmas akamprosaattia.

Lääkehoidon lisäksi potilaat saivat kognitiivista käyttäytymisterapiaa, joka perustui Voittajana Perille -opaskirjaan.

Varsinainen hoitojakso kesti vuoden. Säännöllinen lääkehoito kesti 3 kuukautta, minkä jälkeen lääkitystä oli mahdollisuus jatkaa 9 kuukautta, jos retkahtamisriski oli suuri. Seurantajakso kesti puolitoista vuotta, ja lääkitystä oli mahdollista jatkaa sen aikana.

Vastaanottokäynneillä potilasta kannustettiin uskomaan siihen, että muutos on mahdollinen. Hän sai käyttöönsä opaskirjan, jota hän täytti vaihe vaiheelta kotonaan, ja piti juomapäiväkirjaa.

Tutkimus osoitti, että yhdistelmähoito vähensi merkitsevästi alkoholin käytön aloittamista, käyttömääriä ja alkoholin himoa sekä paransi potilaiden elämänlaatua. Myös maksa-arvot paranivat.

Disulfiraami vähensi alkuvaiheessa juomista tehokkaammin kuin muut lääkkeet. Kuuden kuukauden jälkeen erot alkoivat tasoittua. Disulfiraamilla oli myös vaikutusta tupakoinnin lopettamiseen.

Hoidosta saatava hyöty on todennäköisesti pitkäaikainen, koska osa myönteisistä tuloksista säilyi yli kaksi vuotta, jolloin 23 % tutkituista oli raitistunut.

Hoidon ennustetekijöihin liittyvissä tutkimuksissa naltreksoni tehosi paremmin niihin potilaisiin, jotka pitävät makeasta. Se voisi olla selitys sille, miksi naltreksoni ei näytä tehoavan kaikkiin alkoholiongelmaisiin. Vain tarvittaessa otettavaan naltreksonin käyttöön sitoutui hyvin 78 prosenttia potilaista. Heikoimmin sitoutuivat nuoret, työttömät ja ne, jotka eivät pitäneet juomapäiväkirjaa.

Alkoholiriippuvuus on väitöskirjan mukaan hankittu, elinikäinen ja etenevä aivosairaus. Taipumus riippuvuuteen periytyy, jolloin alkoholisoitumisen riski on noin 50 prosenttia. Ympäristötekijöillä on silti merkittävä osuus sairauden kehittymisessä.

Alkoholiperäiset sairaudet ja myrkytykset ovat 2000-luvulla nousseet yleisimmäksi kuolinsyyksi työikäisten naisten ja miesten keskuudessa. Vuonna 2009 alkoholikuolemia oli vajaa kolme tuhatta. Vuonna 2011 niitä oli jonkin verran vähemmän, mutta alkoholiperäiset sairaudet ja myrkytykset olivat tuolloinkin yleisin kuolinsyy.