Voisiko stressi olla ammattitauti?

Työperäinen stressi on toiseksi yleisin työperäinen terveysongelma Euroopassa heti tuki- ja liikuntaelinsairauksien jälkeen. Noin puolet työntekijöistä pitää sitä yleisenä työpaikallaan. Yleisin stressin aiheuttaja tällä hetkellä on työn epävarmuus tai huonosti hoidettu organisaatiomuutos. Sen jälkeen tulevat liiallinen työmäärä ja työaikakysymykset. Stressin arvellaan psykososiaalisten riskien ohella aiheuttavan noin puolet kaikista menetetyistä työpäivistä. Työperäisen stressin on todettu selvästi lisäävän riskiä sairastua masennukseen. Masennus taas on monessa maassa, kuten Suomessa, yksi tärkeimmistä työkyvyttömyyden syistä. Stressi on yhteydessä myös muihin sairauksiin, esimerkiksi sydän- ja verisuonisairauksiin, jotka ovat länsimaissa johtava kuolinsyy.

Voisiko stressi tai siihen liittyvät mielenterveysongelmat olla ammattitauti? Suomen nykyinen lainsäädäntö on tässä suhteessa yksiselitteinen: psyykkiset syyt eivät lain mukaan voi aiheuttaa ammattitauteja. Mielenterveysongelmien monitekijäisyys vaikeuttaa niiden työperäisten syiden osuuden arviointia, ja siksi suoran syy-seuraussuhteen osoittaminen työperäisen stressin ja mielenterveyden häiriöiden välillä onkin vaikeaa. Poikkeuksen tekee posttraumaattinen stressireaktio. Aikaisemmin tapaturmavakuutuslaissa mainittiin ainoastaan ruumiinvamma, mutta psyykkisen stressireaktion tultua oikeuskäytännössä korvatuksi tapaturman seurauksena terminologiaa muutettiin. Niinpä 1.1.2016 voimaan tulevassa uudessa työtapaturma- ja ammattilaissa mainitaan henkinen järkytysreaktio työtapaturman seurauksena (TyTal 35§).

Pitkittynyt stressi voi kuitenkin johtaa työuupumukseen, jolle on ominaista kokonaisvaltainen väsymys, kyynistynyt asenne työhön ja ammatillisen itsetunnon heikkeneminen. Kyse on varsin yleisestä ongelmasta: muutama vuosi sitten tehdyssä kyselytutkimuksessa 60 % työterveyslääkäreistä ilmoitti kohtaavansa työuupumuspotilaita vastaanotolla viikoittain. Virallisesti työuupumus on sivudiagnoosi, mutta käyttämällä sitä selittävänä lisädiagnoosina viestitään, että yksilön hoitamisen lisäksi on tarvetta vaikuttaa työpaikan työolosuhteisiin. Esimerkiksi EU:n työturvallisuus- ja työterveysvirasto korostaa, että stressi on organisaatioon liittyvä kysymys eikä yksilöllisen heikkouden merkki. Silloin myös ongelman ratkaisujen pitää kohdistua organisaatioon.

Euroopan eri maiden suhtautuminen mielenterveyden häiriöihin ammattitauteina vaihtelee. Maiden ja varsinkin niiden ammattitautitilastojen vertailu on vaikeaa tai jokseenkin mahdotonta lainsäädännön ja käytäntöjen erilaisuuden vuoksi. Kuitenkin on mielenkiintoista tietää, miten asioista eri maissa ajatellaan. On arvioitu, että jopa noin neljäsosa Hollannin ammattitaudeista johtuu psykososiaalisista syistä. Kymmenen EU-maan vertailussa Tanskassa raportoidaan eniten työperäisiä mielenterveyden häiriöitä (123 tapausta/100 000 vakuutettua). Noin puolet tapauksista on traumaperäisiä stressihäiriöitä, noin viidesosa epäspesifisiä stressihäiriöitä, kymmenesosa masennustapauksia ja saman verran muita psyykkisiä sairauksia. Kuitenkin vain 4-8 % raportoiduista työperäisistä psyykkisistä häiriöistä hyväksytään ja korvataan ammattitauteina. Tyypillisiä syitä työperäisille mielenterveyden häiriöille ovat Tanskassa väkivalta, väkivallan uhka, kuormittavat tilanteet, kiusaaminen ja epäasiallinen kohtelu.

Edellä mainitut tilanteet ovat tekijöitä, joista on säädetty Suomen työturvallisuuslaissa. Se velvoittaa työnantajia ryhtymään toimiin, jos työntekijä kuormittuu työssään terveyttä vaarantavalla tavalla. Pitkittynyt psyykkinen tai psykososiaalinen kuormitus työssä on mielenterveydelle haitallista riippumatta siitä, pidetäänkö niitä ammattitauteina vai ei. Nykyinen työelämä asettaa työntekijät alttiiksi entistä useammin henkiselle kuormitukselle, jonka edessä esimiehetkin kokevat usein suurta voimattomuutta. Mutta psykososiaaliset kuormitustekijät voidaan arvioida aivan kuten muutkin työpaikan riskit, yksinkertaisimmillaan esimerkiksi STM:n riskinarviointioppaan tai Työturvallisuuskeskuksen RiskiArvin avulla. Tärkeää on muuttaa työolosuhteita niin, että haitallinen psykososiaalinen kuormitus voidaan minimoida ja sen mahdolliset haitat ehkäistä ennakolta. Hyvin toteutettu riskien arviointi ei vain tuo esiin haasteita työympäristössä vaan myös työympäristön myönteisiä puolia, joita tulisi edistää ja vahvistaa. Hyvän korostaminen ja työhyvinvoinnin kehittäminen näkyy myös tuloksessa ja tuottavuudessa. Osana hallituksen kärkihankkeita tullaan lähivuosina toteuttamaan työssä koetun haitallisen psykososiaalisen kuormituksen vähentämiseen ja psykososiaalisten voimavarojen lisäämiseen tähtäävä toimenpidekokonaisuus.