Työpaikkalääkärit taiteen äärellä

Värikästä tulkintaa

Minuuttitaidetreffeillä siirryttiin väritystehtävän jälkeen näyttelytilaan. Ensimmäisenä käsittelyssä oli Sakari Marilan Kukkatarha-maalaus (2006–2007). Nimensä mukaisesti teoksessa nähtiin kukkaloistoa ja puutarhureita. Silmiin pistivät kaksi vieretysten seisovaa hahmoa, joiden kasvot olivat yleisöä kohden, ja yksi seisova hahmo selin katsojaan. Näyttelysali täyttyi värikylläisen teoksen kirvoittamasta iloisesta puheensorinasta ja teoksen monimuotoisista tulkinnoista.

Mikä jaetuista kuvauksista sopisi parhaiten tämän teoksen kohdalle? Otettaisiinko teos oman olohuoneen seinälle? Minkälaisia ajatuksia teos herättää? Ovatko hahmot naisia vai miehiä? Miksi yksi on selin katsojaansa ja kahteen muuhun tarhuriin? Munakellolla ajoitetussa seitsemässä minuutissa ehdittiin keskustella paitsi teoksen ominaisuuksista, kuten siitä, että maalaustekniikkana on guassi ja se on tyyliltään impressionistinen, myös teoksen sisällön tulkinnoista. Pohdittiin esimerkiksi onko erillään oleva hahmo syrjitty, tekevätkö tarhurit teoksessa kenties kukanpoimintatyötä vai viettävätkö he kukkapellolla vapaa-aikaansa.

Museo yhteisön tukena

Aboa Vetus & Ars Nova -museolla on pyritty pohtimaan, mikä on museon ydintyön rajoissa se työhyvinvointi, johon voidaan positiivisesti vaikuttaa. Museon tehtävänä on etsiä, löytää, säilyttää sekä välittää kulttuuriperintöä ja taidetta. Miten museo voi vaikuttaa rakentavasti työyhteisöön ja tukea yhteisön positiivisen ilmapiirin rakentumista? Museossa on aikaa ja tilaa asioille, jotka eivät välttämättä löydy työpaikan ko-kousten esityslistoilta: museossa tehdään ja koetaan yhdessä. Museossa virkistytään ja innostutaan sekä opitaan uutta taide- ja kulttuurielämysten avulla. Nämä ovat asioita, joita myös Lounais-Suomen työpaikkalääkärit kokivat vierailullaan.

Seuraavasta Minuuttitaidetreffien teoksesta innostuttiin, mutta siitä ei pidetty. "En haluaisi teosta olohuoneen seinälle", kommentoi yksi osallistujista ja muut yhtyivät mielipiteeseen. Käsittelyssä oli Jaakko Sieväsen Kuuma atelier (1987), joka kuuluu sarjaan teoksia, jossa on useampia kohtauksia taiteilijan ateljeesta. Ateljeetila on maalattu lämpimän ruskealla sävyllä, ja ryhmä hahmotti, että huonetilan keskellä oli "jotain tyyppejä, koira ja koiran läjä", töherrystä. Teoksessa nähtiin nuotio tai ahjo ja hylätty joutomaa. Teosta pidettiin ahdistavana ja taiteilijan työpaikkaa sopimattomana taiteilijan työskentelylle. "Työsuojelu kieltäisi tällaisen työpaikan."

Museon työhyvinvointi-palveluiden rajat

Museolla on rajoitteensa työhyvinvointityössään, ja nämä rajoitteet pitäisi tehdä selväksi, jotta kulttuuripalveluntarjoaja ei astu oman asiantuntijuutensa ulkopuolelle. Museolla on vastuu palveluita käyttävistä työyhteisöistä: yhteisön ongelmia ei voida ratkaista taidenäyttelyssä, mutta siellä voidaan tarjota välineitä työyhteisön vahvuuksien tukemiseksi. Jokaisessa yhteisössä ja sitä rakentavissa yksilöissä on ominaisuuksia, joiden esiintuominen vahvistaa työhyvinvointia. Taiteen äärellä voi pudottaa työpaikan roolit, oppia uusia asioita kollegasta ja inspiroitua taiteesta. Kaikki tulkinnat ovat yhtä tärkeitä, kaikkia kuunnellaan.

Kolmas treffikumppani oli jugoslavialaissyntyisen Vladimir Velickovicin tummasävyinen teos Juokseva mies (1975). Siinä on kolme osaa päättömän miehen juoksusta tai liikesarjasta. Teosta pidettiin teknisenä tutkielmana, ihmisen anatomian graafisena kuvauksena, ja teoksessa nähtiin päättömän miehen kiihkeä suorittaminen. Osallistujat havaitsivat miehen juoksevan mustaa kohti. Maalaus herätti mielikuvia ihmiskokeesta, ja ryhmä hiljeni sen äärellä. Oliko kyseessä kritiikki tieteellistä tutkimusta kohtaan? Heijastiko teos maalausajankohdan Jugoslavian historiallista kontekstia, ja pitikö taiteilijan kenties osoittaa kritiikkinsä epäsuorasti taiteen avulla? Taiteilijan teokset käsittelevät aihepiireiltään usein valtaa ja väkivaltaa. "Teos ei ole kaunis, vaan se herättää ajatuksia."

Taiteen monenkirjavat merkitykset

Seuraavaksi otettiin käsittelyyn Rafael Wardin öljyvärimaalaus Keltainen asetelma (1960-luku). Keltainen väri herätti positiivisia ajatuksia. Keskusteltiin siitä, miten asetelman avulla ei pyritäkään samalla tapaa ottamaan kantaa, kuten edellisessä teoksessa, vaan asetelmamaalauksella taiteilija pyrkii pikemminkin tekemään tutkielmaa muodoista ja väreistä.

Osallistujat pitivät teosta kivana ja iloisena aihepiiriltään. Keskusteltiin siitä, ettei Juoksevan miehen aihepiirejä haluaisi oman kodin seinälle, koska ne voivat stressata, kun taas asetelman värimaailmalla on rauhoittava vaikutus. Toisaalta nämä vaikutukset ja mieltymykset voivat vaihdella tulkitsijasta riippuen: elokuvissakin toista voi rauhoittaa kauhuelokuvan katselu ja toista taas brittisarja. Ilmeni, että Rafael Wardi käytti keltaista väriä masennuskausiensa aikana. Pohdittiin, oliko värinkäyttö taiteilijalle lohduttava selviytymisen keino vai pyrkikö hän heijastamaan väreillä ahdistustaan.

Työterveyslääkärit taideasiantuntijoina

Viimeinen käsittelyssä ollut treffikumppani oli Lars-Gunnar Nordströmin nimetön maalaus, joka koostuu sinisistä muodoista. Siinä nähtiin sisustuksellisuutta ja Marimekon unikkoa. Nordström oli sisustusarkkitehti ja hänen teostensa on nähty heijastavan 1960-luvun konkretismia, jossa taiteilijan kädenjälki pyrittiin häivyttämään ja konemaisuutta haluttiin korostaa. Taideteos nähtiin tässä suuntauksessa esineenä muiden joukossa. Ryhmä pohti edellisten tunteita herättävien taidesalien jälkeen, miksi tällainen kuvioista muodostuva teos on olemassa. Toisaalta siniset muodot näyttivät kerta toisensa jälkeen erilaisilta, vaikka muodot säilyivätkin samoina: taiteelle löydettiin lisää uusia merkityksiä. Joitakin osallistujista teos miellytti, toisia ei. Eriäviä mielipiteitä oli helppo kertoa hyvässä tunnelmassa. Jotkut ryhmäläisistä olisivat jopa ottaneet teoksen kotinsa seinälle.

Viimeisessä taidekohtaamisessa treffikuvaukset olivat jääneet toissijaisiksi, ja ne eivät enää tuntuneet olennaisilta. Lounais-Suomen Työpaikkalääkärit olivat keskustelleet taiteesta, tekniikoista, taidesuuntauksista, taiteilijoista, taiteen merkityksestä ja ennen kaikkea tulkinnoistaan. Kaikkien osallistujien tulkinnat olivat yhtä arvokkaita, ja kaikki olivat omien tulkintojensa asiantuntijoita. Jotkut pitivät teoksista, toiset eivät. Teosten aiheet herättivät tunteita ilosta ahdistukseen: kaikkien tuntemuksia arvostettiin ja pidettiin oikeina. Kaikki osallistuivat keskusteluun ja oppivat uutta toisistaan ja taiteesta.

Osa ryhmästä ei ollut aiemmin käynyt Aboa Vetus & Ars Nova -museolla, ja siitä huolimatta he nauttivat kierroksesta ja olivat positiivisesti yllättyneitä. Kaikki osallistuivat keskusteluun. "Kyllä taide saa ihmiset avautumaan ja pudottamaan roolinsa", totesi yksi osallistujista. Keskusteluita jatkettiin illanvietossa hyvän ruoan ja juoman parissa. Museossa idätettyjä ajatuksia kantautui kotiin ja työpaikoille.